tiistai 21. heinäkuuta 2015

Niilo nikkaroi

Voi toivottavasti olet löytänyt Masa ja Maija -kirjat? Sillä näköjään minulla näiden kirjojen esittely on minulla jäänyt lähes maininnan asteelle. Kyseessähän on Aira Savisaaren ja Hannamari Ruohosen loistavat lastenkirjat, joissa eläinpari seikkailee ambulanssillaan. Sama kirjailijakaksikko on nyt tehnyt Kariston puolella uuden kirjan nimeltä Niilo Nikkaroi (2015, kirja kustantajalta). Odotin tätä kirjaa innolla ja toiveeni olivat Masa ja Maija -kirjojen jälkeen korkealla. Olivathan nuo kaksi kirjaa ehdottomasti korkean laadun kirjoja ja meillä runsaassa luvussa.



Niilo Nikkaroi täyttää odotukseni. Niilo ja isä harrastavat jalkapalloa ja rakentavat itselleen jalkapallomaalin. Myös naapurin tyttö ja äiti innostuvat potkimaan palloa yhdessä. Selkeä, konstailematon tarina on suloisen hyväntuulinen alusta loppuun saakka ja hymyilytti, ja suorastaan nauratti ääneen, heti alusta alkaen. Tarinaa tukee tälläkin kertaa loistava Hannamari Ruohosen kuvitus, jonka rankkaan omassa päässäni yhdeksi kuvittajasuosikeistani (katso loistavat Eläinten kaupunki -kirjat!). Niilo nikkaroi -kirjassa Ruohosen kuvitus on taattua laatua mutta mielestäni hieman kokeilevampaa kuin aiemmin mainituissa. Voisinpa sanoa, että kuvituksessa on jotain ihanan rohkeaa: räikeän punainen aita läpi koko aukeaman! Kuvitus ei muistini mukaan ole niin runsas kuin Masoissa ja Maijoissa (Eläinten kaupunkeihin puhumattakaan) vaan sivun saattaa täyttää runsaammin tausta, joka voi olla yksivärinen mutta usein myös hauska, toistuva, vihersävyinen, aaltoimaisesti tai suoralla viivarivistöllä piirretty ruohikko, jonka tasaisuus tuntuu lähes meditatiiviselta. Kuitenkin Ruohoselle tuttu liikkuvuus kuvien sisällä (tässä siis jalkapallopelin kulku) jatkuu tutulla tavalla. Nämä liikeviivat ovatkin kummastakin lapsestani hurjan hauskoja ja niitä seurataan omalla sormella mukana!



Loistava lisä kirjassa on myös joka sivulta löytyvä kissa, joka huvitti perhettämme hurjasti! Tässäkin loistava esimerkki siitä kuinka teksti ja kuva voivat olla itsenäisinä tekijöinä erinomaisessa balanssissa toisiinsa. Parasta kuvakirjoissa on se, että teksti ja kuvitus saavuttavat saman tunnelman ja ovat niin ikään samalla tasolla.



Kuitenkin minulle superimpaa on se, kun kirjan teksti ja kuvitus erottuvat jollakin persoonallisella tavallaan omina taiteellisina teoksinaan mutta tekevät sen toisiaan kunnioittaen: toistaan sekoittamatta tai ampumatta toisen ylitse. Niilo nikkaroi -kirjassa on kokonaisuus hyvässä balanssissa. Kirjan tektimäärä per sivuaukeama on ihanan rauhallinen ja antaa myös pienemmälle kuulijalle mahdollisuuden pysyä tekstin mukana. Teksti on myös hauskasti varsinkin tarinan alussa ja lopussa hyvin lyhyin lausein ilmaistu. Loppuaukeamalla on innoikkaimmille nikkaroijille ohjeet jalkapallomaalin rakennukseen.


"Isä säntää kohti palloa. 
Niilo ja Hilla tarttuvat isään
ja roikkuvat paidan helmassa.
Isä kaatuu kumoon.
Kaikkia naurattaa."

- Aira Savisaari ja Hannamari Ruohonen: Niili nikkaroi

6 kommenttia:

  1. Katselin tätä Kariston katalogista keväällä ja mietin, miten kivaa on, että julkaistaan tällainen suomalainen kuvakirja, joka jollain tavalla kannustaa lapsia ja vanhempia harrastamaan yhdessä. Vaikuttaa onnistuneelta kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan loistava kirjantekijäkaksikko että kirja! Tykkään!

      Poista
  2. Ihanaa, lastenkirjablogi! En ole ennen törmännyt tähän, enkä muihinkaan vastaaviin. Omat lapseni ovat jo kouluikäisiä, mutta onneksi vielä löytyy kivoja lastenkirjoja heidänkin makuunsa. Tatut ja Patut ovat edelleen suosikkeja. Toisaalta olen päässyt tutustumaan varhaisnuorten uuteen kirjallisuuteen. Nykyään ostelen lastenkirjoja enimmäkseen lahjaksi, ja silloin blogit ideoineen ovat kallisarvoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että löysit tänne ja vinkitkin kelpaavat. Luen jo jonkun verran alakoululaisille sopivia kirjoja, nytkin pari lukujonossa, joten toivottavasti teidänkin muksuille löytyy jotain sopivaa :)!

      Poista
  3. Viisikkohan se tuntuu olevan lasten kestosuosikki. Yllätyin, että varsin kriittiset lapseni innostuivat niin vanhanaikaisista kirjoista. Kuunneltuna Karhukirjeet on toistaiseksi suurin suosikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tarinoiden kautta koetut pikkuseikkailut ja etsinnät ovat ihania :)! Olin itse Neiti etsivä -lukija aikoinaan :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!