torstai 11. syyskuuta 2014

Empo ja oikea ystävä

Pirkko Haraisen ja Ulla Virkamäen Empo ja oikea ystävä on syksyn piristävimpiä kotimaisia uutuuksia. Kirja kertoo mukavasta pojasta, Emposta, joka on ystävällinen ja oikea kaikkien kaveri. Empo osaa ottaa toisia huomioon mutta jättää omat toiveensa kertomatta ja sopeutuu tilanteisiin toisten ehdoilla, hymy huulillaan.


Kertomuksessa kerrotaan viidakon eläinten arjesta, jossa rauhallinen Empo elelee. Kuitenkin eräänä päivänä viidakkoon saapuu kummallisen näköinen kaveri, jolle toiset nauravat. Tällöin Empo uskaltaa puolustaa uutta lasta ja saa muutkin ymmärtämään, että lopulta me kaikki olemme erilaisia ja sellaisenaan riittäviä. Empo tutustuu tulokkaaseen ja huomaa vihdoin löytävänsä ystävän, jonka kanssa voi kertoa mitä oikeasti ajattelee ja olla kuten haluaa.



Tarina on hyvin rauhallinen ja koosteinen satu, joka ei toisaalta yllätä, mutta antaa turvallisuudessaan hyvän mielen. Värikkäässä, hieman naivistisessa ja persoonallisessa kuvituksessa on jotain lumoavaa. Ja se, että eläimet ovatkin meille vieraasta ympäristöstä, viidakosta, on jotenkin kiehtova ratkaisu. Asetelmasta ja ehkä hieman tarinan tunnelmasta tulee mieleeni nopeasti David McKeen Elmeri -norsun seikkailut. Ja yhdistääpä kirjoja myös sama kustantaja (Kustannus-Mäkelä, 2014, kirja saatu kustantajalta, tosi kiva juttu muuten, että Mäkelä kustantaa myös kotimaista!).


Vaikka kirja vaikuttaa päällisin puolin aika simppeliltä on siinä monta hyvää ja tämän(kin) hetken kuumaa aihepiiriä: ystävyys, sosiaaliset taidot kaveriporukassa ja se kiusaaminen. Mielestäni mukavaa on myös se, että pääosissa on rauhallinen, omissakin ajatuksissaan viihtyvä, hieman ujohko Empo. Ja tämä piirre esitellään minusta positiivisella tavalla (tämä aukesi minulle vasta toisella lukukerralla), Emposta on mukava olla Empo, vaikka joustaakin lähes kaikessa ja peesaa porukassa. Tämä saa myös minut miettimään miten paljon kannustamme lapsiamme pärjäämään, tuomaan itseään ja toiveitaan esille porukassa. Miksi päsmäriys on parempi piirre kuin joustaminen? Muistammeko sen lisäksi opettaa, että kaikki ei aina mene oman mielen mukaan ja kaikki meistä joutuu joustamaan ja tekemään kompromisseja joka päivä? Varsinkin siellä ryhmässä.


Kirjassa Empo on vähän ihastunut yhteen Linda Leopardiin. Tämä pikkuinen lisä tarinassa on mielestäni onnistunut. Se avaa tasapainoisella ja suloisella tavalla ihastumista mihin kasvavat lapset ryhmissä väistämättä joskus "törmäävät". Toiselle ihastuminen voi olla hyvin luonnollista, mutta toiselle se voi ollakin vähän hämmentävämpää. Oikein mukava kirja ja ehdottomasti minulle yksi syksyn kiinnostavammista, jos ei jopa koko vuoden. Myös Lastenkirjahyllyn Rouva Huu on kirjoittanut kirjasta ja ajatellut Empon tarinaa ehkä hieman eri vinkkelistä kuin minä! On hauska huomata, miten monilla tavoin kirjoja voi lukea.


"Harva tiesi, että Empo rakasti lakritsia.
Sitä hän olisi voinut syödä vaikka kuinka paljon."

- Pirkko Harainen ja Ulla Virkamäki: Empo ja oikea ystävä

2 kommenttia:

  1. Tämähän vaikuttaa tutustumisen arvoiselta kirjalta! Kuinkahan vanhoille lapsille kirja parhaiten sopii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosi kiva kirja :)! Tykkään kovasti tuosta kuvituksesta. Kieli on kirjassa minun mielestäni hyvin selkeää, jopa paikoin toteavaa, ja sitä on kohtalaisesti ja hieman toistavasti kirjan kokonaisuudessa. Nämä huomioiden tämä kirja sopii varmasti monen ikäiselle. Meillä 2-v. jaksoi kuunnella kokonaan (mutta tunnustan että on ikäisekseen pitkäjänteinen kuuntelija), toisaalta Empo ja kaverit ovat jo koululaisia, joten se kävisi myös heille. Oisko ideaalein viikarit ja eskarit? Villi heitto :)!

      Kiva kun tulit lukijakseni :). Sadasta lukijasta olen luvannut kirja-arvontaa ja itse asiassa tämä kirja on yksi sellainen mitä ajattelin kysyä jos arvonta tälle syksylle saadaan :). Olen usein arponut omasta mielestäni kauden parhaita jos kustantaja on lähtenyt yhteistyöhön :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!