torstai 9. heinäkuuta 2015

Lomatunnelmaa äänikirjoilla

Lomalla on ihana toimia erilailla kuin arkena, vaikka pakkohan se joku rotikin on oltava ja lasten kanssa varsinkin perusrytmit säilyvät vähän väkiselläkin. Mutta minua on nyt laiskottanut kamalasti lastenkirjojen lukeminen ja varsinkin iltasadut. Joten olen ulkoistanut toiminnan toiselle lukemisen taidon omaavalle hyvin mielelläni, varsinkin kun viime aikoina lapseni ovat kantaneet jatkuvasti samoja kirjoja, eivätkä ole halunneet kuunnella mitään uutta. Olen kehno lukemaan samoja Barbapapoja illasta toiseen: lukuäänestäni kuultaa kyllästyneisyys ja suoranainen ärtymys, joten vuorovaikutus kirjan äärellä kääntynee näin päinvastaiseksi kuin olisi tarkoitus...? Mieheni on taas tässä zenimpi. Onneksi meitä on moneksi.


Lomalle lainasinkin kirjastosta vinon pinon äänikirjoja, joita näette postauksen kuvissa. Meillä äänikirjat ovat olleet tosi tärkeitä lapsille ja niitä kuunnellaan leikin lomassa, iltaisin ennen nukahtamista ja pitemmillä automatkoilla. Jopa yölläkin niitä kuunnellaan, kyllä luit oikein, äänikirjat ovat nimittäin olleet superhyviä rauhoittamaan lapsiani öisin jos he heräävät sairaana tai joskus jopa hyvin itkuisena pahan painajaisen jälkeen. Tuttu satu tuo unen paljon paremmin ja nopeammin ja on usein voittanut jopa touhottavan, huolehtivan äidin silitykset ja saanut aikaan käskyn: Äiti mee jo nukkumaan!

Viime aikaisista äänikirjoistamme Astrid Lindgrenin Eemelit ja Pepit toimivat vieläkin aivan loistavasti, vaikka maailma on niin paljon Peppi-ajoista muuttunut. Mutta toisaalta keskustelut tarinoiden kielestä ja toimintamalleista kertovat jotain hyvin todenmukaista historiastamme. Lapset kyllä usein kysyvät jos joku asia mietityttää, kun sille vain luodaan tilaisuus.


Myös Gösta Knutssonin Pekka Töpöhännät ovat loistavia äänikirjoja. Niitä luimme myös kirjana tässä keväällä.

Potin tänä kesänä vie kuitenkin Lindgrenin Melukylän lapset, jota lapseni ovat kuunnelleet jo varmaan kymmenen kertaa. Melukylääkin luimme (Eemelin kera), reilu vuosi sitten, ja pitäisikin ostaa nuo ihan omaksi kirjaksi, niin loistavia kaikessa menneessä arjessaan ne ovat ja kiinnostavat kauheasti varsinkin esikoistani!

Mitäs kirjoja tai äänikirjoja teidän heinäkuuhun kuuluu?

Hei, ja rasti seinään, tätä kirjoittaessani minulla on melkein kuuma ja aurinko paistaa- kesällä vuonna 2015! Kuopukseni muuten piirsi myös kuukausi sitten ensimmäisen piirroksen seiniimme- se oli oikeasti rasti.


"Taakse jää, taakse jää, en tahdo ymmältää!"

- kuopuksen huutolaulu korvissani

9 kommenttia:

  1. Äänikirjat on myös meidän suosikkeja. Risto Räppääjiä löytyy kivasti äänikirjoina. Meidän 5 vee myös tykkää kuunnella ja katsella Miinan ja Manun äänikirjoja, joiden mukaan tulee myös vihkonen. Kirjastosta semmoisissa muovitaskuissa saa ainakin Kuopiossa. Kivaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ristot ei vielä ole meillä in, kokeiltiin joskus kirjana. Miinoja ja Manuja löytää myös marketeista äänisatuinakin aika hyvin :). Kiitos kommentista :))!

