keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Lastenkirjamaraton kirjastokirjoilla (mukana syysuutuuksia)

Syysflunssaisia kotilaisia voisi kuvata yhtä leppoisiksi tapauksiksi kuin syksyisiä ampiaisia. Siispä valvottujen öiden, pitkien työpäivien jälkeen tuntui ihan hyvältä käpertyä sohvannurkkaan ja julistaa lapsille lastenkirjamaraton kirjastokirjapinolla. Olisimmepa edes tunnin melko lailla järjissämme. Ja oltiinpa hyvinkin!


Laila ja Harri, hyvien tapojen kirja (Tactic, 2013, suomentanut Annukka Ahola) oli ensimmäinen valintamme. Kirja on erikoinen (Sue McMillan, Owen Davey). Kuvitus on hieman aikuismainen, kuten tietyllä tapaa tekstikin. Harri-koira jätetään Laila-noidan hoitoon huonon käytöksensä vuoksi ja Laila opettaa koiransa uhkailun ja kiristyksen kautta monokkelia pitäväksi koiraksi. Hyvät tavat opetetaan tässä kirjassa mielestäni aika autoritaarisesti, ilman keskustelua tai syitä selittämättä. Silti kuvat ja pitkähkökin teksti olivat lapsistani paikoin hassunhauskoja (mm. koiran kakka lattialla tai kissan pieraisu). Hämmentävä kirja minulle.


Santeri ja maailman suurin ilmapallo (Kustannus-Mäkelä, 2010, suomennos Terhi Leskinen, kirjoittanut L.G. Nilsson, kuvitus Cecilia Johansson) osoittautui huippulöydöksi. Pieni, kouluun lähtevä (siis köh, aika "suuri" siis) poika saa karkkipussin sijasta pussillisen ilmapalloa. Yksi ilmapalloista nostaa pojan lentoon asti. Tarinaa lukiessaan luulee, että poika uneksii lentomatkansa mutta miten käy kun isäkin puhaltaa palloa? Tämä kirja oli maratonimme ehdottomasti paras kirja sekä minun että lasten mielestä!


Merida ja kadonnut koru -kirjan lainaus (Sanoma Media Finland, 2014, suomennos Tanja Falk) oli meikäläisen marttyyritason osoitus siitä, että yritän lainata välillä, köh, kaikenlaista. Koska lapsenihan pitävät, köh, kaikenlaisesta. No niin, varmasti ihan söpö satu disneyfanittajille, kuvitus taattua disneytasoa. Lieneekö Merida joku prinsessoista? Miten olen missannut tämän aiemmin?



Jatkoimme "tyttökirjoilla", kuten esikoiseni asian ilmaisi. Siis kumpikin lapseni kuunteli mielenkiinnolla. Luimme siis kaksi Tohtori Pehmolaa: Paloauto pulassa! (Disney, Sanoma Media Finland 2014, suomennos Satu Heimonen) ja Nalleallergia (Sanoma Media Finland, 2015, suomennos Satu Heimonen). Veikkaan, että Tohtori Pehmola lienee televisiosta tuttu (paitsi meille) ja on formaatti on hyvin Masa Mainiomainen. Pehmola seikkailee opettavaisesti pehmolelujensa kanssa ja opetti vanhojen lelujen korjausta ja nesteen juomista kuumana päivänä. Nalleallergiassa on likaista lelua kuvattu hölynpölyiseksi, vastustan moista sanan väärin määrittelyä syvästi ja kerroin lapsilleni ehdottomasti heti mitä hölynpöly oikeasti tarkoittaa! On syynsä, miksi nämä tulevat meille vain kirjastolainaksi: lapset varmaan jaksaisivat kuunnella nättikuvaisia perusjuttuja illat pääksytysten mutta äidistä tulisi äiti Pehmola ja joutuisi talo Pehmolaan.


Jez Alboroughin Miro ja uusi veli on syysuutuus (Kustannus-Mäkelä, 2015, suomennos Terhi Leskinen) ja lainasin sen villisti, vaikkei selkeä teema täysin meitä kosketakaan. Mutta kyseessäpä ei ole ihan perus vauva tulee taloon -kirja (siis jossa on pullea maha, sairaala, isoäiti hoitaa, vauva syntyy, sisaruskateus ja kaikki hyvin) , vaan enemmänkin nyt keskitytään isoveljen tuntemukseen jäädä kakkoseksi toisen lapsen synnyttyä. Kirja kuvataan loistavasti satuilevan Miron kautta, joka kutistuu tosi pieneksi, kun vauva saa kaiken huomion. Onneksi lopussa on kaikki hyvin. Kirja on minusta hyvin sovellettavissa myös muuhun kateuteen tai alemmuuden tunteeseen. Kirjan satuilu on jotenkin tosi ihana ja lopun koskettavuudessaankin oikein mainio kirja!


David Mellingin Huukon eläimet (2015, Kustannus-Mäkelä, suomennos Raija Rintamäki) on myös syysuutuus. Kuvitus on minusta liian monisäikeinen ensikuvakirjaksi mutta sopii ensisanojaan etsivälle taaperolle. Kuusi eläintä, kuusi sanaa, hassut kuvat ja lapsiani kikatutti, kun luettiin näin vauvaa.


Viimeiseksi luimme  jälleen syysuutuuden Richard Scarryn Missä olet, Luru Lude? Touhulan luukkukirja (2015, Tammi, suomennos Annika Eräpuro). Näitä kirjojahan tupsahtelee kuin sieniä sateella ja ovat sinänsä tasaista laatua. Luru Lude myöhästyy matkasta ja sitä saa etsiä joka sivulta myös pahvisten luukkujen takaa. Kiva taaperokirja (varsinkin synttärilahjaksi) joka voi tutulla, hassulla kuvituksellaan viihdyttää myös Scarryista itsekin nauttineita vanhempia jo nostalgiamielessä. Luukut saivat aikaan sisaruskisailua kumpi saa avata ja kuinka monta, joten oli aika palata normaaliin flunssa-arkeen ja lopettaa lukumaraton tältä päivältä.

Millaisia kirjoja sinä lainaat kirjastosta? Entä pidetäänkö teillä "lukumaratoneja"?


"Katselen vain vähän maisemia! isä huusi samalla, kun hän ajelehti verkkaalleen kohti kylää pyjamanhousut lepattaen."

- L.G. Nilsson ja Cecilia Johansson: Santeri ja maailman suurin ilmapallo

9 kommenttia:

  1. Mahtava pino teillä!

    Eipä taida kenelläkään tulla paljoa postailtua noista kirjoista, joita lapset kiihkeästi haluavat kirjastosta.

    VastaaPoista
  2. Aika urheaa sinulta (tai lapsiltasi), että sait sairaspäivän keskellä väännettyä noin pitkän postauksen! Meidän papattien kanssa mulla on maksimiaika mihinkään keskittymistä vaativaan ehkä vartti.

    VastaaPoista
  3. Pitääpä lukumaratoonata lasten kanssa seuraavassa flunssassa. Kiva idea. :)

    VastaaPoista
  4. Olipa kiva lukea lastenkirjamaratonista, itsellä tämä genre on vaan satunnaiskulutuksessa. Merida on prinsessa siitä Brave (Urhea kai suomeksi) -elokuvasta, se oli ihan symppis Disney-filmi. Toivottavasti flunssa helpottaa jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi :)! Tämä genre on vähän sellainen elämäntilannesidonnainenkin meikäläisellä :)!
      Jaahas tuo elokuva on katsomatta, liekkö hyvä :) .

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!