maanantai 17. elokuuta 2015

Kuvataidekasvatusta kotona?

Joskus olen ajatellut, että kuvataidekasvatus on varmasti jotain superhienoa ja tällaisen maallikon hilseen ylitse liitävää mutta kun mietin asiaa tarkemmin: eli kuvien ja värien äärelle pysähtymistä, sen tuottamista ja katselua, niin ei kai se nyt kotona mitään rakettitiedettä tarvitse ollakaan?



Ensimmäinen asia, joka tulee mieleeni on se, että voi kun kaikki pikkukätöset saisivat kynää ja paperia käyttöönsä. Siitäpä se lähtee? On aika hauskaa miten varhain lapsi osaa pitää kynää, kukin omassa otteessaan ja viehättyä siitä, että saa jäljen- ihan itte. Ja se on just sellaisenaan hyvä. Meillä muksut ovat käyneet värikylvyissä vauvana siitä syystä, että halusin yhden kotoa poistumisen per viikko jo vauvaikäiselle, jossa saatiin yhdessä harjoitella ryhmässä olemista. Lisäksi arvostan taidetta ja taidekasvatusta kamalasti ja ajattelin tarvitsevani siihen tukea. Värikylvyissä ymmärsin, että myös kotona voisi aivan hyvin värikylvytellä, vaikkapa piirtämällä mustikalla tai punajuurikermaviilillä käsi ja sormet, tai varpaat!, siveltimenä.



Jos halutaan pikkuisen enemmän kuin kynä, paperi, sakset niin erilaisiin materiaaleihin tutustuminen on mielestäni ollut lasten kanssa mukavaa. Ensikyninä voi käyttää paksuja liituja, liituja on muutenkin erilaisia, tusseja on nykyään myös sellaisena, jotka lähtevät vaatteista pois ja entä siveltimet tai muut apuvälineet, joilla tupsutella eri värejä paperille tai muulle alustalle. Askartelujuttuja löytyy lähimarketeista, ja kirjakaupoista saa vähän laadukkaampaakin paperia kun oikein halutaan taiteilla vähän spesiaalimpaa.



Entä mitähän lapsi sanoisi taidenäyttelystä? Huutaisi läpi kaikuvan tilan vai...? No, onhan se sekin mielipide. Meidän muksut ovat tarvinneet museoissa olemiseen aluksi vähän leikkiä, aikuisen tukea: "Etsitäänpä missä täällä on eläimiä! Entä missä on kuva metsästä? Mitä väriä tuossa kuvassa näet?". Avaisikohan taidenäyttelyissä piipahdus edes silloin tällöin lapsessa jotain kiinnostusta kuvia kohtaan? Entä jos lapsen tuotoksista tekisi kotitaidenäyttelyn?



Kirjastoista ja kirjakaupoista löytyy myös monenlaisia taidekasvatuskirjoja. Useat tuntuvat olevan sellaisia oppaita, että ne lukemalla saattaisin saada jonkun suoritteen yliopistostakin. Yllä kuvissa on pari mukavaa, lyhkäisempää kirjaa, joista ainakin me saatiin lähinnä askarteluvinkkejä (Nemo, Pieni taiteilija -kirjasarja, kirj. Susie Brooks, 2013, kirjastolainoja). Aiemmin olen blogannut tästä loistokirjasta, joka minusta sopii hienosti lapsille ja opettaa taiteen tutkimiseen. Ja taitaahan sitä Pikku Kakkosessakin olla joku taideohjelma... Mutta kihisen silti innosta, kun ilmoitan kuopuksen yksittäiselle taidepajalle syksylle, johon pääsen itse mukaan!


Mites teillä taiteillaan? Tykkäätkö itse kuvataiteista? Onko sinulla hyvää kirjavinkkiä taiteista tai taiteiluun? Itse asiassa esikoiseni innostui Angry Birds -kirjasta, jossa neuvottiin kuinka piirtää änkkäreitä! Että konstit on monet, sanoi äippä, kun kynäotetta harjoitutti (vuodesta toiseen).


"Jos nyt piirtäisit eläimen, mikä se olisi?
Vaihtoehtoja on niin paljon, että valinta ei ole helppoa! Eläimet ovat taiteilijoille loistava kuva-aihe, sillä ne ovat muodoltaan, väriltään ja luonteeltaan niin erilaisia."

