maanantai 6. lokakuuta 2014

Herra Hakkarainen harrastaa

Instagramin puolella tämän kirjan kuva sai heti pientä ilahtunutta hihkuntaa. Mauri Kunnas taitaakin olla monen perheen luottokirjailija ja uusia kirjoja odotetaan ja ostetaan. Viime vuosina tämä on näkynyt varsin päivänselvästi myös Helsingin kirjamessuilla, jossa hyllyt notkuvat Kunnaksista. Messuista puheen ollen, en ole itse vielä saanut päätettyä lähdenkö käymään siellä tänä vuonna päällekäisten bookkausten vuoksi, mutta mietin pitäisiköhän minun kirjoittaa omat messuvinkkini lastenkirjabloggaajan näkökulmasta kuitenkin (messulehden toki tilasin jo heti kun se oli mahdollista!)?



Mutta Herra Hakkaraiseen. Kuten instagrammaajat arvasivatkin, ei niin kummallisesti maailman kirjat ole, etteikö Mauri Kunnaksen laatu säilyisi. Herra Hakkarainen etsiskelee uutta patjaa, kun jostakin syystä hän huomaa kärsivänsä uniongelmista, ja siinä patjoja kannellessaan hän tapaa jatkuvaan otteeseen superharrastavan Nakke Makkaran perheen. Nakke Makkara paasaa Hakkaraiselle: "-Hanki kiva harrastus, hyvä mies, kehottaa Nakke Makkara. -Meidän Ahdilla on yhdeksäntoista harrastusta ja hän nukkuu kuin tukki.". Kirjassa esitellään siis valtavan idearikkaasti erilaisia harrastusmuotoja, joita osaa Hakkarainenkin, omaan täysin päättömään tapaansa, öisin unissakävellessään kokeilee. Kirja kuittailee myös harrastusten äärilaitoihin, kuten lainauksestakin voi lukea. Mistä pääsenkin aiheeseen lapset ja harrastukset.


Harrastukset ovat yleensä ottaen hyvää, mielekästä vapaa ajan puuhailua ja itse asiassa sen on huomattu suojelevan varsinkin murrosiässä lapsen kehitystä. Tämä on loogista. Kun lapsella on "järkevää puuhaa" luppoajallaan, hän pysyy pois töllöntöistä. Liikkuminen edistää terveyttä ja harrastusten kautta lapsi luo itselleen liikkumisen ja terveellisten puuhien kulttuuria myös vanhemmalle iälle. Mutta tässäkin voi tietenkin vetää yli. Tarvitseeko 9 tuntia päiväkodissa viettävä viikari vielä erillistä harrastusta joka ilta? Tai kuinka moni harrastus sitoo nykyään lähes ammattimaiselta harjoittelulta kuulostavaan aikatauluun? Kuinka yhdistää työ ja hupi, eli koulu ja harrastukset? Ja niin edelleen. Isoja ratkaisuja meille vanhemmille, kun eihän sitä koskaan tiedä mikä Kimi Räikkönen sitä muutoin meidän sohvallamme perunana makaakaan. Tai Matti Nykänen.



Mauri Kunnaksen Herra Hakkarainen harrastaa (Otava, 2014, kirja pyydetty kustantajalta) -kirjassa on taas paljon katseltavaa ja tutkittavaa. Tietokirjamainen, välin loruteltu tarina etenee huumorilla ja hassuttelulla. Kirja kestää useita lukukertoja, kuten Kunnakset aina. Mitään suurta yllätystä ei tämä kirja ei minulle tuottanut, mutta tasainen laatukin lienee aika arvostettava asia. Ja esikoinen kikatteli joka sivulla.

Montako Mauri Kunnaksen kirjaa teiltä löytyy? Ja menettekö kirjamessuille?
Entä tekeekö kenenkään muun lapset niin, että valkkavat kirjan sivuilta kilpaillen "tuo on minun" kuvia? Mitä sekin nyt on? Miksi? Aargh, ärsyttävää!


"Humpsis, pumpsis tennispallo, 
hutkis, putkis kopsis kallo!"

- Mauri Kunnas: Herra Hakkarainen harrastaa

8 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kivalta kirjalta, kuten Kunnakset yleensäkin! Meillä kaikki lapset ovat harrastaneet (!) tuota "kuvista kilpailua", etenkin siinä mielessä, että kuka on kukin kirjan hahmoista – ja ajatus, että useampi kuin yksi voisi olla se prinsessa tms., on tietenkin lapsille ihan mahdoton :D

    Ihan oikeita harrastuksia meidän lapsilla on (nuorinta lukuunottamatta) yksi tai kaksi kullakin – pääsääntöisesti yksi, ja esim. keskimmäisen toinen harrastus on musiikkiopiston muskari keskellä eskaripäivää eikä siis vaadi mitään viemisiä ja hakemisia meiltä vanhemmilta. Muutenkin lasten harrastukset ovat tässä omalla kylällä lukuunottamatta rytmistä, johon täytyy lähteä kauemmaksi. Toistaiseksi harrastukset ovat vielä sellaista leikkiä ja vapaa-ajan viettoa, mutta jos joku tosissaan innostuu lajistaan, saa toki alkaa panostaa siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh huojentavaa kuulla, että muillakin kuvaharrastusta. Sitten on myös "minä olen plinsessa" harrastus ja ja ja...
      Meillä on ollut kotihoitovuosina myös kerhoja ja tanssia, kuvista ja jumppaa. Pari per vko. Luultavasti liikuntakerhoa tarjoan eskarivuonnakin jos jaksaa mennä, ja koululaiselle. Mutta pitää katsoa miten ne nyt menee. Musiikkikin noita saattaisi kiinnostaa :).

      Poista
  2. Jee, päätyisiköhän tämä joululahjalistalle :) Meillä on vain yksi ikioma Kunnas, mutta siihen onkin sitten koottu samoihin kansiin useampi Koiramäen tarina. Mutta Kunnas on vakiolaina kirjastosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin lähes paras kirja, vaikka onpa näitä muitakin hyviä. Tykkään myös siitä sankaritarinat kokoelmasta. Minä ostin viimeksi Kaikkien aikojen avaruuskirjan ja sekin on kyllä hyvä!

      Poista
  3. Voi miten ihana, tämä on varmasti lapsista hurjan hauska! Minua on verrattu pariin otteeseen herra Hakkaraiseen, harrastan nimittäin unissakävelyä ;) Kunpa sitä alkaisi unissaan vaikka imuroimaan ja aamulla heräisi puhtaaseen asuntoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herra Hakkarainen tuntuu olevan myös melkoinen sanataituri lorutteluineen, jotta josko myös rakkaus kieleen yhdistää teitä :)? Onhan nämä Kunnakset tosi kivoja lapsista ja aikuisista :)!

      Poista
  4. "Tuo olen minä!" "Minä olen se!" "Minäpäs!" "Äiti toi omii kaikki kissat!" "Äiti toi söi kaikki oktonauttien leväkakut eikä antanut mulle yhtään!". Samanlaista konkreettista lukemista täälläkin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD!!! Eli "tappelu" saadaan mistä tahansa, tekipä mitä hyvänsä!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!