torstai 11. kesäkuuta 2015

Retkeilijän kansallispuistot

Viime kesänä hehkuttamani Lapsiperheen retkeilyopas on ollut minulle tosi rakas kirja. Olen valehtelematta esitellyt sitä sukulaisia myöten ja vinkkaillut sitä milloin kellekin! Ja kirja on kiinnostanut varsin tottuneitakin erämiehiä ja eräretkeilijöitä. Enpä siis voi kuvailla intoani, kun huomasin Otavan kevään katalogista, että kirjan kirjoittaja Jouni Laaksonen on tehnyt aiemmin Retkeilijän kansallispuistot -kirjan, josta on nyt ilmestynyt uusi painos, joka esittelee päivitetysti kaikki Suomen 39 kansallispuistoa. Enkä voi kuvailla iloani, kun epäonnekseni unohdin tilata kirjan isossa kirjatilauksessani, mutta seuraavana päivänä Otava oli lähettänyt tämän minulle postitse yllätyksenä! Selasin sen samana päivänä läpi.

Postauksessa on sekaisin omia luontoretkikuvia ja kuvia kirjasta.
Kirjasta otetuissa kuvissa näkyy sivut selvästi.



Retkeilijän kansallispuisto -kirjaa on siis aivan ihana selailla ja ihmetellä. Laaksosen sopivan nöyrä ja mielenkiintoinen tapa kirjoittaa faktakirjaa on mielestäni yllättävän kiinnostavaa. Laaksonen kuvaa kirjassaan, että kuinka ihmeessä hän uskalsi ei-valokuvaajana tai ei-luonnontieteen asiantuntijana kirjoittaa moisen opuksen mutta Laaksosen kirjassa korostuu tavallisen retkeilijän näkökanta: "(...) mitä puistoissa voi, saa ja kannattaa tehdä (...)". Näin täysamatööri-elän-mukavuusalueella -retkeilijälle kirja antoi kaikki maailman tiedot mitä saatoin älytä odottaa.





Kirjan kuvituskin on mielestäni hirveän mielenkiintoista! Juuri sellaisia pikkuisia yksityiskohtia ja juttuja mitä tällainen tavallinen taivastelija tykkääkin katsoa. Kuvat eivät myöskään ole liikoja lupaavia maalauksia, vaan aika arkisia kohdekuvia. Kaikkein eniten tämä kirja antoi minulle niin, että sain jonkunlaista käsitystä millaisia kansallispuistoja Suomessa on nähtävillä. Lisäksi aloin heti katsella puistoja tulevien retkieni varsilta ja jopa suunnitella hieman pidemmän kesälomamatkan sisältöön joitakin piipahduskohteita. Kirjasta nimittäin voi löytää myös lapsiperheelle sopivia pikkuretkiä ja nuotiopaikkoja, jotka mielestäni sopivat tuhat kertaa paremmin matkan pysäyttäjiksi kuin ruuhkaisat bensa-asemat. Tokihan aikaa kuluu erilailla, mutta toisaalta se anti on niin mahtavaa ja taas toisaalta kiireettömästi matkustaminenkin on ihan kiva asia välillä... Eiks se ole sitä nykyajan huutamaa mindfulnessia luomuimmillaan?





Kävimme tässä kesän alussa pienellä viikonloppuretkellä ja samalla kokeilimme yhtä kyläpaikkamme lähistölle sattunutta kansallispuistoa. Varasimme reissulle lounastarpeet: makkaraa, leipää, leivän päällysteitä, mehua ja banaania. Jälkkäriksi suklaapatukat. Olin autuaasti unohtanut: puukon, käärmepakkauksen ja punkkipihdit. Soratielle päästyämme tielle oli kaatunut puu, jonka alta automme sujahti onneksi kuin salaisen puutarhan oviaukosta. Maaseututiellä näkyi vanha, autio kaupparakennus ja uudempiakin asutuksia. Retkikohteeseen oli lyhyt matka parkkipaikalta ja varaamamme nuotiopuutkin olivat turhia. Leiripaikalle saapui samaan aikaan toistakymmentä ihmistä, kansainvälistäkin retkeilijää. Tuulisen nuotion äärellä kuulimme erilaisia tarinoita kansallispuiston annista. Eräs mökkeilijä sanoi, ettei tänne eksy jos ei paikkaa tiedä- siinäpä sain tilaisuuden kertoa, että erään kirjan kautta minäkin... Savulta haisten autoon palattuani oli olo paljon rauhallisempi, vaikka takana oli menorikas viikonloppu ja vilinää varsin erilaisessa puistossa (huvi- alkuisessa). Kotimatkalle käännyttyämme oli levollinen olo, sellainen levollinen olo mitä saa vain luonnosta.


"Suomessa on tuhansia kilometrejä retkeilyreittejä, tuhansia nuotiokehiä, laavuja ja kotia, satoja autiotupia. Myös erilasten retkikohteiden lukumäärä kohoaa tuhansiin, jopa kymmeniin tuhansiin."

- Jouni Laaksonen: Suomen kansallispuistot (Otava, 2015, neljäs täydennetty painos)

4 kommenttia:

  1. Selasin tämän ja minustakin se oli oiva opus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mukava! Minusta netistä etsiminen on tämmöisissä tylsää ja työlästä, näin parempi!

      Poista
  2. Hyvältä vaikuttaa tuo retkeilijän opas. Itse en tosin halua pitkille "oikeille" retkille telttoineen ja punkkipihteineen, mutta intoa täynnä kävin tänään mieheni kanssa Korkeasaaren eläintarhassa ja hehkutin helsinkiläisten mahdollisuuksia pienimuotoisiin käynteihin kasvitieteellisessä puutarhassa ja ties missä kohteissa kotiseutumatkailun merkeissä.

    Juttusi lopussa kirjoitat osuvasti ja miellyttävästi: "Kotimatkalle käännyttyämme oli levollinen olo, sellainen levollinen olo mitä saa vain luonnosta." - Juuri niin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on sellainen päiväretkeily aika maksimi ja nyt lasten kanssa retkeily matkanpituudessa laskettuna on ihan naurettava mutta sepä siinä onkin että näinkin löytyy ihmeteltävää vaikka mitä! Myös noin kaupunkimatkaillen! Kesällä vielä jaksaa seikkailla eri lailla kuin yleensä!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!