torstai 13. elokuuta 2015

Houkutellaan vauvat kirjojen äärelle!

Vauvakirjat, siinäpä kulttuuritehtävistä tärkein. Kuinka saada pikkuvauvat (ja tietysti heidän vanhempansa) kirjojen ääreen? Pienelle lapselle lukemisessa korostetaan usein vuorovaikutuksellisuutta ja kuinka lukeminen on mannaryyniä kielelliselle kehitykselle mutta kyllähän lukemisella muitakin funktioita on. Mutta kuinka luet jos ei lapsi halua?




Kirjahöyryäjänä tietysti kannustankin kaikkia vanhempia altistamaan vauvansa ensi hetkistä kirjojen koukuttavaan maailmaan. Vanhemmat voivat lukea omia kirjojaan ääneen ynnä muuta mutta heti kun pikku silmät aukeavat ja tarkennuskin toimii, aijai kyllä värit, kontrastit ja selkeät kuvat kiehtovat! Ja nykyään on kirjoja myös aktiivisemmalle vauvalle: niitä saa helistää, kurkkia, vedellä ja vaik sun mitä. Kylvyssäkin voi lukea (odotan vastaavaa versiota aikuisille saunaan :D)!


Itse tehty pehmokirja ja hauskoja muistoja!
Tapola, Pertamo: KLIK!

Fanitan vauvakirjoja ja ihailen laadukkaita vauvakirjoja. Samalla olen alkanut ajatella, että ensikirjojen yksi tehtävä on tosiaan saada vauvat kiinnostumaan kirjaformaatista ja malttamaan hetki jaetussa tarkkaavuudessa. Siihen tarkoitukseen mielestäni höperömmätkin vauvakirjat ovat oikein mainioita, vaikka ne enemmän leluilta näin aikuismielessä tuntusivatkin. Siispä tässä kaksi erilaista vinkkiä kaikille vauvoille :)!





Jannie Ho (Karisto, 2015, suomennos Sanna Vartiainen, kustantajalta) on tehnyt jo heti luokseen kutsuvan pahvikirjasarjan Nauravat naamat, joista pyysin blogiini esiteltäväksi Viidakko -kirjan. Arvatkaapa mistä kirjasta lapseni innostuivat viime viikolla ensimmäisenä? No tästä! Kirja siis kutsuu vielä leikki-ikäisetkin puoleensa, koska kansi lupaa jotain leikkisän hauskaa. Kirjan ideahan on simppelin nerokas. Tekstiä ei ole lähes nimeksikään ja se on toistuvalla kaavalla ja samalla äännellään eläinten ääniä: "Minä olen puhuva papukaija! PÄIVÄÄ PÄIVÄÄ!". Eikä siinä vielä kaikki (kuten taannoin todettiin), eläinten silmien kohdalla on reiät, josta lukija ja voi kurkistella vauveliaan kukkuuleikin tavoin. Eikä siinäkään vielä kaikki! Jokaisella viidellä (just hyvä pituus) aukeamalla eläimestä ponnahtaa joko nokka, kieli, viikset tai kärsä. Tämä 3D-naamarimaisuus (mahtava termi) laitatuttaa tietysti kirjaan "ei sovellu alle kolmevuotiaille" -ukaasin, koska kirjasta saa helposti imeksittyä ja järsittyä aimo annoksen kolmedeetä. Nykyaikuinen voinee kuitenkin nostaa kirjan yhteiluvun päätteeksi hyllylle, kun kiinnostus kaikkoaa...






Leena Junnilalta on tullut toinen painos ihanaa Lits läts lätäkkö -kirjaa (WSOY, 2013, saatu kirjailijalta). Junnilan KOT! sanoo kana lumosi esikoiseni aikana ja Lits läts lätäkkö! taas kuopukseni aikana. Junnilan kuvitus lienee useammalle esimerkiksi ihanista vauvakorteista tuttu, joita meilläkin taitaa olla toistakymmentä... Kuvitus on täydellistä vauvakuvitusta selkeine kuvineen. Varsinkin tykkään näistä isoimmista kuvista mutta yksityiskohtaisemmissakin aukeamissa on taas katsottavaa vähän isommalle. Lits lätsissä myös loruillaan juuri kivalla yksinkertaisella, hyvin tutulla "vanhankantaisella" tavalla, mistä juuri pidän. Toistot, kielellä litsläts lätsittelyt ja hupshöps höpsöttelyt, siitä on mielestäni pienet vauvalorut tehty.

