keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Koira nimeltä Kissa

Ei äkkiseltään uskoisi, että on olemassa lastenkirja, jossa on pääosassa puliukko. Yhtä todennäköistä kuin, että on olemassa koira, jonka nimi on Kissa? Tomi Kontion kirjoittama ja Elina Warstan kuvittama Koira nimeltä Kissa (Teos, 2015) edustaa poikkeuksellisen rohkeaa lasten kuvakirjamaailmaa. Kirja on kaunis kuin auringossa hohtava jalokivi mutta sisältö on sangen pysäyttävää.


Kirja kertoo koirasta, jonka muut sisarukset menetyvät synnytyksessä ja isä on lähtenyt jo varhain omille teilleen. Äiti on antanut ainokaiselleen erikoisen nimen Kissa, koska haluaa sen olevan itsenäinen. Kissa tietää varsin hyvin olevansa sekarotuinen narttupiski. Kissa kulkee pitkin Suomen seutuja itseään pohtien. Hänen itsenäisyytensä tuntuukin yksinäisyydeltä mutta tavattuaan kodittoman miehen nimeltä Näätä, hän saakin ystävän ja kokee itsensä eheämmäksi ja tärkeämmäksi.


Tomi Kontion kieli on runollista ja todella kaunista. Kirjaa lukee ääneen mielellään, sanat soljuvat eteenpäin kuin puro. Samalla tarinassa ja kielessä on jotain hyvin melankolista, joka saa minut lukemaan kirjaa hyvin rauhallisesti, lähes hartaasti, joka tuo erilaisen tunnelman lastenkirjan äärelle kuin millaisia usein suosimme luettavan. Elina Warstan kuvitus on todella kaunista ja kuvituksen asettelu on mielenkiintoisen monipuolista.



Kirjasta voi tavoittaa monenlaisia teemoja. Kuulostaapa koiraäidin kasvatuskin varsin kotimaiselta. Entä millaista on olla koditon? Mitä tarkoittaa yksinäisyys? Millaista on olla erilainen? Mitä on köyhyys? Entä rikkaus? Millaista on elää isättömänä? Tai jopa ilman rakkautta? Kirjan äärellä voi pohtia monenlaisia asioita arvomaailman asioita koskettaen. Ja onko kaikkein tärkeintä löytää joku joka ymmärtää? Jonkun jonka näkökulma antaa tarinalle uuden tulkinnan?


Mietin kirjan ensimmäistä kertaa lopettaessani, että kirja on syvätasoiselta aiheeltaan, laadukkaalla kielellään ja kuvituksellaan ja samalla tietynlaisella aikuislähtöisellä otteellaan melko lähellä Finladia Junior -ehdokkuutta (mikä siellä tänä vuonna nähdään kuvakirjoja). Sittenpä luinkin, että Tomi Kontion on tämän palkinnon jo aiemmalla kirjallaan napannut. Eipä ihme.


Kaunis, hieno ja erittäin laadukas kuvakirja. Sopii mainiosti myös aikuisten kuvakirjaksi. Voin kuitenkin kuvitella, että luemme tätä harvemmin ja kirjan luku vaatii tietynlaista olotilaa- taidekirjan kaipuuta, pysähtymistä? Ei siis perinteinen iltasatu tai arjen rentoutus -kirja mutta loistava kirja avaamaan keskusteluja maailmasta.


Kirja on saanut runsaita kehuja Viiviltä Värikäs päivä -blogissa ja lastenkirjakriitikolta Päivi Heikkinen-Halttusen (HS-arvio).

Jokohan sinä olet lukenut tämän?


"Näätä kumartui eteeni ja katsoi minua suoraan silmiin. Hän tarttui niskaani ja painoi minut rintaansa vasten. Tunsin kuinka hänen sisällään kumisi suuri sydän."

- Tomi Kontio ja Elina Warsta: Koira nimeltä Kissa

6 kommenttia:

  1. Luimme tämän viikko sitten, ja minä tykkäsin. Lapsi itse kehui, miten jaksoi hyvin kuunnella tämän. ;) Kirjoitit kirjasta kauniisti, ja olen kanssasi samaa mieltä, että tässä on lukuisia teemoja ja keskustelunaiheita, ja kirja on myös onnistunut aikuisten kuvakirja. Vaatii muuten aikuiselta tietynlaista rohkeutta lukea lapselle kuvakirjaa, jossa käsitellään näin monia syvällisiä aiheita. Ja sitten siinä on vielä se pullokin. Mitenkäs sen sitten käsittelee ja sen, että pullon juotuaan mies tulee niin iloiseksi ja kaikki vaikuttaa hauskalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)!
      Pullokin tosiaan, jäi mainitsematta. Kuten sanoit, että
      rohkeaa ja sen lisäksi liekkö sitä realismikasvatusta taas, koska kodittomia ja alkoholistejakin lapsi näkee kaupungeilla.. , paljon lähempänäkin. Suomalaisilla on ollut vähän tapana mystifisoida alkoholia tabuun saakka ja mitä nyt nykyajan vanhempia kuuntelee niin minusta kasvatukseen on tullut sellainen avoimempi linja, jossa olut on olut, eikä "aikuisten limppari" jne. Tästä asiasta oli minusta aika hyvin kirjoitettukin, olikohan sivuston nimi Lasinen lapsuus, jossa oli muistaakseni siitä miten lapsille puhua alkoholista... Tärkeä aihehan tämäkin on.

      Poista
  2. Todella hieno kirja. Ääneen lukeminen oli nautittavaa, kuvitus oivaltava!

    VastaaPoista
  3. Viimeisellä rivillä pieni lipsaus - kirjoittaja lienee edelleen Tomi Kontio, ei Kallio?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, nyt nimi on korjattu, kiitos huomautuksesta!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!