lauantai 6. syyskuuta 2014

Kirjastosta vaihtelua, ja muuta turinaa

Tulipa eilen puheeksi toisella portaalilla (Liinan kanssa), että lapsille lukemista mukavoittaa kovasti se, että saa itse valita vaikka puolet luettavista kirjoista ja se, että kirjoja vaihdellaan välillä. Minua kyllästyttää aika nopeasti samojen kirjojen lukeminen, jonka vuoksi kirjastolainat ovat minulle pelastus. Luen mieluummin vaikka vähän typeriäkin lastenkirjoja kuin vain huippuja kerta toisensa jälkeen. Kun lukee paljon, erottaa myös omat henkilökohtaiset jyvät akanoista ja homma pysyy kiinnostavana.

Kuin aarreaitta. Mutta kirjastokassi.
Olen onnekseni ehtinyt käydä töiden aloittamisen jälkeen jo pari kertaa kirjastossa (hakemassa opintokirjoja- tosin vain kirjahyllyn koristeiksi) ja aina mukaan on lähtenyt saman kokoinen säkki kuin sinne on palautettu. Kertaalleen jopa varasin kirjapaketin kirjastoon, säästääkseni etsimisaikaa, mutta nyt syksyn uutuuksien myötä uutuushyllyltä löytää helposti uusia kiinnostavia kirjoja. Kassin, jos toisenkin.

Kyllä, mukana on jo talvikirjoja.
Tällä viikolla saaliimme oli tällainen (kuvat). Monenlaista ja jopa disney-kirjojakin, vaikka niitä olen vähän vältellytkin. Luimme pari viikkoa sitten Bambin samasta tiivistetystä kirjasarjasta ja olihan se aika surullinen ja raadollinenkin kirja. Esikoinen kiinnostui hieman jännittävästä tarinasta ja kuopus yllättävän vähän kuvituksesta, vaikka toki vauvabambi olikin "söpöööö!".

Lastenkirjojen myyntilistan kärkeä.
Yritän esitellä täällä monenlaisia kirjoja mutta totuus on etten esittele useinkaan kirjoja, jotka eivät minua ollenkaan hetkauta. Kirjastolainoista suurin osa tulee luettua vain kerran. Luemme iltaisin usein kolmea kirjaa, joista viime viikkoina kaksi on ollut kuvakirjoja ja kolmanneksi on hypännyt pitemmät sadut, mikä on ollut aika kiva lisä itsellekin. Olemme tässä löytäneet jopa aika pitkän lastenkirja(sarja)n, jonka esittelyn ajattelin kirjoittaa pikimmiten. Olen saanut hämmästellä sitä, miten kuopuskin voi ihastua pitkään lukuun vain siksi, että kirja luetaan erityisen ilmeikkäästi, se on hauska ja kieli on leikittelevää. Enpä anna muita vinkkejä (enpä) mikä kirja on kyseessä niin saatte lauantaiksi pienen pähkinän saunanlauteille (hahaha).

Viikolla sain kiinnostavaa spostia ja palautetta Lastenkulttuurin vinkkarilta, sivustolta, josta löytyy ammattilaisen kritiikkiä ja itse asiassa ihan näin maallikostakin hauskasti ja suorasukaisesti kirjoitettua asiaa. Käykääpä tsekkaamassa, sillä tämäkin blogi on päässyt maininnan asteelle: "Jouduin muuten tiedonhakureissullani taas mielenkiintoiseen blogiin: Sininen keskitie.blogspot.fi - sitä pitää kirjoihin innostunut äiti, jonka kommentit lasten ensikirjoista kumpuavat varmasti suoraan käyttötilanteista.".

Uusi pahvikirja (Kustannus-Mäkelä)
Ja onpa tänne joutunut viime aikoina pari muutakin kävijää, sillä täydeksi yllätyksekseni lukijamäärät ovat kesän aikana lähes tuplaantuneet per päivä. Myös sivuston oikeassa laidassa oleva Lukijat -määrä on jo kahden päässä luvatusta arvonnastani (minulla on jo mielessä kolme kotimaista arpakirjaa, ehkäpä vuoden lupaavinta, ja jos minulta kysyttäisiin niin näille saisi se F-ehdokkuuskin napsahtaa- arvaako joku mitkä nämä kolme omaa suosikkiani on? lupaan oikein arvanneelle ylimääräisen arpalipun mahdollisesti tuleviin arpajaisiin.). Viime yönä näin unta, että lukijoita oli pumpsahtanut yhteensä 112 henkilöä. Mitähän sekin sitten tarkoitti. Mutta arpajaisille tuli kyllä tulenpalava kiire!

Mukavaa lauantai-iltaa ja iltasatujen huumaa!


"Puluboiiiii! Antakaa Puluboiii tänne!"

- kuopuksen käskevä huuto keskellä yötä

4 kommenttia:

  1. Tästä postauksesta kumpusi mieleen yksi aihetoive. Olisi kiva kuulla niistäkin kirjoista, jotka eivät yhtään sytyttäneet (siis ei välttämättä mitään kirjalistausta vaan pikemminkin analyysia siitä millainen on, noh, kehno lastenkirja) tai niistä, jossa vanhemman ja lapsen mielipiteet eroavat kovasti toisistaan.

    Nimim. Yksi, joka hampaitaan kiristellen raahasi taas kotiin pinon Pekka Töpöhäntiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kiitos kommentistasi! Mahtava idea, tosin alkuajatukseni on kuinka sen toteuttaisin. Ja haluanko tehdä niin. Syy miksi vinkkasin kriitikkopalstaan on ehkä juuri tässä: motiivini ovat erit. Toiveeni on lähinnä saada perheitä lastenkirjojen pariin ei niinkään dissata mitään. Edes niitä joita saatan itse kaihtaa. Mutta hyvän esimerkin nostitkin esille: Pekka Töpöhäntä. Olen vuosia halunnut lukea niitä itse (!) ja nyt äänikirjan kautta taidan päästä tähän. Joten näin juuri, kaikilla meillä on eri maku ja näin sen tulee ollakin. Minä esittelen minua jostakin syystä kiinnostavia kirjoja mutta kunkin tulee löytää omansa!
      Saitkohan kiinni mitä tarkoitan? Kiitos vielä, erinomainen kommentti ja tekstistä unohtui yksi tärkeä kohta, mikä minun oli tarkoitus kirjoittaa: olen erityisen iloinen, kun kommentteihin tulee eriävä mielipide ko. kirjasta. Näin saamme parhaiten erilaisten kokemusten kirjoa esiin!

      Poista
  2. On muuten ihan totta, että laaja-alaisesti lukemalla osaa myös paremmin tunnistaa hyvät kirjat - ja arvostaakin niitä enemmän.

    Mä huomaan, että mulla on välillä ihan ihmehöyrähdyksiä näissä, kuten että vain kotimaisia kirjoja (tai ehkä nyt sit jotkut Lindenbaumit hyväksytään) sun muuta - vaikka oikeasti ulkomaisissa käännöskuviksissakin on ihan päteviä tai tosi hyviä kirjoja, ja etenkin niistä löytyy just sitä vaihtelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arjesta selviää vain höyrähtelemällä aika ajoin :D!
      Kiitos kommentista. Voiskin taas kehittää jotain höyrähdystä tännekin. Yks on jo ollut mielessä "Kolme erilaista prinsessakirjaa". Ehkä nyt saan kommenttisi voimasta sen viikolla kirjoitettua!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!