keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Lepakkopoika

Olen nähnyt tänä syksynä montakin kirjoitusta lasten kuvakirjasta Lepakkopoika. Se on myös Arvid Lydecken -palkintoehdokas. Kirjan on vielä kuvittanut Maija Hurme, jonka kuvituksesta hurmaannuin Lasten omassa vuosikirjassa, joten pakkohan tämä oli saada käsiini! Lepakkopojan on kirjoittanut Anssi Hurme ja Lepakkopojan piirrustukset on taiteillut Onni Hurme (Schildts & Söderströms, 2014, kirja pyydetty kustantajalta).


Eikä kirjoituksia ole tehty turhaan. Lepakkopoika on oikeasti hieno ja monitasoinen lastenkirja. Kirjan päähenkilö on esikouluikäinen poika, joka syystä ja toisesta muuttuu välillä Lepakkopojaksi, jonka ei muuten tarvitse edes syödä tai nukkua! Ja Lepakkopoika on vaarallinen. Mutta onneksi Lepakkopoika löytää ystävän- ehkäpä ihka oikean Lepakkotytön? Silloin viittakin voi jäädä oksan nokkaan roikkumaan, niin kauan kunnes Lepakkopoikaa tarvitaan taas.


Kirjan kuvitus on mukavan monipuolista. Siinä on mukavat värit, kiva selkeys mutta silti mukavia pikkujippoja isommallekin katselijalle. Kuvituksessa myös kunnioitetaan kirjan mahdollisen inspiraation lähdettä, eli sarjakuvasankarien maailmaa, erilaisilla epäsanatyylisillä "äänitehostesanoilla", kuten "POW" ja "KKRAKKK!".
Kirjan kuvituksen ja tekstin suhde on mielestäni oikein loistava. Siis suomeksi: tekstiä on uskomattoman vähän lasten kuvakirjaksi. Joillakin aukeamillakin on vain yksi lause- tai pelkkä kuva! Teksti on kuitenkin hyvin hiottua: osuvaa, riittävää ja tarpeeksi tarinan kulusta vihjaavaa ja kertovaa. Teksti ei myöskään paljasta ihan kaikkea, muun muassa yhdessä kuvassa Lepakkopojan kerrotaan menevän vankilaan mutta kuvitus osoittaa, että kyseessä saattaa ollakin päiväkoti... Tarina on kerrottu ihanan kutsuvasti, hauskasti ja jopa innostavasti.


Lapseni pitivät Lepakkopojasta paljon, ja niin minäkin! Luimme tämän ensi-istumalta kolme kertaa peräkkäin ja sen jälkeen kuopuskin on toivonut Lepakkopoikaa, vaikka sinänsä kirja voisi olla päähenkilöteemaltaan eskari-ikäiselle juuri passelein. Kirjan ääressä voisi nimittäin jopa harjoitella vähän kirjaimia, ehkä (yhteis)lukemistakin, sillä alkavalle lukijallekin tekstin määrä ja fontin selkeys ja koko ovat varmasti lähes optimaalisia. Äänitehostesanat ovat taas isoilla kirjaimilla, joista voi tunnistaa kirjaimia tai jopa pieniä ensilukusanoja. Mutta niin, arvatkaapas mistä syystä veikkaan, että kirja toimii hyvin myös kaksivuotiaalle kuopukselleni?


No, yllä olevien seikkojen ollessa kunnossa, lisäksihän kirjan aihe voisi mainosti koskettaa myös lapsen uhmaikää. Yksinäisyysteeman lisäksi. Ja kuten muistamme uhmaikä tulee tasaisin väliajoin, kuten kaksivuotiaana ja kuusi-. Kuusivuotiaan uhma on varmasti juuri lepakkopoikamaisen ovelaa: siihen liittyy lapsen omat salaiset haaveet ja ajatukset. Yhtä aikaa isona ja pienenä lapsena olemisen ristiriita on eskarille konkreettisempaa kuin kaksivuotiaan vellova tunnemylläkkä. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö kaksivuotiaankin sisällä asustaisi jo pieni Lepakkopoika.  Sellainen, joka ulvoo välillä kuin Arto Paasilinnan mylläri ja potkii itkut raivariin.


Nyt kirjasta kirjoittaessani huomaan, että Lepakkopojan äiti on tosiaan kirjankin mukaan hyvin kiireinen. Niin kiireinen, ettei ole ehtinyt kirjan sivuillekaan! Lienee uraäiti, uijui.

Mutta onneksi uraäideilläkin on välillä loma. Täällä suunnassa jopa kahden viikon pituinen.
TJ 3.

Lepakkopoika aloittikin sopivasti eskarikirjojen etsimiseni (ja esittelyn!), sillä aihe on meillä ensi vuonna ajankohtainen. Otan mielelläni eskarista kertovia kirjavinkkejä vastaan! Tuurini eskarikirjoihin on ollutkin nyt valtaisa, sillä sain käsiini juuri kolme hyvin mielenkiintoista (ymmärtääkseni eskari-ikäisistä kertovaa) kirjaa, jossa ei aihepiirejä kaihdeta!

#joululahjavinkki


"Ilmari on melko tavallinen kuusivuotias: hän käy esikoulua, pesee hampaansa ja auttaa välillä isää ja äitiä pikkusiskon ja kaksosten hoitamisessa.
 Ihan totta!"

Maija Hurme ja Anssi Hurme: Lepakkopoika

8 kommenttia:

  1. Olipa kiva kun kirjoitit tästä. Näin nimittäin tässä joku päivä lehdessä arvostelun kirjasta ja luin sitä vähän ääneen. Kirja kiinnosti heti omaa 3,5-vuotiasta, pelkän esittelyn perusteella hän on useaan kertaan miettinyt miksi pojasta tulee lepakko. Kiva kun kerroit että teillä kuopuskin piti kirjasta, uskallan nyt ottaa sen käsiin tuolle omalle taaperollekin.
    Hyvää joulunaikaa! T. Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvää joulun aikaa teillekin Hanna ja ihania hetkiä Lepakkopojan seurassa! Toivottavasti kirja kolahtaa teillekin POW! :))

      Poista
  2. En ole Lepakkopojasta kuullutkaan! Kirjastolistalle kliks. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kliks! Varauspalvelu = i like.

      Poista
  3. Enpäs ollut tälläisestä kirjasta kuullutkaan. Varmasti olisi meidänkin 2v ja 5v poikien mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kannattipa siis minunkin kirjoittaa. En itse seuraa lanu -sceneä aktiivisesti mutta jopa minun silmiini oli tästä kirjasta osunut useampi kirjoitus! Kantsii lukea :)!

      Poista
  4. Muistaakseni Maikka Harjanteen Minttu-sarjassa on eskarikirja. Olisiko se nimeltään Mintun esikoulukirja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pistänpä korvan taakse ja laitan vaikka varaten!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!