sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Onni-poika tykkää pelata

Meillä on myös lapsia, jotka tykkäisivät pelata, joten kun näin Minervan uutuuksissa Onni-pojan uuden kirjan, kysäisin sitä blogiini luettavaksi (2015). Sanna Pelliccionin Onni-poika -kirjat ovat kirineet meidän kodissa luottoarkikirjoiksi. Varsinkin kolmevuotiaani haluaa valita hyvin usein jonkun Onni-poika kirjoista iltasadukseen.


Onni-pojalla on kuumetta ja hän jää isin kanssa kotiin. "Eppää", sanoo pikkuveli ja joutuu lähtemään päiväkotiin. Onnin olo on kuitenkin koko päivän niin kurja, ettei hän tee muuta kuin nukkuu. Illalla pikkuveli leikkii lääkäriä ja tutkii potilaan: "Potilas on titityy. Limainen ja vauvamainen, Onni toteaa." . Tämä kohtaus räjäyttää lapseni huutonauruun!


Seuraavana päivänä Onni voi jo vähän paremmin ja pääsee pelaamaan isin kanssa tietokonetta, joskin väsyy pian. Isipä ei väsy, vaan jaksaa touhottaa pelin ääressä ihan silmät ja korvat punaisena! Myös Onni kokeilee peliä mutta se on ihan liian jännittävä hänelle. Kuitenkin peli kiehtoo pojat vielä uudestaan pelaamaan, ja salaa! Siitäkö äiti kiihtyy ja uhkaa heittää koko vempaimen ulos!


Perhe käy keskustelua pelien hyvistä puolista ja sopivat pelisäännöt ja myös muistavat arjen pääasilliset ilot, kuten ulkoilun. Pääseepä Onni-pojan äiti isin kantamana lehtikasaankin. Kirja on tosi kiva ja hauska sekä sangen tärkeästä aiheesta. Pelaamiseen törmää tässä ajassa väkiselläkin, vähintään hoitomaailmaan lähtiessä, sillä tietokoneet ja nykyään varsinkin "puhelimella olo" on jo ihan normaalia vapaa-ajan viettoa.


Meillä on sovittu pelipäivä ja -aika, joka on ihan pakollinen pelien maailmaan helposti lumoutuville lapsillemme. Pienempi ei vielä saa omaa aikaa kuin hyvin hyvin satunnaisesti mutta eskarilaisella on jo viikkoaikansa. Siltikin pelivinkuminen tuntuu välillä täyttävän arkeamme, kiitän tästä alkanutta eskariuhmaa. Mutta rajoista pidetään kiinni, sillä myöhemmin luulen olevani kädettömämpi  rajaamaan peliaikaa, varsinkin jos lapseni on tottunut enemmälle. Aijai, on se tää vanhemmuus yhtä kieltämistä välillä!


Onni-poika -kirjat jatkavat siis meillä luottoarkikirjoina.
Pelataanko teillä? Entä onko teillä pelisäännöt? Tiedätkö muita hyviä kuvakirjavinkkejä tästä varsin ajankohtaisesta ja hyvästä aiheesta?


" - Taidan olla viime vuosituhannelta, äiti miettii jo huvittuneena.
- Kyllä sinä olet ihan tältä vuosituhannelta. Mehän istusimme kaikki vain nenä kiinni ruudussa, ellei olisi tuollaisia avojalkaisia marhahulluja, isi sanoo ja kantaa äidin suoraan pehmeään lehtikasaan."

- Sanna Pelliccioni: Onni-poika tykkää pelata

8 kommenttia:

  1. Joskus toivoisin, ettei tietokonepelejä olisi olemassakaan. Tiedän, että niissä on paljon hyvääkin mutta isommilla lapsilla pelit tuntuvat vievän paljon tilaa (ja energiaa ja intoa) muulta. Peliajan rajaamista tarvitaan siis meilläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin, tunnustan. Ja ne vie tosi paljon ajatusmaailmaa. Ärsyttävää suorastaan. Rajataan ja tarjotaan myös muuta...

      Poista
  2. Meilläkin tuo sama kohta saa aikaan huutonaurut. Ja äidin uhkaus heittää vempeleet pihalle puolestaan jaksaa ihmetyttää ja aiheuttaa keskustelua lukukerrasta toiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä vauvajutut on nyt meillä joku buumi. Kaikki vauva on hassunhauskaa!

      Poista
  3. Ajankohtaista ja todella hyvä aihe, Onni-poika on meillä Pienemmällä muutenkin supersuosittu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin meilläkin ihan arkiluvussa jatkuvasti! :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!