- Susie Brooks: Pieni taiteilija, eläimiä eri tekniikoilla

6 kommenttia:

  1. Olipa mukava kirjoitus ! Tärkeintä mielestäni on että lapsi saa tehdä ja kokeilla itse ja on hauskaa ilman mitään liiallista tuputusta. Minusta on sikakivaa askarrella ja piirrellä kahden lapsikaverini kanssa aina kun he tulevat luokseni päiväksi. (9 ja 7 v tytöt) Viimeksi tehtiin syntymäpäiväkortteja heidän kavereilleen ja isompi väsäsi paperista ja pahvista jäätelöbaarin joka nyt on työhuoneeni seinällä. Jätskitötteröt tippuilevat siitä mutta täytynee lisätä sinitarraa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo olikin tärkeä asia, että kunhan motivaatio tulee lapsesta eikä vain aikuisesta, vaikka siinäkin voi olla apuna, että löytää vaikka oikean aiheen mikä kiinnostaa...
      Ihania askarteluja teillä yhdessä isompien lasten kanssa :)!

      Poista
  2. Kiitos loistavasta taidekasvatushengestä! Se, mitä teoksia tehdessä on tapahtunut, on erityisen tärkeää. Itse tuotoksetkin ovat usein niin jännittäviä, että niistä soisi muidenkin innostuvan! Lasten teoksista voi todellakin koota kotitaidenäyttelyn, mutta myös vaikkapa pienen näyttelyn kodin ulkopuolelle, vaikkapa lähikahvilan seinille. Syksymmällä tästä asiasta lisää Väripalalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kommentistasi, tämä lämmitti :)! Se kun askartelu tai piirros saa flown lapsessa aikaan on huikeaa seurattavaa. Minulle kuvat ovat suuri rentoutumisen väline, harmi vain että ehdin piirustella niin harvoin, saatika käydä taidenäyttelyissä... :/
      Meillä on usein näitä lasten taidenäyttelyitä menossa :).
      Jään suurella mielenkiinnolla odottelemaan postaustasi!

      Poista
  3. Tämä on todella, todella tärkeä postaus. Kunpa kaikki vanhemmat ymmärtäisivät, että on muutakin kuin siistit tietokoneen näytöt, joihin tehdä taidetta.

    Silloin kun omat lapset olivat pieniä, me taiteilimme aina. Meillä on edelleen lasten töitä kehystettynä ja otamme niitä vaihdelleen esiin.

    Lastenlasten kanssa olen muovaillut paljon. Voi sitä mielikuvituksen lentoa. Kun minä muovaan jotain pieniä kukkia, niin lapsilla on jo jättiläinen kakkaamassa ihmisen päälle, joka kiiruhtaa kädet pystyssä pois alta.

    Järjestetty kuvataideopetus on myös suositeltavaa. Meidän pienin lapsenlapsi 5v oli viime vuoden iltakerhossa ja jatkaa. Hän oppi siellä pitkäjänteisyyttä. Nyt hän ei olekaan enää heti pyytämässä uutta paperia, vaan yhtä työtä tehdään pitempään ja tarkastellaaan välillä. Meillä on mainioita kuvia, joissa pieni villikko seisoo pingoitetun ison paperin edessä essu päällä ja pensseli kädessä viisaan näköisenä.

    Meidän keskimmäinen oli pienenä vastahakoinen piirtämään ja vertaili aina omia tuotoksiaan pari vuotta vanhemman, jo varmakätisemmän ison veljen töihin. Mutta hänestä kehkeytyikin oikea esteetikko. Lukiovihotkin olivat niin hienoja, että olen säästänyt niitä ihan sen ulkoasun vuoksi, ja nykyään aikuisena hän tekee itse lautapelejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten kultaisia tarinoita! Kiitos! Ja kiitos myös kommenteistasi, näistä tulee aina niin hyvä mieli :).
      Jos totta puhutaan haluaisin viedä kumpaakin lastani viikottaiseen kuvataidekerhoon mutta he itse halusivat valita liikunnallisen kerhon, josta on myös suuri hyöty, joten yritän kovasti pitää "taiteita yllä" jis vaikka joskus haluavatkin elämänsä varrella taiteilla vaikka näyttelyssä käyden <3! Se kai se sitä kulttuurikasvatusta myös... Yritän myös altistaa lapsiani muille taiteille vuoden annin mukaan mutta välillä se meinaa unohtua :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!