Suosittelen vauvaperheitä ja vauvojen luona vierailevia ostamaan kummankinlaisia kirjoja: kotimaista laatua ja leikkiin kutsuvaa höperöintiä. Jokainen vauva ansaitsee ikiomia kirjoja.
Ja eikun loruttelemaan!

Kuulin juuri (väärin) taustaltani lasten leikeistä sanan: "teknovauva". Miettikää, siinäpä idea! Ja eikun loruilemaan ja tanssimaan vauvan kanssa:
"Teknovauva tanssii vaan, tanssii, tanssii, tanssii vaan. 
Teknovauva tanssii vaan, tanssii, tanssii aina vaan!" .
Noin, loru purkissa. Ja olennainen sanottu. Ei kai se teknovauva muuta...?

Ja eikun körötellen!


"Köllöttää, möllöttää,
vauvatoukka
pieni ja soukka.
Äidin mukana matkustaa
-Hohhoijaa! Nukahtaa."

- Leena Junnila: Lits läts lätäkkö!

20 kommenttia:

  1. "Vauvakirjat, siinäpä kulttuuritehtävistä tärkein." Kyllä! Ihana vauvakirjapuheenvuoro! Vauvojen kirja-altistus on totisesti kulttuurityön aatelia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!! Näin juuri, ihana kuulla, että joku muukin on tuumannut samoin <3!

      Poista
  2. Tätä kannatan. Vauvoille on kivaa lukea. He nauttivat puheen ryhtmistä ja loruiluista. Sitäpaitsi vauvat ovat monesti kiitollisempia kuulijoita kuin leikki-ikäiset, jotka ponkaisevat heti omiin touhuihinsa, jos ei kiinnosta. ;)

    Ihania kuvia ja ihania kirjoja! Toivon talvi on minun mieleeni, lapset pitävät yleensä kaikkein värikkäimmistä kuvakirjoista. Kiitos Bleue!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Marjatta! :)
      Värit on kyllä usein lasten mieleen, niitä heille suotakoon! Ehtii elämä tummua myöhemminkin.
      Toivon talvi on niiin hyvä, että hyvä lemppari sulla!

      Poista
  3. Opiskelen tänä syksynä lastenkirjallisuutta. Varsinaisten oppikirjojen lisäksi päätin varaslähtönä opiskella hieman kuvakirjoja, kun löysin niitä käsittelevän oppikirjan. Siinä sanottiin, että ei ole koskaan tehty tutkimusta, eikä tiedetä, pitävätkö lapset erityisesti tietyntyylisistä kuvista eniten, vai onko se jo lapsena henkilökohtaista. Blogisi tuli mieleeni heti, täältä voisi löytyä lukijoita, jotka osaisivat kertoa omien lastensa suosikkeja. Sitten hoksasin, että en kyllä osaisi itse sanoa, mitkä olisi ollut omien lasteni suosikkityyli. Ehkä hassut kuvat.
    Uskon kyllä, että vauvat suosivat ehdottomasti eniten selkeitä ja värikkäitä kuvia.

    Omien lasteni ensimmäisiä kirjoja olivat pehmeät kuvakirjat ja kylpykirjat sekä Tiitäisen laulupuu (se on aivan ihana).
    Minulla on lähipiirissä ihana pieni prinsessa, ehkä pitäisikin panostaa kunnon kirjaan, eikä vain vaatteisiin, kun mietin lahjaa.
    Kummipojalleni etsin viimevuonna kummiaiheista kirjaa hakusanalla kummi ja löysin kirjan Eläin tarhassa tapahtuu kummia. Sen kuvat olivat ilmeisesti aika suosittuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt, että joskus olisi mukava tehdä lastenkirjaopintoja- mutta myös monia muita... Joten onnittelen opinnoistasi!
      Ihmisen näkökyvyn kehitystä on kyllä tutkittu ja myös mihin ihminen usein kiinnittää huomiotaan kuvissa. Vauvojen on havaittu suosivan eniten ihmiskasvojen kuvia, siitäpä mm. se puna-keltainen hymiö jo vuosikymmeneltä... :).
      Toivottavasti löydät prinsessalle ihanan kirjan! Ella -kirjat ovat ainakin ihania, mutta niistä ei taida olla suomennosta...

