perjantai 6. maaliskuuta 2015

Poika ja mekko

On kaksi syytä miksi halusin innokkaasti lukea David Walliamsin kirjoittaman Poika ja mekko -kirjan (Tammi, 2015, saatu kustantajalta, suomentanut Jaana Kapari-Jatta). Ensimmäinen oli se, että Walliamsin edellistä suomennettua kirjaa Herra Lemu kehuttiin kovasti mm. Lumiomena -blogissa ja toinen se, että tajusin David Walliamsin olevan David Walliams, siis se Pikku-Britannia tv-sarjan näyttelijä.


Kirjan nimi on tietenkin hyvin mielenkiintoinen. No, minäpä kuitenkin kerron mistä kirjassa on kyse. 12 -vuotias Dennis, jalkapallonharrastaja, isänsä ja veljensä kanssa asustava, tavallisen erilainen poika huomaa olevansa hyvin kiinnostunut muotimaailmasta ja varsinkin naistenmuodista. Hän tapaa samanhenkisen, kaikkien ihaileman, tyylikkään Lisan, johon on hieman ihastunutkin, ja nämä kaksi kaverusta tutustuvat muodin maailmaan Vogue -lehtien kautta. Pian Dennis kokeilee itsekin Lisan kauniita mekkoja, Lisan kannustuksella. Kaverukset keksivät kokeilla menisiköhän Dennis tytöstä myös muille koululaisille, jos hänet meikkaisi ja hänelle laittaisi korkkarit jalkaan. Tästäpä syntyy tietenkin melko kuumottava farssi, joka uhkaa jalkapallofinaaleja ja päättyy yllätykseen, jota en itsekään olisi arvannut!


Tarina on kirjoitettu tietenkin tosi hauskasti ja mielenkiintoisesti. Kirjan tunnistaa tekijänsä kirjaksi! Mutta samalla David Walliams kirjoittaa lapselle, nuorelle, joskin astetta rohkeammin. Kirjassa sivutaan isältä löytyviä poke-lehtiä mutta samalla myös lihavuutta, monikansallisuutta ja muita aiheita, jotka ovat teemoina myös Pikku-Britanniassa (ja toki tv-sarjaan jopa viitataan kirjassa, moraalin tuhoajana!). Poika ja mekko ei sinänsä minusta kerro sukupuoli-identiteetistä tai seksualisuudesta vaan enemmänkin kyseenalaistaa sen, miksi joku juttu on tyttöjen ja toinen poikien. Tai vaikka miksi intialaiskaveri Darvesh pitää hassunnäköistä hattua, mutta Dennis ei. Luin kirjaa lapsilleni usein päiväsatuna (tosin olin pari viikkoa lähes äänetön, joten kirja oli hetken kesken) ja vaikka esikoiseni olikin se, joka yllätyksekseni vaati lukemaan koko ajan lisää (olisin itse sanonut, että tämä on minusta koululaisille suunnattu kirja!) niin kylläpä kaksiveekin alkoi leikeissään laittaa prinssille prinsessamekkoa...!


Minulle tämä kirja oli positiivinen yllätys ja luemme aivan varmasti myös Herra Lemun, kun saan sen kohtuuhinnalla käsiini. Näistä muuten pitäisi kyllä tehdä pokkareitakin, olisi tosi hieno juttu. Kirjan Quentin Blaken kuvitus on aika minimalistista, sarjakuvamaista. Mietin ensin, että kuvitus ei ole ehkä meille pohjoismaalaisille niin tuttu, en tiedä mistä tämän keksin, mutta jotenkin ehkä brittiläisissä (ja sielläpäin) on tämän tyylin edustusta enemmän. Kuitenkin silmäni tottui kuvitukseen nopeasti ja se on oikein mukavasti tasapainossa kirjan tekstin kanssa. Kuvitus kautta kirja sopii myös paremmin koululaiselle ja jopa esiteinille.

Luepas ääneen pari sivua pelkkää nauramista!