      Poista
  2. Löysin vasta blogisi ja olen haltioissani. Jos lähden tarkemmin selaamaan läpi vanhoja juttuja, niin milloin oma lapsesi on ollut noin 3-vuotias? Jos niiltä ajoilta löytyisi vinkkejä meille. Ihan suosikki on tällä hetkellä Mikko Mallikas. Uutena testasin omia vanhoja Mauri Kunnaksen kirjoja. Niistä on kiva yhdessä etsiä Herra Hakkaraista ja piilotettuja hämähäkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos hurjasti tästä kommentistasi! Minulla on nyt 3-vuotias lapsi (kuopus) ja reilu kaksi vuotta sitten esikoinen oli kolmevee. Mutta se on niin yksilöllistä kuka missäkin vaiheessa alkaa kiinnostua jo pitemmästä tarinasta. Kuvakirjoissakin on olemassa niin pitkiä kuin lyhyitä tarinoita, valitettavasti on sanottava että useat kuvakirjat ovat liian pitkiä taaperoille, tämä on surullista. Esimerkiksi Kunnaksethan ovat jo hyvin pitkiä, samoin Tatut ja Patut- mutta oletko kokeillut Havukaisten Veera -kirjoja? Meillä nyt 3v. tykkää Barbapapoista ihan kamalasti! Samoin Tompat, Ainot, Onni -poika ovat vieläkin oikein hyviä. Hän haluaa myös itsenäisesti ottaa vielä ihan pahvikirjoja, jopa kuvasanakirjoja ja noistakin löytyy loistavia mm. lorukirjoja! Tuolla ylhäällä on myös vauvakirjoja erikseen lueteltuina, joita kyllä kannattaa vielä taaperollekin tarjota. Lapsi rakastaa sitä kun saa kirjasta kokonaisuuden haltuun ja usein kuvakirjoissa se haltuunotto on liian vaikeaa, vauvakirjoissa on siis hyvinkin pitkälle lumoa- ja riittävää haastetta, vaikka se meistä aikuisista höperölle tuntuukin!
      Toivottavasti löydätte pian uusia ihania aarteita lukemistoonne :)! Ihania yhteisiä lukuhetkiä!
      Kysele lisää jos toivot vaikka uutuuksista tarkempia vinkkejä esim. jonkun tietyn asiapiirin ympärillä (dinot, autot...) :)!

      Poista
  3. Meiilä esikoinen on nyt vähän vajaa neljä, ja Risto Räppääjät ovat suurimpia suosikkeja äänikirjoina ja leffoina. Vanhempien lukemana ei jaksa vielä niitä kuunnella, mutta joka päivä päivälepoaikaan pannaan Risto pyörimään.

    Myös Markus Majaluoman Isä, lähdetään sieneen oli meillä juuri lainassa ja toimi ihan hyvin. Olin vähän epäileväinen, kun siinä kirjasarjassa kuvitukset ovat niin tärkeitä, mutta tytär jaksoi ihan hyvin kuunnella sitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin tais olla joku Majaluoman Isä -kirja äänilevynä lainassa. Ne on kyllä erikoisia lastenkirjoja ja sellaisenaan aika huippuja. Kuvitus on kyllä isossa roolissa persoonallisuudellaan :).

      Poista
  4. Meillä ei lasten kärsivällisyys valitettavasti vielä oikein riitä äänikirjoille. Joitain yksitäisiä olemme kuunnelleet autossa, mutta autoilemme sen verran harvoin, ettei siitä mitään tapaa ole tullut. Lapset siis vielä kaipaavat sen kuvituksen ja erityisesti äidin tiukan syliotteen. ;) Eemelistä tuli muuten ihan oma lapsuus mieleen, siis siitä kertojan äänestä. Tuttuakin tutumpi tarina ja ääni.

    Hyvä huomio muuten, että lasten kuvakirjat ovat usein harmillisen täynnä tekstiä. Olen kiinnittänyt ilmiöön huomiota esimerkiksi lasten synttäreillä. Usein jos lahjana on kirja, niin se on joko Mauri Kunnasta tai Tatua ja Patua, oli lahjansaaja sitten 1v tai 10v. Harva taapero kuitenkaan jaksaa näistä vielä innostua, ja sitten molemmin puolin turhaudutaan kun lapsi ei jaksa kuunnella kirjaa. Vaikka meidän lapsille on luettu PALJON, niin siltikin useimmat Kunnakset ja Tatut&Patut ovat vielä liian "täynnä kaikkea" viisivuotiaallekin.

    J.
    Lapset 5v ja 2v.

    VastaaPoista
  5. Ai niin, jäi vastaamatta itse kysymykseen!

    Meillä on heinäkuussa luettu eritoten Siiri-kirjoja, Vesta-Linneoita, Mikko Mallikkaita sekä Pekka Töpöhäntiä. Nythän on ilmestynyt uusia Töpöhäntiä, mukailevat vanhoja tarinoita. Yllättävän kivoja ovat olleet, ehkä enemmän tätä päivää.

    J.
    Lapset 5v ja 2v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla kuulumisianne J :)! Tänäänkin jäi monta kivan näköistä kuvakirjaa kirjastonhyllyyn kun tekstiä oli kuin lasten kertomakirjallisuudessa ja kukaan meistä ei varmasti olisi jaksanut loppuun. "Lukukirjoissa" asenne on jo eri: se on luvuissa ja helppo jakaa.
      Tuttuja kirjoja luetaan teilläkin :). Noita uusia Töpöhäntiä en olekaan vielä lukenut tai selaillut. Olen varmaan vähän old school jääräpää, kun en ole vielä siihen ottautunut :))). Tosin lastenkirjojen ajallesaattaminenhan saattaa olla hyvinkin fiksua ja kannatella kirjoja pitempään ikään!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!