sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Sirkus Rinkeli

Meillä luetaan aika paljon erilaista lastenkirjallisuutta. Yksi syy lienee siihen se, etten itsekään jaksa lukea samoja kirjoja tai lajityyppejä jatkuvasti, vaan vaihtelu todellakin virkistää. Niinpä, kun Anne Muhonen ja Tiina Konttila kysyivät haluaisimmeko lukea lasten sarjakuvaa, suostuin pelkästä mielenkiinnosta. Lasten sarjakuvaa on saatavilla aika vähän, varsinkin kotimaista. Luemme jonkin verran änkkärisarjiksia ja satunnaisia muita sarjakuvalehtiä. Täytynee sanoa totuuden mukaisesti, että Sirkus Rinkelin kansi ei näyttänyt minusta ollut kovin luokseen vetävältä mutta ajattelin antaa kotimaiselle sarjakuvalle mahdollisuuden.


Sirkus Rinkeli osoittautuikin hauskaksi sarjakuvaksi! Tarina on pitkähkö mutta pystyin lukemaan sen yhdeltä istumalta kummallekin lapselleni. Napotimme albumin äärellä kaikki kuin tatit. Sarjakuva  noudattaa mukavasti jotain hyvin perinteistä sarjakuvaa, joka antaa lukijalleen ja varsinkin katselijalleen oivalluksen mahdollisuuden kuvia katsomalla. Tarina kulkee myös mielestäni aika perinteisellä sarjismeiningillä ja mukana on mukavasti huumoria ja hyvää mieltä.


Sirkus Rinkelissä Eppu ja Aapo tapaavat toisensa. Eppu kuuluu sirkukseen ja näin Aapokin pääsee tutustumaan sirkuksen hieman salamyhkäiseen maailmaan. Sarjakuvan kuvitus on inhimillistä ja näyttää kynänjäljen. Kuvat etenevät helppolukuisesti, kuten lasten sarjikselta odottaakin, ja samalla siinä on käytetty erilaisia tapoja ryhmittää kuvat aukeamalle. Kuvitus on pääasiallisesti ruskeasävyistä, osin mukana on violettia ja kellertävää. Lukiessa huomaakin sen, mikä voima väreillä on, koska yksittäinen hieman värikkäämpi aukeama tiivistää tarinan tunnelmaa mukavasti ja luo maagista voimaa sivun kohtaukselle. Tarinan henkilöihin kuuluu kahden lapsen lisäksi myös kasa sirkuslaisia, joista osa on ilahduttavan kummallisia satuhahmoja, kuten jääkarhu ja merenneito. Pidin tästä fantasiamaisuudesta oikein paljon ja se toi tarinaan aivan erilaista lumoa sekä toivottavaa persoonallisuutta.



Sirkus Rinkelissä on hyvä tarina, joka tempaa mukaansa monenikäisiä lukijoita. Siinä on kivasti huumoria ja vähän jännitystäkin. Mutta kaikkea tätä kivalla lämpimällä, turvallisella otteella.


Niinpä niin. Rohkea rokan syö ja kokeilemalla voi löytää paljon uusia iloja. Näinpä kävi myös nyt. Olettekohan te lukeneet lapsille sarjakuvia ja mitä suosittelisit? Entä joko olette löytäneet Sirkus Ronkelin lukemistoonne? Pidätkö itse sarjiksista? Erilaista lukemalla lapsi oppii etsimään tietoa eri tavoin ja lukutaidon moninaisuus kasvaa. Sarjakuvassa tarvitaan vähän erilaista lukutaitoa kun peruskirjoissa! Ainakin itse huomaan elehtiväni erilailla, kun luen ääneen sarjista kuin tavan kirjaa. Voisikohan se johtua siitä, että kuvan myötä erilaiset tunnetilat tulevat lukijalle voimakkaammin esiin?

Muistan, kun löysin lapsena sarjakuvat ja varsinkin mieleeni jäivät nuo päivät, kun kahlasin Pekka Puupäät läpi kirjastolöytöinä. Oli kesä ja vatsallani oli paketillinen Tuc-keksejä ja minä luin, nauroin ja luin lisää. Se oli mahtavaa!


