maanantai 1. syyskuuta 2014

Miksi? kuvakirja kyselyiästä

Lasten kehityksessä on paljon vaiheita. Milloin mitäkin, mutta kyselykaudet ovat niistä minusta hauskimpia, koska niihin nyt vaan liittyy vaan jankkaamista eikä demonista kiukuttelua! Lisäksi kyselykaudet ovat lapsen kehitykselle erittäin tärkeitä, sillä mistä hän maailman monia syy-seuraus suhteita (sitä kuuluisaa maalaisjärkeä) muuten oppisi kuin no, oppimalla ja toisten kanssa juttelemalla. Mutta kyllä jatkuva kyselykin voi hieman kiristää ja tästä asiasta Tracey Corderoyn ja Tim Warnesin Miksi? -kirja on ihan huippu vertaistukikirja niin lapselle kuin aikuisellekin (Kustannus-Mäkelä, 2014, suomentanut Raija Rintamäki, pyydetty kustantajalta).



Olimme tutustuneet Aaro sarvikuonoon Ei! -kirjan myötä, joka on muuten ihan mahtava kirja. Siispä sarjan toinen kirja Miksi? kiinnosti heti. Aaro taitaa olla sellainen kolmevuotias veijari, jota kiinnostaa kaikki. Aaro tekee elämäntestejä ja ihmettelee miksi. Sotkua ja kommelluksiakin sattuu ja sarvikuonovanhemmat alkavat silmin nähden hieman kyllästyä kysymyksiin ja jatkuvaan vastailuun. Niinpä vanhemmat keksivät viedä Aaron museoon (ai että minä tykkään näiden vanhempien ajattelutavasta :D!) ja kylläpä siellä onkin kaikenlaista. Kyselemistä riittää ja välillä kysymyksiä tulee vähän nolosti esimerkiksi muista museossa olevista...



Mutta tietoähky myös hiljentaa Aaron lopulta. No, ainakin hetkeksi!



Eli tosi kiva, hyväntuulinen perusarkikirja mukavalla kuvituksella. Meillä ainakin lapset tykkäävät tosi paljon näistä peruskirjoista, joissa ei ole mitään erityistä juonta tai suurta kikkailua ja niissä sivuutetaan jollakin tapaa heidän omaa arkeaan. Tällaisia kirjoja luetaan usein monia kertoja ja niihin palataan aina tarpeen mukaan uudestaan. Tässä kirjassa tosi kiva juttu on sarjakuvamaisuus, jota on kirjassa huomattavan paljon. Tällöin tulee osoitettua tarinan kulloistakin puhujaa sormella ja tämä ainakin meillä on auttanut pieniä lapsia tarinan seuraamisessa. Yritän tehdä tätä osoittelua lukiessani pitempia kirjoja kaksivuotiaalleni, sillä selkeästi se auttaa kirjaan keskittymisessä ja sen tajuamisessa, mutta välillä tämä unohtuu...

Onko teillä tällä hetkellä kyselykautisia lapsia?


"Aaro, äidillä taitaa olla sinulle asiaa!"

- Tracey Corderoy & Tim Warnes: Miksi?

2 kommenttia:

  1. Vai että onko, huh! Ihana kun kerroit tästä, pitää etsiä käsiin. Tykkäsin kovasti myös tuosta Ei! - kirjasta, ihan kuin se olisi toiminut hyvänä vertaistukena myös minulle.. ;)

    Meillä on viime aikoina kiinnostuttu jo vähän "monimutkaisemmista" kirjoista. Iltasadussa on kunnolla juonta ja se jaksetaan alusta loppuun mutta silti ihan peruspupetkin vielä kiehtovat isoilla kuvilla ja läpillään. Yksinkertaisemmissa kirjoissa keksin joskus itse tarinan, se on itseasiassa aika hauska ja jopa koukuttava juttu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hauska kuulla että osui sinnepäin! Minusta tässäkin kirjassa on todella tuota vertaistukea myös vanhemmille :D. Ja meillä on kumpikin tykännyt kuunnella tätä jo monena iltana... Minusta pahvikirjat ja pupet ym on tosi pitkään hyviä ja "riittäviä" kirjoja ja vaikka esim kuopus uskomattomasti kuuntelee tosi pitkiä tarinoita (jos ei nukahda kesken!) niin selkeästi rakastaa maisojajne. joissa pysyy ilman suurempaa pinnistelyä mukana ja ymmärtää jo ehkä koko tarinan juonta! Ajattelen, että pitäisi malttaa minun lukeakin aina lyhyitä, että lapsi saa sen hallinnan tunteen lukemisesta. Mutta pakko kertoa että instan puolella jo ennakkona "esitelty" Puluboi (yli 100 sivua...!) oli kuopuksesta jostakin syystä niin hyvä, että vaati sitä ja eilen kun saatiin kirja loppuun, halusi alkaa nukkumaan kirjan kanssa :DD!! Supersöpöjä pikkulukijoita! Kiitos Ada kommentistasi!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!