torstai 26. maaliskuuta 2015

Kukkuu!

Blogi on päivittynyt koko alkukevään kerta viikko -tahtiin, sillä kevään uutuuksia on tippunut aika hiljalleen ja totta puhuen olen ehtinyt käydä kirjastossa hyvin paljon vähemmän kuin kotiäitivuosinani ja kaiken lisäksi saldo sieltä on ollut melko keskinkertainen, jopa tylsä. Sen lisäksi nuorimmaiseni on innostunut nyt Niistä Prinsessakirjoista, eli yksi iltasaduistamme on aina plinsessa! Neljänneksi vanhimmaiseni ei enää kiinnostu kuvakirjoista niin kuin esimerkiksi syksyllä! Apua! Ja tämän rinnalle ovat tulleet pidemmän lukukirjat, kuten ikuisuusluvussa oleva Fedja-setä - kokoelma, jossa olemme menossa sivulla 264/53. Samalla toki pitää lukea sarjiksia, tietokirjoja, ja kaikkea niitä kirjoja, jotka on jo blogattu...


Mutta tällä viikolla on tapahtunut suuri kevätkirjojen saapuminen, sillä sekä Lasten Keskukselta että Kustannus-Mäkelältä saapui pino kirjoja, joista olemme olleet kiinnostuneita! Joten seuraaville viikoille ehdin toivottavasti kirjoitella useampia postauksia per viikko! Luvassa on paljon kiinnostavia lasten kuvakirjoja mutta samalla myös kaksi kasvatukseen liittyvää kirjaa meille aikuisille!


Ja ilolla tämän ruuhkan aloitankin lemppareillani, eli vauvakirjoilla! Lasten Keskukselta on ilmestynyt Giuliano Ferrin pahvikirja Kukkuu (2015, suomennoksi riimitellyt Maisa Tonteri). Ferrin kirjoista olen aiemmin ihastellut kuvakirjaa Tatu kasvaa suureksi, jota luemme vieläkin aika ajoin. Ferrin kuvitus on uskomatonta- myös tässä  ns. vauvakirjassa. Kirjassa esitellään seitsemän eläintä: karhu, kettu, possu, koira, kissa, siili ja pöllö. Eläimet ovat aukeaman oikealla puolella ja niiden käpälät/siivet ovat läppinä kasvojen edessä. Vasemmalla puolella on ainostaan toistuvasti samalla lailla alkava kysymys "Kukahan on piilossa..." ja pieni loru kustakin eläimestä.


Kirja on mielestäni oikein loistava vauvakirja. Kirjassa on maltettu ihanasti jättää kokonaisuus vauvan (ja vauvaa hoitavan vanhemman, hehe) tasolle. Vaikka kuvitus ei olekaan ihan omasta mielestäni ideaalisimpia ensikuvia, eli perusvärisiä, yksikertaisia ja tarkkarajaisia, vaan enemmän vesivärimäisen pehmeitä ja tekstuurimaista jälkeä olevia, niin silti eläinten kasvot ovat selkeitä ja rauhallisia. Läpät ovat aina pienille silmille, käsille ja mielille hitti juttu. Esinepysyvyyden ja asioiden häviämisen jännittävyyden kanssa leikkiminen on lapsen kehityksessä hyvin tärkeä juttu- ja niin kiehtova. Ja ajattelepas, kun oma käsi alkaa totella käskyä: käännä läppä! That's a mind blasting moment!


Myös kirjan tekstissä ollaan niin oikeilla jäljillä. Tekstissä on toistuvuutta, mitä lapset rakastavat ja myös pikku hiljaa oppivat ulkoa, mikä luo ihanaa tuttuutta ja turvallisuutta lapselle. Samalla teksti on loruteltua, jota on mukava lukea- ja varsinkin lapsen kuunnella (ja jälleen kehittävää). Ja tekstiä ei ole liikaa.


Ja eikä tässä vielä kaikki. Lopussa löytyy tuo hittituote: pikkupeili, josta kurkitaan omaa nassua ja lorutellaan lapsen omalla nimellä. Aijai, minä tykkään! Ja niin tykkäsi myös pian kolmevuotiaani, joka halusi kuulla tuon ihanan itsestä kertovan (ja välillä äidistä) viimeisen sivun noin kymmenen kertaa peräkanaa. Kukkuu!

Vauvakirjat ovat niin tärkeitä! Ja pitkäikäisiä! Meillä on vauvakirjat menneet kestäessään vuosia myös lapsen omassa luvussa. Ihan pikkuisen mietin tässä Kukkuu -kirjassa läppien kestävyyttä, joten ehkä itse säästelisin söpöä ja ihanaa kirjaa aluksi pienimmiltä käpäliltä, jotta kirja säilyisi hyvänä.


"Kukahan on piilossa
pikku käden takana?"

- Giuliani Ferri: Kukkuu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!