torstai 30. heinäkuuta 2015

Karoliina ja Baskeri-Villen koira

Esikoiseni on tykästynyt Tuula Kallioniemen Karoliina -kirjoihin, enkä minä pistä kampoihin. Niinpä piti eilenillalla lukea taas yksi: Karoliina ja Baskeri-Villen koira (Otava, 2011), jolla on toki huippuhauskasti keksitty nimi, jonka viittaus kuitenkin jäänee lapsilukijoilta ymmärtämättä.



Tässä kirjassa Karoliina ottaa pelosta vaarin, eli uskaltautuu koulukumminsa Aliisan luo, vaikka hänen kotonaan vilisee Karoliinaa pelottavia asioita: koiria. Karoliina on pelännyt koiria ensimmäisestä kirjasta lähtien, ja vieläkin koirien tapaaminen saa Karoliinan jähmettymään suolapatsaaksi. Tarinassa on hallitulla tavalla jännitystä neonvärisen "aavekoiran" ilmestyessä pellolle. Kirjassa käsitellään mukavasti lasten pelkoja ja niiden voittamista ja samalla koiria ja koirien koulutusta, kuinka koirien kanssa ollaan ja miten koirien eleitä voi tulkita. Lopulta Karoliina ihan villiintyy ja alkaakin koirafaniksi, mutta antaako vanhemmat Karoliinalle oman koiran tuosta vaan?



Vaikka kirjanaihepiiri ei ehkä ollut itselleni kaikkein kiinnostavin, oli Kallioniemen teksti jälleen kerran laadukasta ja lopulta lähes lentoon lähtevää, että lukihan tätä ilolla. Aivan kuin kirjassa olisi revitelty taas vähän enemmän kuin edellisessä, hmm tiedä häntä, mutta minä kyllä tykkään, kun lapsille höperretään. Ja vaikken itse ulvonutkaan naurusta, saavutti Kallioniemen viaton kujeilu täysin lasteni nauruhermot, jotka käkättivät niin, että äiti luki kiltisti koko kirjan, vaikka piti vaan puolet...

Koirista kertovia kirjoja tulee mieleeni myös Anni ja loistokoirat (Suvilahti ja Pertamo, 2012, WSOY) ja linkistä löytyy myös kaksi muuta kirjaa, joissa käsitellään koiran kanssa olemista ja koiranomistusta mukavalla tavalla.


"Matematiikan tunnilla Karoliina miettii yhä koiria. Opettaja Juho Marjasen ääni surisee kuin kärpäsen pörinä hänen korvissaan. Voiko aavekoiria olla olemassa? Eikö riitä, että on oikeita koiria, jotka hyppivät ja haukkuvat?"

- Tuula Kallioniemi: Karoliina ja Baskeri-Villen koira

2 kommenttia:

  1. Koirateema on tuon ikäiselle tärkeä, koska monessa eskari- ja luokkakaverin kodissa on koira, ja se on monelle lapselle melkoinen pelon ja jännityksen ylitys; astua kynnyksen yli koiraperheeseen.

    Kahdenlaisissa olen itse käynyt. Toisissa vieraileva koiraa jännittävä lapsi pääsee kaverin huoneeseen suoraan ja karvaturri on sillä aikaa toisessa huoneessa. Kerran synttäreillä oli kaksi koirapelkoista lasta, ja (lempeä, ystävällinen, vanha) koira tepasteli juhlavieraiden seassa poikien itkiessä alakerrassa, eivät uskaltaneet kakkua syömään. Kauan kesti ennen kuin olivat hoksanneet viedä koiran kylpyhuoneeseen juhlien ajaksi.

    -Nupsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kohtaapa koiria kaduillakin joten se miten olla koiran kanssa on hyvä oppi. Meillä on kissoja ja niitäkin voi pelätä. Synttärihumussa se yksilön huomioiminen on varmasti vähän haasteellista jos on paljon porukkaa mutta kyllähän pelot pitäisi ottaa tosissaan. Pelätäänhän me aikuisetkin jos jonkinlaisia asioita!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!