keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Susi ja seitsemän pientä kiliä

Luimmepas tosi huonon kuvakirjan. Hahaaa! Aprillia, syö silliä ja kuravettä päälle! Sillä totuus on täysin päinvastainen.

Japanilainen Keiko Kaichi on kuvittanut Grimmin veljesten Susi ja seitsemän pientä kiliä ilahduttavaan uuteen kauniiseen ja hauskaan asuunsa (Lasten Keskus, 2015, suomentanut Arja Kanerva). Kirjan sadussa seitsemän pientä kiliä jää yksin kotiin, kun äiti lähtee hankkimaan metsästä ruokaa.


Susihukka näkee tilaisuutensa tulleen ja pyrkii kilien luo erilaisin huijauksin. Ja kuten muistamme, lopulta kilit avaavat oven ja joutuvat suden vatsaan. Vain yksi kili säilyy piilossaan. Mutta susipa on ahne ja nielaisee kilit kokonaisena. Kun surullinen emo ja jäljelle jäänyt kili löytävät kylläisenä nukahtaneen suden, emo huomaa, että ihan kuin kilit olisivat mahassa vielä elossa! Ja kuten kirjan kuvasta tarkemmin näkee: kyllä, siellähän ne pelaavat korttia!!!


Niinpä äiti leikkaa kilit suden vatsasta, laittaa kiviä tilalle ja ompeleen suden vatsan kiinni. Lopussa janoinen susi kallistuu kaivoon vettä juodakseen ja kupsahtaa kaivon syvyyksiin- eikä sitä enää sen koommin näy.


Olemme viime aikoina tutustuneet vanhoihin satuihin prinsessasatujen kautta. Vaikka satujen mustavalkoisuus jännittääkin meitä aikuisia, oikeastaan sillä tavoinhan pienet lapset maailmaansa näkevät, eli varsin mustavalkoisena, johon iän ja kehityksen mukaan löytyy toivottavasti myös muita sävyjä. Tältä kannalta mustavalkoiset sadut ovatkin oikeastaan lapsen näkökulmasta aika oikeudenmukaisia ja toivoa ylläpitäviä: paha todellakin saa palkkansa ja hyvä jää elämään (ja elää toki elämänsä onnellisena loppuun saakka). Eikö lapsena tuossa illuusiossa ole ihan hyvä elää, edes satujen kautta? Entä millaisia tärkeitä keskusteluja ja leikkejä juuri näistä rohkeista saduista saakaan?


Palataan Keiko Kaichin kuvittaman kirjaan. Kuvitus on niiin niiiiin ihanaa, että oksat pois. Kuvituksen pehmeä, pumpulinen tyyli ja pastellimainen väritys on todella kaunista. Kilit ovat söpöjä ja sympaattisen näköisiä ja paha susi aika jännä mutta samalla siinä on jotain hassun höperöä. Kirjan toteutus on loistava, siinä mustavalkoinen tarina kuvataan vanhaa kunnioittaen, mutta samalla kuvituksen kautta jänniä kohtia on pehmennytty älykkäällä huumorilla. Kirjaa katsellessa löytää vaikka mitä hauskoja yksityiskohtia. Myös kuvakirjoista vierottuva esikoiseni piti tästä kirjasta valtavasti ja antoi kirjalle äärettömän paljon pisteitä. Lähtisinpä itsekin samalle yltiöpäiselle linjalle!


Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän laadukkaaseen lasten kuvakirjaan! Tässä todellakin käy toteen se, että laadukas lastenkirja on taidetta <3!


"Kun ne saapuivat niitylle, ne näkivät suden röhnöttämässä umpi unessa puun alla. Se kuorsasi niin kovaa, että puun oksat tärisivät."

. Grimmin veljekset ja Keiko Kaichi: Susi ja seitsemän pientä kiliä.

2 kommenttia:

  1. Onpa todella iiiihanat kuvat, kuten sinäkin mainitsit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella! Ja mainio luettava myös mummuille ja lastenlapsille!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!