keskiviikko 19. elokuuta 2015

Mutta purra ei saa!

Uhmäikäisenä kuopukseni saattoi puraista sisarustaan, kun tarpeeksi raivostutti. Siinäpä inhottava ja vaarallinen teko! Lasten uhma on eläimellisyydessään välillä melkoinen yllätys. Hyviä tapoja on kuitenkin hyvä opetella jo pienestä pitäen. Ketään ei saa loukata, ei itseä eikä toisia!


Kathleen Amantin Älä pure, Hilla! on loistava kuvakirja ja sopii varsin pienelle taaperollekin sekä tekstin että kuvituksensa puolesta (Lasten Keskus, 2015, suomennos Sanna Hytti, saatu kustantajalta). Meillä kirjaa tykkäsivät kuunnella kumpikin lapsistani, joten kirja toimii hyvin monen ikäiselle ja on sovellettavissa laajemmin hammashuoltoon, sosiaalisten taitojen opetteluun kuin toisen kiusaamiseenkin.


Hilla on isosisko, jolla on jo monta hammasta. Pikkuveljellä niitä on neljä. Hampaita pestään päivittäin joka puolelta ja niin ne pysyvät kunnossa. Hampaita käytetään ruoan syömiseen. Mutta joskuspa Hilla puraisee pikkuveljeään ja silloin tulee iso itku ja äitikin suuttuu! Eihän niin saa tehdä! Hampailla voi purra hedelmiä ja leipää- mutta kaveria ei saa purra!


Kirjassa kerrotaan mukavasti mitä saa tehdä jos kiukuttaa: voi lähteä rauhoittumaan, potkia vaikka palloa tai sanoa "ei" jos ei halua sitä mitä toinen pyytää. Kun Hilla puraisee pikkuveljeä, käy hän äidin kanssa rauhoittumassa portailla. Mukava juttu, että kirjan tekstin mukaan rauhoitutaan yhdessä. Harmi juttu se, että kuvassa Hilla istuu yksin portailla. Isoja tunteita kokiessa on aikuisen turva tärkeää.


Kirjan teksti on mukavan napakkaa ja pienemmällekin ymmärrettävissä. Loppua kohdin siinä on myös hauskaa toistuvuutta, joka tekee kirjaan hieman lorumaisen olon. Kirja on vakavasta aiheesta mutta hyvällä maulla ja hyväntuulisella otteella. Voisin veikata, että sellainen lasten bestseller, ainakin meillä sillä sain tänäänkin lukea tämän kahteen otteeseen. Ja mukavahan tätä oli aikuisenakin lukea! Suosittelen kirjaa ehdottomasti päivähoitolukemistoon (sopivan mittainenkin) ja jokaiseen kotiin!


Onko teillä purtu kaveria? Meillä kuopus puri pienenä pinnasängystä lähtien, sellainen jyrsijäluonne ilmeisesti, mutta onneksi hän ei ole enää pitkään aikaan puraissut veljeään.
Semmoisia pikkumyitähän nämä välillä on, huhheijakkaa.


"Joskus kaveri ei kuuntele, mitä sanot.
Tai joku satuttaa sinua.
Silloin voit kertoa äidille tai opettajalle.
Mutta purra ei saa."

- Kathleen Amant: Älä pure, HIlla!

2 kommenttia:

  1. Meillä kuopus kävi yksivuotiaana pureskeluvaiheen läpi, ja saattaa edelleen kaihoisasti haukkaista minua olkapäästä silloin kun on sylissä. Lasten serkku, joka oppi puhumaan vasta kolmivuotiaana, oli oikea peto puremaan tarhakavereitaan, varmaan kun ei raasu osannut suullaan juuri muuta tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi! Kaihoisa haukkaus :)!
      Ilman sanoja tuntuu ymmärrettävältä, että itsensä ilmaisu saa muuten voimakkaampia esiintymisiä, silloinpa tämä kirja olisikin loistava :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!