keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Pikku Korppi Raitasukka

Törmäsin Pikku Korppi Raitasukkaan jo alkusyksystä, kun etsiskelin paikallisen kirjaston sivuilta lastenkirjoja. Lainasimmekin yhden kirjan ja kirja oli yllättävän hyvä. Yllättävän hyvä minulle siksi, ettei kirjan kuvitus ollut oikein itselleni lähtökohdiltaan passelein ja olen ehkä siksi Pikku Korppi -kirjoja aiemmin kaihtanut. Nele Moostin ja Annet Rudolphin kirjoissa on kuitenkin aika hyviä satumaisia tarinoita, jotka ovat liitettävissä lapsen arkeen. Sattuikin niin, että Aurinko Kustannuksen kirjapaketissa oli Pikku Korppi Raitasukan kootut seikkailut (2011, suomennos Ritva Brander), joten sain hyvän enteen ja kannusteen esitellä teillekin Pikku Korppia.



Pikku Korpin kuvitus on tosiaan itselleni hieman vanhanoloista, en tiedä mistä se johtuu. Korpin piirros on kuin siitä salmiakin makuisesta yskänlääkepullon kyljestä (josta ainakin minulla on lapsuudesta ainoastaan positiivisia mielimakuja), joka vie ehkä minut suoraan 80-luvulle. Mutta kun katselin näitä perusvärisiä, koko sivun täyttäviä kuvia, aloin nopeasti tottua niihin ja pidänkin kuvitusta oikein mukavana vaihteluna erilaisten kuvakirjojen kirjossa. Kuvissa on lapsille paljon katseltavaa ja niissä näkyy myös kynänjälki. Eläinhahmoilla on pienet mustat silmät ja eläimet ovat mukavan ilmeikkäitä. Kirjan sivuaukeamalla saattaa olla huomattavan pitkä teksti, joten runsas kuvitus sinänsä tukee lukemista pienille lapsille.



Pikku Korppi on aika suorasukainen kaveri, jolle sattuu ja tapahtuu. Elämä johdattaa Korppia tilanteisiin, joissa pitää vähän peruuttaa teoissaan ja miettiä uudestaan. Kirjan tarinoissa ei lilluta hattaroissa, vaan saduissa käsitellään erilaisia ikävämpiäkin tunteita kuten kateus ja mustasukkaisuus. Välillä Korppi on jopa röyhkeä, huijaa ja on suorastaan ärsyttävä, mutta nerokkaasti tarinassa kerrotaan erilaisten eläinten näkökulmia, ja näin myös Korpin tekojen "syitä". Kirjoissa on siis oikein hyvää moniäänisyyttä, jonka nyt periaatteessa pitäisi auttaa lasta näkemään asioita monelta eri kantilta, mikä on sosiaalisessa elämässämme aika tärkeä juttu. Ja siis jälleen kerran oivallinen kirjasarja sisällöltään lapsiryhmillekin luettavaksi, tosin tarinoiden pituus voi tulla alle kouluikäisten kanssa haasteeksi. Näistä tarinoistahan voisi keksiä vaikka leikkejä tai draamaideoita!



Kokoelmakirjassa on neljä kertomusta: Kaikki minun, Kaikki sallittua, Kaikki hyvin taas ja Se on ihan totta!. Jo kertomusten nimistä voitte arvailla tarinoiden sisältöä mutta silti ainakin minua nämä osittain varsin hauskatkin sadut innostivat lukemaan eteenpäin, koska juonet eivät olleet päivänselviä, vaan ne yllättivät. Minut ja varsinkin vanhemman lapseni ne yllättivät varsin positiivisesti ja luimme yhdeltä istumalta aina monta satua kerrallaan.


"Kiitos kovasti", sanoi pikku korppi ja vei auton tuulta nopeammin luolaansa. "Toisen ILON PILAAMINEN ei näytä olevan huono temppu sekään!"

- Nele Moost ja Annet Rudolph: Pikku Korppi Raitasukan kootut seikkailut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!