tiistai 1. syyskuuta 2015

Metsän eläimiä

Tällä kertaa kurkkaammekin Asgeir Helgestadin lasten tietokirjaan nimeltä Metsän eläimiä (Karisto, suomennos Tuula Syvänperä, 2015, saatu kustantajalta). Lasten tietokirjathan ovat yksi ihana alue lastenkirjallisuudessa (kuten kaikki muutkin) ja aina aika ajoin on hauska nähdä millaisia uutuuksia on tarjolla. Tässä kirjassa perustat ovat kohdillaan.



Olen usein sanonut, että tykkään siitä, että lasten tietokirja on selkeä ja usein valokuvitus on plussaa. Tässä kirjassa esitellään juurikin selkeästi ja valokuvin toistakymmentä meille suomalaisillekin tuttuja metsän asukkeja ja aluksi vähän itse metsääkin. Yksittäinen tietoa sisältävä tarina on sopivan lyhyt, alle yhden sivun mittainen juttu, jonka lisäksi sivun laidasta löytyy tarkempaa tietoa sisältävä pieni tietoruutu (katso kuva).



Kirja on kokonaisuudessaan kiva kirja ja sopii leikki-ikäiselle luettavaksi mutta myös alkukoululaiselle vaikka omaksi lukukirjaksi (vaikka lukuharjoitteluun!). Kirjan tarinoissa on tarinallista, juttelevaa sävyä, joka on mukava juttu. Ja sittenkin huomaan, että vaikka teoriassa kaikki natsaa, nyt se olenkin minä, joka toivoisi kirjaan jotain pikkulisää. Ehkä pikkuisen reippaampaa huumoria tai jopa sivulta toislle hypähtävää piirrettyä pikkukaveria, joka kulkisi läpi kirjan! Olen yllättynyt itsestäni, ja veikkaan, että nykyajan hulluttelevuus alkaa pesiytyä minuun lastenkirjojen lukijana! Toisaalta minusta tuntuu, että myös lapseni olisivat kaivanneet tähän vielä jotain koukuttavuutta, sillä he aloittivat tämän innolla kanssani, mutta jossakin vaiheessa kirjan lukeminen kävi meillä kaikilla työläämmäksi. Ehkä tätä pitäisikin lukea vain silloin tällöin, eikä joka ilta.



Toinen asia, joka minua vähän harmittaa on se, että aika ajoin valokuvakirjoissa näkee pikselimäisiä kuvia. En aluksi edes huomannut sitä tässä kirjassa, koska luimme sitä iltasaduksi pimeähkössä huoneessa mutta kuvattuani kirjaa terassin auringonvalossa huomasin tämän minusta nolon seikan. Miten se voi nykyaikana oikeasti olla niin vaikeaa saada kuvat tarkoiksi? En ummarra. Hmh, tämmöisestä pikkuisen tulee aina sellainen olo, että lastenkirjojen kuvitukseksi kelpaa vähän sinnepäinkin oleva. Ja se saa minut pikkuisen murahtelemaan.
Tarkkuutta, tarkkuutta. Lapset ansaitsevat viimeisen päälle viilattua laatua.
Nih.


"Yön pimeydessä tassuttelee ruohikossa erikoisen näköinen olento. Sen selässä on 6 000 piikkiä, joten sitä on turha silitellä. Silti se on viehätävä vieras puutarhassa."

- Asgeir Helgestad: Metsän eläimiä

4 kommenttia:

  1. Olin ihan juuri kommentoimassa samaa, ennen kuin luin viimeisen kappaleen ja tartuitkin aiheeseen.

    Minua häiritsee se, kuinka valokuvakirjoissa kuvien laatu on joskus surkea, juurikin sitä pikselimäisyyttä! Tuntuu kuin katsoisi kuvia roska silmässä tai silmälaseitta, ja kun muutenkin likinäköisenä se on aina stressaava tilanne esim. uimahallissa, olen sille yliherkkä.

    Meillä on Lasse J. Laineen Suomen Luonto -tunnistusopas, ja se taitaa riittää tähän genreen. Kirjassa on kivasti esim. kuusi eri hyönteistä samalla aukeamalla, ja lapset tykkäävät valita, mikä luetaan ensin, mikä sitten jne. Tekstiä on maltillisesti. Kuvat ovat tarkkoja.

    -Nupsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aiheen jakamisesta! Kun eihän se nyt oikeasti voi nykyajan vermeillä niin vaikeaa olla? Ei.
      Meillä on tainnut olla tuo kirja kirjastosta lainassa, ettei ole tälläkin hetkellä!

      Poista
  2. Minä en kyllä bongannut näitä pikselimäisiä kuvia, vaikka kuvailinkin tätä ulkona - tosin aurinko taisi olla jo laskemassa. Minä pidän tätä enemmän sellaisena alakouluikäisille tarkoitettuna perustietokirjana, jonka kanssa jo harjoitellaan tietotekstin lukemista ja ehkä omienkin tekstien/ esitelmien tekemistä tai ahmitaan tietoa omaksi iloksi. Siihen se on mielestäni passeli. Tuo on muuten hyvä idea, että jokaisella sivulla lymyäisi vaikka joku piirretty pikkuötökkä, joka vaikka esittäisi jonkun pikkufaktan tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon ja mielestäni myös yhteiseen lukuun oikein mainio :). Näitä pikkuöttiäisiä on monesti tietokirjoissa kertomassa jotain infoa, ilmeisesti olen niihin jo tottunut!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!