      Poista
  4. Prinsessa ei olekaan suomenkielinen. Mutta hoksasin juuri, etten tiedä, miten muslimit suhtautuvat kuvakirjoihin. Noloa, että en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen kysymys :)! Olisipa kiva tosiaan tietää :). Ellat taitaa olla ap. hollantilaisia jos oikein muistan...

      Poista
    2. Yritin tuota jo vähän selvitellä, muslimilapsille oli erilaisia kirjoja, osassa oli ihan kasvollisia ihmisiä, osassa kasvottomia ja joissakin vain eläimiä. Mutta jotkut kieltävät muistaakseni eläimienkin kuvat. Täytyy selvitellä lisää.

      Ellat näytti olevan belgialainen, kielenä flaami, eli oikeastaan hollanti. En ole koskaan nähnytkään Ella(Rosalie) tai Leon kirjoja, mikä on kyllä omituista, koska lapseni on kasvatettua hollantilaisilla lastenkirjoilla.

      Poista
    3. Kiitos vastauksesta! Mielenkiintoista ja haasteellista ehkä sinulle lahjan suhteen. Melkein kaikissa taitaa niitä eläimiä olla jos ei ihmisiä!
      Ai se oli belgialainen, no läheltä liippasi :)! Ihania vauvakirjoja!

      Poista
    4. Kyselin lisää muslimien kuvakirjoista. Osa lukee ihan kaikkia tavallisia, osa on tiukempia. Mutta silmiä ei periaatteessa saisi kuvata. http://madonluvut.blogspot.se/p/kuvitus.html?m=0
      Tosin unohdin sen aina välillä piirrellessä.

      Poista
    5. Piirsin sitten itse tarinan prinsessalle. Silmättömän. Se on blogissa espanjaksi. Tulostan sen varmaan kirjaksi, löytyisipä vaan sopiva tapa tehdä siitä sopivasti syömisen ja kuolan kestävä versio.

      Poista
    6. Olet kyllä aika ihana! Ei muuta kuin ompelemaan kirjanen :)!

      Poista
    7. Ihanasta en tiedä, mutta kiitos ideasta kirjan toteutukseen :)

      Poista
  5. Meillä kuopus ei meinannut kiinnostua kirjoista millään vauvana, ja mietin, voiko tämä olla minun jälkeläiseni ollenkaan, vai joku vaihdokas... Meillä kuitenkin hyllystä löytyy vauvakirjojakin aika repertuaari. Onneksi hän sitten vähän yli yksivuotiaana lämpeni kirjallisuuteen ja nyt onkin toooodella innokas lukija.

    VastaaPoista
  6. Ps. Mulla on tosi usein ongelmia kommenttien jättämisessä sun blogiin ja Kialle Luetaanko tämä -blogiin. Käyn kyllä usein lukemassa, mutten juuri koskaan pysty jättämään kommenttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukuinto saattaa syntyä vaikka eläkeiässä :)!
      Harmillista, että bloggerin kommentointi tökkii sinulle :(. En kyllä valitettavasti taida osata tehdä vain asialle mitään! Pitää varmaan tsekata roskaposti, joskus nimittäin on mennyt yksittäisiä viestejä automaattisesti sinnekin :(.

      Poista
    2. Se tekee paljon sitä, että pyörittää ja pyörittää esikatseluversiota, muttei sitten julkaise koskaan. Nämä kilpailevat systeemit taitavat vihata toisiaan...

      Rupesi tuntumaan niin kauhean epäkohteliaalta, etten koskaan jätä mitään merkkejä käynneistäni teilläpäin!

      Poista
    3. Hei, olet kommentoinut aivan ihanan paljon- kiitos! Ja nyt kun vielä tiedän vaivasi... <3! :))

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!