maanantai 29. syyskuuta 2014

Onni-poika menee mummolaan

Sanna Pelliccionin Onni-kirjasarja on varmasti monelle tuttu. Sinisellä keskitielläkin Onni-poikaa on esitelty jo kahteen otteeseen. Tämän syksyn uutuus Onni-poika menee mummolaan (Minerva, 2014, pyydetty esittelykappale) kertoo nimensä mukaan siitä kuinka Onni-poika menee mummolaan yksin yöksi.



Kirja kuvaa tosi kivasti sitä kaikkea mitä yökyläilyyn liittyy. Monesti jo matkustus sinänsä voi olla jännää, saati yö yksin ja vielä vieraassa paikassa. Pikku juttu onkin lapsen näkökulmasta monta jännää juttua, johon kukin lapsista suhtautuu persoonansa mukaan. Toinen ei ole moksiskaan, toinen on jännityksestä kankeana ja aika moni herkistyy siinä iltasadun ja rauhoittumisen aikaan, kun ikävä alkaa hiipiä ja pitäisi nukahtaa kummalliselta tuoksuvien lakanoiden väliin.


Onni-poika kertoo heipat pikkuveljelleen ja äidilleen ja matkustaa isänsä kanssa mummun ja papan luo. Matka taittuu junalla, joka on usein jo seikkailu itsessään. Onnikin pääsee ravintolavaunuun juomaan polleana pillimehua. Mummun ja papan luona Onni saa oikein superaikaa isovanhempiensa kanssa: mummun kanssa rakennetaan maja, papan kanssa käydään tandemilla metsäretkellä, jossa tehdään kaarnavene ja paistetaan tikkupullaa. Illalla Onni, mummu ja pappa rentoutuvat saunan lauteilla, Onni ilakoituu ulos nakujuoksulle ja saunan kruunaa karkkihetki papan kanssa. Ja vaikka illalla Onnille tuleekin se ikävän hetki, siitä selvitään ja lopulta Onnikin saa unta, x-asennossa toki.


Kotiin palatessa ikävä onkin jo kova ja Onnin on kiva nähdä veljensä ja äitinsä. Taitaapa vanhemmatkin nähdä lapsensa taas pienen välimatkan ansiosta isompina ja reippaampina.

Onni-poika menee mummolaan on tuttu ja turvallinen Onni-kirja. Instagramin puolella eräs Onnin lukija kertoi minulle, että oli iloinen, että teksti on nyt tässä uudessa kirjassa hieman selkeämpi.


Meillä on tässä syksyllä tulossa vähän samanlainen reissu. Siis, että minä jään kotiin ja muut lähtevät reissulle. Suurin kysymyshän taitaakin olla, että miten äiti pärjää. Pitäisiköhän kirjoittaa kuvakirja kaikkien meidän kotiin jäävien ikävöijien lohduksi?


"'Voi Onninen, ei ole mitään hätää.
Soitetaanko kotiin?'
'Soitetaan äitille', saa Onni sanottua."

- Sanna Pelliccioni: Onni-poika menee mummolaan

4 kommenttia:

  1. Ihana! Tuo sängynvaltaus on erittäin tuttua. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja hyvä isovanhemmuuskirjaksi myös :)! Ja levottomat pikkunukkujat on kyllä tunnistettava ilmiö :). Olin sellainen itsekin pienenä!

      Poista
  2. Tämä voisikin olla kiva kirja luettavaksi myös meidän perheessä! Lapsi täällä pohtii, uskaltaisiko lähteä yökylään ilman äitiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvä juuri sellaiseksi :)! Kiva, kun kommentoit!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!