maanantai 6. huhtikuuta 2015

Karoliina eskarissa

Kuten teistä tarkkaavaisimmat muistavatkin, meillä on tänä vuonna ollut teemana eskariin liittyvät lastenkirjat sattuneesta syystä. Eskariin siirtyminen on hauska juttu ja ehkäpä vähän jännäkin, joten siihenkin voi halutessaan tutustua kirjojen kautta, aivan kuten koulusiirtymään. Tuula Kallioniemi on kirjoittanut Karoliina ja noidutut tossut (2008) ja Karoliina ja villit luistimet (2009), jotka on koottu nyt järkeväksi Karoliina eskarissa uusintajulkaisuksi (2015, Otava, pyydetty kustantajalta).


Karoliinassa on potkua! Ihan kuten Marika Maijalan ai-van mahtava kansikuva lupaa. Karoliina on tuiki tavallinen tyttö, joka siirtyy eskariin muun muassa kaverinsa Paskerin, köhöm siis Kasperin, kanssa ja opettelee kirjoittamaan nimeään oikein päin ja ihmettelee kerhotädin jatkuvaa väsymystä. Karoliina ei ole mikään tyssykkä vaan kertoopa omat ajatuksensa vähän silloinkin kun ei tarvitsisi ja keksii maan mahtavia tarinoita! Karoliinasta ei taida olla mielekästä istua hiljaa paikallaan, vaan hän haluaa liikkua ja tehdä asioita. Kuulostaa yllättäin ihan uuden opetussuunnitelman lapselta, siis tavalliselta eläväiseltä eskarilta! Lapselta, jolla on iloa ja intoa elämästä kaikessa sen ihanassa kirjossaan!



Tuula Kallioniemen kieli on ihanaa luettavaa ääneen. Ensinnäkin kirja on toteutettu niin, että sitä voi lukea myös lukemaan oppineet. Luvut ovat lyhyet, fontti isompaa (ja toki selkeää) ja Marika Maijalan lämmin, ilmeikäs ja ihastuttava mustavalkokuvitus tukee lukemiskokemusta hyvin. Kallioniemen elämän rikkautta kuvaava tarinointi on varsin laadukasta. Kielen käyttö on elävää, monimuotoista ja höpöttelevää. Siis kaikin puolin rikasta ja lukijansa ja kuuulijansa kieltä rikastuttavaa. Tarinat etenevät mukavalla temmolla, eikä suvantovaiheita ole liiaksi. Ihastuimme niin kovasti Karoliina ja noidutut tossut kirjaan, että ehkä hieman intomme jo väkisin laantui toisen kirjan kohdalla. Luin kirjaa soon to be eskarilaiseni kanssa ja hän nauroi ääneen niin monta kertaa: kikatti ja hekotti, hyvä että sängyllä pysyi. Sitä katsoessani totesin mielessäni, että Kallioniemi on nero. Lapseni jopa kävi välillä selostamassa isille mitä kirjassa oikein tapahtui- olihan tuo jo ihan hassunhöperöä koko Karoliinan touhotus!



Suosittelen lämpimästi tutustumaan Kallioniemen Karoliina -sarjaan. Suositus koskettaa myös alkuopetusikäisiä, sillä epäilemättä Karoliina siirtyy näiden kirjojen jälkeen koululaiseksi. Karoliinoja onkin näköjään ilmestynyt kahdeksan kappaletta ja ainakin meidän tulee kirjasarjaa vielä jatkaman. On aivan ihanaa löytää näin hyväntuulisia ja lukemiseen kannustavia kirjoja kotimaisesta tuotannosta, jossa ymmärretään sekä tekstin että kuvan kokonaisuuden tarkoitus vasta lukemaan aloittavan kohdalla ja ollaan lapsen tasolla, lapsen elämässä ja lapsen ehdoilla.


"-Haa! Karoliina kiljaisee. -PASKERI!
-Kasperi! poika kiekuu. -Nyt ei olla enää päiväkodissa. Lakkaa kutsumasta minua Paskeriksi! Täällä eskarissa minä olen Kasperi!
- Minulle sinä olet aina Paskeri, Karoliina ilmoitttaa. -Kun menemme naimisiin, saat luvan ottaa minun sukunimeni. Silloin sinusta tulee Paskeri Paju.
- Karoliina on rakastunut Kasperiin! Lin kimittää.
- Entä sitten?"

- Tuula Kallioniemi: Karoliina eskarissa

2 kommenttia:

  1. Mukava kirja.

    (Minusta myös lasten sarja Timo menee eskariin oli mukava, vaikka kirja ei olekaan.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kirja, totta :). Jahas, nyt voisi tehdä siis Pikku Kakkoselle toiveen Timo menee eskariin -sarjan uusimisesta :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!