"Voi ei...
Harppuunamies on täällä!"

- Anne Muhonen ja Tiina Konttila: Sirkus Rinkeli

8 kommenttia:

  1. Nyt kaipaan apuja lastenkirjalukijalta!

    Millä äänellä - kyllä - luet lapsillesi? Eläytyen, "uutisankkurina", hypäten pitkien lauseiden yli?

    Painiskelen tämän juttusen kanssa. Lapset eivät aina keskity. Lähiömutsi-blogista huomasin kerran, että eivät muutkaan lapset aina istu rauhallisesti vieressä, vaan saattavat hyppiä ja riehua kun äiti lukee. Vaaditko sinä, tai osaavatko lapsesi istua hiljaa kyljessä kiinni? Mikä on teidän lukuhetkien käytösetiketti?

    Joskus nautin lukemisesta lapsille, mutta tämä mietityttää.

    Nupsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tatti vertaus tuli juuri siitä, että meillä ei todellakaan napoteta useinkaan kiltisti vieressä. Tai toinen napottaa, toinen ei ole koskaan napottanut. Mutta kun kirja on uusi ja selvästi jollakin tasolla tempaava (voi olla myös liian jännittävä) se näkyy siinä, että kaikki energia käytetään kirjan kuunteluun.

      Luen eri tavoin: väsyneenä kuin uutisankkuri, varsinkin jos se on taas se barbapapa mikä kymmenenä iltana aiemmin. Hyvän kirjan mukana eläydyn, epäilykseni myös kuuluu äänestäni, jos kieli tökkii tai joku muu. Lukemiseeni vaikuttaa siis monet asiat minussa ja ympäristössä. Joskus tyhmäkin kirja saa minut ääntelemään ja tempautumaan mukana jos se on lapsilleni rakas :)!

      Olipa kiva kuulla sinusta Nupsu! Jokohan olette kesälaitumilla :)? Lämmintä ja rentouttavaa kesää :)!

      Poista
  2. Meillä ei ole luettu vielä muita sarjiksia kuin Nalle Puh -lehtiä, joita tytär poimi kaksivuotiaana kirpparilta nipullisen. Senikäiselle oli musta tosi hankala lukea sarjista, kun lapsi ei oikein osannut seurata tapahtumia. Minua ärsytti lukeminen kerta kerralta enemmän ja piilotin lopulta lehdet. Kiva äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa ne sarjikset löytyy sitten ajallaan :). Nalleissa taitaa olla jo pitempiä juttuja. Joissakin löytyy ihan sivunkin sarjiksia niin ne voi olla selkeempi tajuta- ja lukea :)!

      Poista
  3. Tuo kirja vetää minua kauheasti puoleensa, jo nimestä Sirkus Rinkeli alkaen ! Kai se on hankittava jostakin kun en voittanut Pihin Naisen arvontaa missä se oli voittona, vaikka kieli pitkällä odottelin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi harmi, että ei arpa osunut kohdallesi! Jospa saat sarjikset kuitenkin jostakin itsellesi luettavaksi. Kyllä tämän toivoisi myös kirjastosta löydettävän.

      Poista
  4. Minä en ole lukenut lasten kanssa sarjakuvia, mutta esikoisen kummitäti lukee välillä pojan kanssa erästä Akkari-albumia jatkokertomustyyliin. Luin itse teininä jonkin verran sarjiksia, ja tiedän, että moni lapsi ja nuori pitävät sarjakuvista kovasti. Siksi olenkin huoppuiloinen, kun voitin Pihin naisen arvonnan ja pääsen tutustumaan Sirkus Rinkeliin. En tohtinut lukea arvosteluasi kuin pintapuolisesti, jotta en tietäisi liikaa ko. kirjasta. 😊 siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että kansi voisi olla houkuttelevampi - ihan lapsilukijoiden mielenkiinnon herättämistäkin ajatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on kiva lukea kirjat niin etten lue juonesta paljoakaan. Sarjikset ovat osan lapsista lempparilukemista ja Aku Ankat ovat vieläkin mystisen kovaa valuuttaa.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!