perjantai 21. elokuuta 2015

Ta-vu-tet-tu-ja

"Äiti, tämän voisi tavuttaa..." , sanoi eskarilaiseni noin toisena eskaripäivänään ja yritti rohkeasti (sana oli jotain "monitoimikone" tms. vastaavaa, joten ei ihan onnistunut...)! On kuulkaas nykyajan eskari tehokasta :D! No joo. Tavutetut kirjat ovat kuitenkin tärkeä juttu, kuten myös muut lyhkäiset kirjat, että itse lukeva lapsi pääsee mukavasti kirjojen makuun. Tässäpä siis kaksi vinkkiä.





Heikki Eklöfiltä (teksti ja kuvitus) on tullut uusi tavutettu kirjasarja Ta-va-taan-ko Wen-koo-lit? Isä Waarimuksen ensimmäinen tarina (Aurinko Kustannus, 2015, ylläri kustantajalta). Isä Waarimus kertoo tarinan amiraali Ammuksesta, jonka puujalka häviää. Seuraa seikkailu, jonka lopussa puujalan arvoitus tietenkin ratkeaa. Tarina on ihan mukava, joskaan ei itselleni kovinkaan mieleenjäävä. Tekstiä on ihan mukavan verran ja humoristia kuvitusta runsaasti. Kuvitus on mielestäni hieman sarjakuvamaista. Valitettavasti kuvitus hahmoineen ja väreineen ei kolahda minuun, eikä kirja sen vuoksi kutsuisi minua luokseem esimerkiksi kirjastossa. Lapseni kuuntelivat tarinan mielenkiinnolla ja luultavasti tälläinen seikkailutarina ja hieman salapoliisimainen juttu kolahtaa mukavasti kohderyhmäänsä eskarit/alkuopetuslaiset. Tekstissä sanavälit olisivat kuitenkin saaneet minun silmääni olla selkeämmin erottuvat.




Tunnustan, minulla oli ikävä Urpoa ja Turpoa. Niinpä lainasin kirjastosta Urpo ja Turpo pelaavat tammea (tavutettu, Tammi, 2, 1987) ja esikoiseni sanoi heti kirjan nähtyään, että hei tämä ollaan luettu aiemminkin, mutta luetaan vaan uudestaan. Kirjan alussa Urpo ja Turpo esitellään tuttuun tapaan Ison Tytön ja Pojan leluiksi, jotka saattavat olla syypäitä siihen, että lastenhuoneesta löytyy säännöllisin väliajoin aikamoinen kaaos! Hannele Huovi on kertonut keksineensä idean omilta lapsiltaan. Tässä kirjassa Urpo ja Turpo virittävät ansan (arvatkaa kuka kompastuu siihen?), Urpo kadottaa nenänsä, nallet pelaavat lautapeliä (tai syövät pelinappuloita) ja taistelevat värikynillä ritareina sekä tanssivat viidakkotanssia. Tarinat ovat uskomattoman mahtavia niin lyhyiksi ja tiivistetysti jutuiksi. Nauroin lasteni kanssa ääneen ja lukunautinto oli lähes täydellinen. Pienet erilliset tarinat ovat loistavan mittaisia lukemisen harjoitteluun, eikä koko kirjaa tarvitse lukea kerralla. Myös ulkonäkö on kaikkinensa omaan silmääni taiturimaista ja tarkoitukselleen sopivaa. Uskomatonta on myös se, että tarinat sekä kuvitus tuntuvat ajattomilta! Toimivat mielestäni aivan hyvin nyt kuin vuonna 1987. Enpä siis ihmettele ollenkaan sitä, että Tammi julkaisee Urpolta ja Turpolta syksyllä uusintapainoksen, josta löytyy Urpon ja Turpon kolme ensimmäistä kirjaa.


" Ja karhut söivät paljon toistensa nappuloita. Sitten he söivät myös toistensa nappuloita.
He laittoivat laudalle lisää nappuloita ja söivät nekin. Vihdoin he olivat syöneet kaikki pelinappulat"

- Hannele Huovi: Urpo ja Turpo pelaavat tammea

4 kommenttia:

  1. Me luimme eilen saman Urpon ja Turpon, ja kokoelmateos on nyt varattu kirjastosta. 5-vuotias kikatti näiden karhujen jutuille! Muistan lukeneeni Urpoja ja Turpoja itsekin koululaisena.

    Miten luet näitä tavutettuja kirjoja, ta-vu-tat-ko ne siis ääneen?

    Joko teillä muuten luetaan jo Risto Räppääjiä? Täällä on nyt toinen Räppääjä menossa.

    J.
    Lapset 5v ja 2v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tavuta, vaan luen normisti :). Urpot ja Turpot on kyllä ihan klassikoita...

      Lapset ei ole vielä alkaneet Räppääjiksi, vaikka yksi oli noin vuosi sitten vähäisessä kokeilussa. Pitää kyllä jossakin vaiheessa taas kokeilla. Olen kyllä miettinyt niitä myös äänikirjana. Minä olen lukenut Räppääjiä varmaan jonkun 4-5 aikoinaan toisille lapsille :D ja yksi taitaa löytyä omasta hyllystäkin...

      Poista
  2. Täällä Ruotsissa kaikki aina taputtaa, kun pitää taivuttaa. Kuulemma Norjassa oppivat samalla tavalla.
    Mun nuorimmainen ei tykkää tavuviivoista, ilmeisesti eivät koulussaan käytä niitä ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös Suomessa taputetaan :)! Tavutus on äärimmäisen tärkeä taito lukemisessa. Sen merkitys on korostunut viime vuosina :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!