lauantai 26. syyskuuta 2015

Jaakko ja jättipersikka

Jaakko ja jättipersikka lienee todellinen lastenkirjaklassikko (Art house, 2000, ap. 1961, suomennos Kimmo Pietiläinen, kirpparilöytö), jonka minäkin pääsin nyt lukemaan. Ostin kirjan jo kesällä äänikirjana, joten lapseni olivat tuttuja tarinan kanssa. Siltikin vanhempi lapseni oli hyvin iloinen, kun aloitimme kirjan lukemisen yhdessä (140 sivua).


Jaakko asustaa tosi karseiden Äkämä ja Äimä nimisten tätiensä luona. Eräänä päivänä tätien puutarhassa tapahtuu kummia: kurjassa, vanhassa, hedelmättömässä puussa kasvaa persikka. Ja se kasvaa ja kasvaa. Ja kasvaa, kasvaa, kasvaa ja kasvaa! Tädit päättävät pistää persikalla rahaksi ja ihmiset pääsevät katsomaan valtavaa persikkaa rahaa vastaan.


Kamalat tädit laittavat Jaakon töihin keräämään ihmisjoukkojen jättämiä roskia. Jaakko lähtee yöhön nälissään ja löytää persikasta kummallisen tunnelin... Siitäpä avautuukin sadun varsinainen alku. Persikassa nimittäin asustaa mielenkiintoisia hyönteisiä: Vanha-Vihreä-Heinäsirkka, Neiti Hämähäkki, Tuhatjalkainen, Kiiltomato, Leppäkerttu, Silkkitoukka ja Kastemato. Ja kukaan ei halua jäädä hirvittävien tätien puutarhaan...


Niinpä persikka lähtee matkalle, ensin kierien, sitten seilaten ja lentäen ja lopulta uuteen maahan tupsahtaen. Matkalla Jaakko toimii ideoijana, eikä jännitykseltäkään vältytä, sillä suuttuessaan eräät Pilvenveikot eivät vaikuta kovin leppoisilta...


Roald Dahlin tarinoiden edessä nöyristyy. Jaakko ja persikka kulkee minusta tämän maailman menoon verraten välin jopa verkkaisesti mutta silti siinä on jotain niin maagisen kiinnostavaa, että oikeasti aikuisenakaan en osaa keksiä mitä tuleman pitää, vaan kirjaa on pakko lukea eteenpäin. Lapseni oli kuunnellut Jaakon äänikirjana ilmeisen monta kertaa sillä hän aika ajoin korjaili joitakin sanoja ja nimiä, joita luin. Hän oli nimittäin kuunnellut Peikko Pitkäsen suomennosta ja sanottakoon, että jotkut Pitkäsen valitsemista sanoista tuntuivat esikoiseni korjauksina mielekkäimmiltä. Jäikin ehdottomasti kiinnostus Pitkäsen suomennokseen, sillä koin lukemassani suomennoksessa hienoista vaikeutta lorukohtien suhteen (jälleen kerran). Voin vain arvailla, että Dahlin kirjat ovat varmasti hyvin haasteellisia suomennettavia.


Oletteko lukeneet Jaakon ja jättipersikan? Vieläkö klassikko toimii teidän lapsillenne?


"Matka alkoi kyllä hyvin, kaikki nauroivat ja huusivat muutaman sekunnin ajan, kun persikka alkoi pyöriä hitaasti, eikä pikku kolhuista välitetty. Ja kun persikka sanoi HUMPSIS!, niin Tuhatjalkainen kiljaisi: "Tuo oli Äimä-täti!" Ja kun HUMPSIS!, niin "Tuo oli Äkämä-täti" kuului uudelleen, ja matkamiehet hurrasivat kovalla äänellä."

- Roald Dahl: Jaakko ja jättipersikka

4 kommenttia:

  1. Meillä tämä viihdytti mukavasti kaikkia kuulijaosapuolia.

    Tuo on ihan totta, ettei Dahlin tarinoita osaa aikuinenkaan ennakoida. Mitä tahansa voi tapahtua ja yleensä kuitenkin tapahtuu jotain sellaista, mitä ei olisi osannut kuvitellakaan. Rakastan Dahlin juttujen päättömyyttä ja heittäytymistä, sitä että eriskummallisesta tehdään aivan tavallista.

    Ja tuo Quentin Blaken kuvitus <3 Sekin jaksaa viehättää aina.
    (Meillä on tästä vain mustavalkoinen painos, värikuvina näyttää vielä hauskemmalta!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auta kuin ihailla hänen mielikuvituksensa juoksua. Tämä oli kyllä Pilvenveikkoineen aikamoinen satu! Ja totta tosiaan on myös kuvitus aina yhtä mielekästä- kaikessa nerossa simppeliydessään!

      Poista
    2. Kyllä toimii! Tämä luettiin meillä kesällä, innoissaan olivat sekä lapset että äiti.

      Poista
    3. Mukava kuulla! Näin meilläkin ja lisää Dahlia löytyy hyllystä :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!