Tekisikö sinun mieli lukea Poika ja mekko?
Poika ja mekko -kirjaa ovat ehtineet lukea myös Kirjojen keskellä Maija ja Luetaanko tämä? -blogin Kia.

***
Tällä viikolla olemme saaneet viettää Maailman ääneen lukemisen päivää. Erilaisia päiviä on kyllä viikot pullollaan mutta ääneen lukemisen tärkeys- siinäpä oivallinen aihe. Linkkailin näitä Twitterin kautta mutta pistetään vielä tännekin, onhan aihe tärkeä muinakin vuodenpäivinä: Kirjan vuosi 2015 juttu ja erilaisia lehtijuttuja lukemisesta Lukuinto -sivulla.
Mukavia ääneen lukemishetkiä kaikille ja hauskaa viikonloppua!


"Seuraavana aamuna Dennis makasi sängyssään hievahtamatta, mutta hänestä tuntui kuin hän olisi vuoristoradalla. Hänen päässään kohisi. Pukeutumisesta oli tullut sellainen olo, ettei hänen enää tarvinnut olla tylsä Dennis tylsässä elämässä. Minä voin olla kuka tahdon! hän ajatteli."

- David Walliams: Poika ja mekko

9 kommenttia:

  1. Herra Lemu on kyllä niin hyvä, että tämäkin pitää lukea. En ole vielä nähnyt kirjaa ja ilman sinun aiempaa mainintaasi olisi voinut mennä jopa ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi huomasit :)! Kantsii lukea :)!

      Poista
  2. Minuakin kiinnostaa nämä Walliamsit juuri tuon Pikku Britannian takia. En ole vielä tarttunut. Mahtavaa, että käsittelee noin hyviä teemoja vieläpä!

    Mutta luulen kyllä, että Quentin Blake on useille suomalaisille aika tuttu, hänhän on tunnettu Roald Dahlin kirjojen kuvituksista. Tai ehkä minusta vain tuntuu, koska hän on niitä ainoita ulkomaisia kuvittajia, jotka itse tunnen nimeltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sieltähän se tuttuus ja kulttuurisidonnaisuuteni päähäni tuleekin! Kiitos!
      Juu, oli ihan mahtava huomata, että Wallander tekee myös lastenkirjoja. Maija esitteli myös jonkin kuvakirjan häneltä ihan vasta! Pitäis lukea! Mutta lukekaapa joskus, hauskoja, tosin jo aika pitkiä (n 200 sivua).

      Poista
    2. Oikeastaan mä ajattelin lukea nämä ihan itsekseni, lapsi voi odottaa vielä muutaman vuoden :)

      Poista
    3. Ajattelin itsekin niin (oletin oikeasti ettei lapset vielä tästä tykkää).

      Poista
  3. Meillä lapset ovat vielä niin pieniä, että lainaan näitä Walliamseja kirjastosta itselleni. Suomentamattomatkin ovat löytyneet aika hyvin englanniksi lähikirjastosta. Herra Lemua luettiin vähän matkaa kolmevuotiaan esikoisenkin kanssa, kun kirja niin kiinnosti häntä. Tykkäsi kovasti ja toivoi, että luettaisiin uudestaankin. Saa kyllä odottaa vielä muutaman vuoden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaiselle alakoululaiselle, eskarille ehkä parhaita? Ei meilläkään 3v. jaksanut niin näitä kuunnella, jutut menee niin yli hilseen. Mutta hauska näitä olisi muuten varmasti lukea alkuperäisenä, saattaisi jopa minunkin kielitaito yltää siihen :)! Ja varmasti vitsit välittyisivät nyansseineen taas aivan erilailla!

      Poista
    2. Aika simppeliä kieltä niissä minusta on ollut, tai tietty kuuluukin olla, kun ovat nuorille suunnattuja. Billionaire boy varsinkin oli musta ihan sairaan hyvä. http://en.wikipedia.org/wiki/Billionaire_Boy

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!