lauantai 14. maaliskuuta 2015

Isovaarin alppiruusu

Suru ja kuolema ovat vaikeita aiheita käsitellä lapsen kanssa. Kuitenkin aiheita on tutkittu paljon ja kirjoitettu hyviä vinkkejä muun muassa MLL:n sivuilla, joihin kannattaa tutustua. Kun kirjailija Ville Hytönen kysyi haluaisinko tutustua hänen uuteen omakustantamaan kuvakirjaansa Isovaarin alppiruusu (Savukeidas), otin haasteen vastaan vastaten, että aihepiiri on rohkea.


Isovaarin alppiruusussa jo aikuiseksi kasvanut mies tapaa yllättäin isovaarinsa talon kuistilla, aivan niin kuin silloin kauan sitten. Mies huomaakin olevansa jälleen pikkupoika ja siskokin on muuttunut takaisin pikkutytöksi. Isovaari haluaa näyttää lapsille missä hän on ollut ja missä kaikki muutkin elämästä kadonneet ihmiset ovat. Hän johdattaa lapset turvallisesti metsään, jota tarkkaan katsoessa voi huomata, että puissa näkyy tuttuja piirteitä jo kadonneista ihmisistä. Isovaari kertoo, ettei tulevaisuudesta kannata huolehtia, metsässä on hyvä olla ja siellä tapaamme vielä yhdessä.



Kirjan tarina on mielestäni aika symbolinen ja abstarkti. Kirjassa puhutaan kadonneista, ei kuolleista, ja viitataan enemmänkin ikävään kuin suruun. Tarina on kirjoitettu taidokkain, kaunein lausein ja tarinan ajatushan on näin aikuisena varsin kaunis ja lohduttava. Lukiessani esikoiselleni kirjaa, hän ei oikeastaan ollut kovin kiinnostunut siitä. Luulen, että tähän oli luonnollisia syitä muun muassa se, että leikki kutsui enemmän, kirjan aihepiiri ei ollut lainkaan ajankohtainen ja ehkä kuvituskaan ei ole niin lastani kutsuva. Kuitenkin lapseni kuunteli tarinan loppuun ja mielenkiintokin heräsi pikku hiljaa paremmin. Lopuksi kyselin mitä tarinassa tapahtui. Ja kuten arvelinkin, hän käsitti kirjan varsin konkreettisesti. Kysyessäni miten isovaari muuttui alppiruusuksi, hän päätteli vaarin menneen pensaan taakse piiloon ja puhuvan sieltä. Puussa ollut lapsi oli ilmeisesti piilossa jossakin kolossa. Mietin lapselle ääneen kertoikohan kirja kuitenkin ikävöimisestä ja siitä, kuinka ihmiset joita emme enää näe tai ovat kaukana voivat kuitenkin mielikuvissamme elää vaikkapa auringon lämmössä ja kukkien terälehdillä. Ajatus hauskuutti lastani kovin (tämän jälkeen keskustelu kääntyi chimoihin).



Mika Vaaranmaan kuvitus on sinisävyistä. Sininen tuo kirjaan rauhallisen olon, hienoisella melankolisuudella. Kuvitus on kuin maalauksia ja unenomaista maailmaa ja sopii herkän aiheen käsittelyyn. Kuvitustyyli on aikuismaista ja siten erilaista lastenkirjojen maailmassa. Joka toisaalta- mikäpä siinä. Katselemmehan taidetta muutenkin lasten kanssa ja lapset ottavat kuvista sen minkä ottavat.


Mielenkiintoinen kirja, joka haastaa kivasti miettimään tärkeitä asioita ja antaa mahdollisuuden keskusteluille.

Aiemmin olen tuumaillut hautajaisia ja vinkannut yhden hautajaisiin liittyvän kirjan täällä.

Miten teillä muistellaan kuolleita? Kuinka sinä olet puhunut lapsellesi kuolemasta? Voisiko tämä Hytösen ja Vaaranmaan kirja kiinnostaa teitä ikävästä, tai kuolemasta, puhuttaessa?


"Tulin vain lyhyelle käynnille sinne teille päin. Halusin kertoa, että teidän on turha pelätä tulevaisuutta. Täällä metsässä on hyvä olla."

-Ville Hytönen ja Mika Vaaranmaa: Isovaarin alppiruusu

2 kommenttia:

  1. Meillä esikoinen miettii nyt, mihin vanhempi kissamme pari vuotta sitten katosi. "Sehän taisi kuolla", pohti poika ääneen. Sen enempää kuolemaa meillä ei ole käsitelty. Joskus, kun aihe tulee ajankohtaiseksi, otan varmasti kirjat käsittelyavuksi, mutta tämä esittelemäsi kirja vaikuttaa ehkä turhan abstraktilta eikä kuvitus mielestäni ole kovin kiinnostavaa (siis lapsesta), vaikka kaunista kylläkin.

    VastaaPoista
  2. Meillä oli myös lemmikistä luopuminen joku vuosi sitten ja tehtiin se yhdessä. Nämä on vaikeita mutta toisaalta hyvin tärkeitä asioita miettiä aikuisena ja antaa myös lapselle tilaa keskusteluun ja omiin tulkintoihin? Tällä kirjalla meillä saatiin hyvä keskustelu lapsen kanssa, ehkäpä "outous" teki sen? En tiedä. Kuitenkin arvostan sitä, että lastenkirjoja on erilaisia ja myös lapset katselevat erilaisia kirjoja ja kehittävät niin omaa makumaailmaansa. Mutta luultavasti on juuri kuten mietit, että valtavirrasta poikkeavat kirjat todennäköisesti eivät kohtaa valtavirtaa. Koska Disney. Tai jotain.
    Kiitos Kia tosi paljon kommentista <3!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!