torstai 18. kesäkuuta 2015

Ilmarin ihmelääke

Ajatella, etten ole aiemmin lukenut Roald Dahlin kirjoja! No, nytpä luin, Ilmarin ihmelääkkeen, enkä ollut aluksi ollenkaan varma tykkäänkö (Art House, 2005, ap 1981, suomentajat Asser Korhonen ja Antti Mäkinen, kirjastolaina).


Ilmarilla on ärsyttävä mummo, joka huutaa ja valittaa ja vaatii. Ääh. Ilmari päättää tehdä mummolle kunnon tujauksen lääkettä ja tekeekin sitä alkukirjan sivut huolella kaikki moninaiset tarpeet kertoen. Kirja alkaa siis hieman ärtyneesti, kun mummo kuvataan ärsyttäväksi ja listakin tuntuu loputtomalta. Mutta arvatenkin pitkän ja perusteellisen alustuksen takana on mahdollisuus kiriä loppukirjaa lähes hysteeriselle tasolle, mikä tuo kivan twistin kirjan kokonaisuudelle mutta kuitenkin pienoisen haasteen tällaisille pätkissä lukijoille. Aluksi huumori ei siis oikein tavoittanut minua mutta pikku hiljaa mummon kasvaessa lääkkeen vaikutuksesta alkoikin jo kikatuttamaan ja huvittamaan. Lopultahan tarina meneekin ihan överiksi ja seuraan liittyy ilmeisesti ainoa järjenääni eli äiti (kukapa muu, hehe) sekä into puhkuva isä, herra Intomieli, joka palaa halusta saada ihmelääkkeen reseptin käyttöönsä sekä ei peittele pettymystään, kun lopussa anopille käy kuten käy. Kirja kävisikin ihan anoppipulmaisille vertaistukikirjana.



Kirja oli loppujen lopuksi tosi hauska ja aiomme varmasti lukea Dahlia lisää. Quentin Blaken kuvitusta olen aiemminkin kuvaillut ja siitä pitänyt, niin myös nyt. Mustavalkokuvitus, hauska sellainen on loistava ja tarinanmukainen. Kirja koostuu eriparisista luvuista: toisissa on huomattavasti luettavaa ja toisissa painottuvat kuvat yllätyksellisesti (kirjan lopussa päin) ja tällöin teksti ja kirja yhdistyvät jo suoran viittauksenkin kautta (eli kaikkea ei kirjoiteta vaan viitataan katsomaan asia kuvasta).



Esikoiseni tykkäsi Ilmarin ihmelääkkeestä lopulta tosi paljon ja se sai sata-sata pistettä. Huomasin itse, että David Walliams on selvästikin Roald Dahlinsa lukenut ja seuraa klassikon maineen saavuttanutta Dahlia loistavasti. Eipä ihme, kirjoitustyylihn on kummallakin herralla ilahduttava! Lisää, lisää, lisää näitä! Ihana, kun tietää, että vielä on kirjastonhyllyt aarteita pullollaan. Lapsenikin kysyivät heti kirjan loputtua, että onko Ilmaria lisää (miten niin ovat tottuneet sarjamaiseen tuotantoon).

Hauskaa ja hullunkurista (ja kaunista) juhannusta kaikille!


"Kunnossa?" Mummo kiljui. "Kuka on kunnossa? Mahassani on hirveä humppa! Napani natisee ja pyllyssäni paukkuvat pikakiväärit!" Mummo pongahteli ylös alas tuolissaan."

- Roald Dahl: Ilmarin ihmelääke

10 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä! Kuulostaa aivan ekaluokkalaiselleni sopivalta kurjalta!

    Meillä on luettu Jali ja suklaatehdas sekä Iso Kiltti Jätti. Jalista pidimme kaikki, IKJ ei natsannut oikein kenellekään. Kannattaa muuten lukea myös Dahlin aikuisten novelleja. Kokoelma Rakkaani, kyyhkyläiseni on aivan loistava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aikuisvinkistä! Luultavasti näitä lastenkirjoja pitää kahlata nyt aika ajoin... :)!

      Poista
  2. Mieheni on lukenut paljonkin Roald Dahlia (englanniksi, ei kuitenkaan lasten kirjoja). Joskus hän on lukaissut pätkiä sieltä täältä, mikä on minua huvittanut, mutta en kuitenkaan ole vielä itse lukenut mitään häneltä. Ei muuta kun kirjahyllyjämme tutkailemaan, hyvän postauksesi ja esikoisesi reaktioiden innoittamana Dahlia sieltä etsimään :) Katsoin mitä Wikipedia kertoo. Siellä sanotaan mm näin: " Dahl kirjoitti niin lapsille kuin aikuisillekin ja hänen kirjallisen tyylinsä ominaispiirre oli musta huumori. " Kuulostaa hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pätkittäin luettuna tämä ei ihan ehkä tavoita Sitä. Tässäkin kirjassa juoni kumuloituu, tiivistyy, tekee brittiöverit! Että kokeilehan jos brittihuumori kolahtaa :)!

      Poista
  3. Dahl on mahtava!
    Minä olen lukenut lapsille liki kaikki Dahlin kirjoittamat lastenkirjat. Aikuisille suunnattuja kirjoja en ole lukenut, vaikka niitä löytyy omastakin hyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, että meilläkin on sama polku edessä :))! Meidän pitää Maija ottaa nämä aikuiskirjatkin kokeiluun! Blogidahlkumous pystyyn!

      Poista
  4. Dahlit kuuluivat omaan lapsuuteeni ja kirjat odottavat tuolla hyllyssä lasten kasvua. Varsinkin Matilda ja Kuka pelkää noitia tekivät minuun lapsena lähtemättömän vaikutuksen. Leffatkin muistan. Jali ja suklaatehtaalla taidamme aloittaa, ehkä vielä tänä vuonna. :)

    J.
    Lapset 5 ja 2v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kirjat ovat kestäneet aikaa kohdallasi :)! Saas nähdä mitä me seuraavaksi luetaan!

      Poista
  5. Luin lapsena vain Jali ja suklaatehtaan, jota rakastin aivan yli kaiken, mutta en mitään muuta Dahlia. Ehkä kunnalliskirjastossamme ei ollut muita? Kaksikymppisenä luin Rakkaani, kyyhkyläiseni parikin kertaa; tykkäsin, mutta olikohan ne vähän sovinistisia ne jutut? Mulla on jotenkin sellainen vipinä. Nyt aikuisena olen sitten lukenut aika paljon Dahleja. Matilda on ihana, Ison kiltin jätin jätin kesken, jostain muustakaan en tykännyt. Ilmarin ihmelääkkeen ostin kirpparilta pari kuukautta sitten. Alkuun vähän tylsistytti, ja sittemmin epäilytti, ottavatko lapset tästä esimerkkiä ja syöttävät toisille kaikkea myrkyllistä? Ei kai. Ihanan anarkistinen toi kirja kyllä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska Dahl-muistelma! Jännä miten kirjat ovat niin erilaisia keskenään kommentoijien mukaan :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!