perjantai 5. syyskuuta 2014

Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä

Anneli Kanto on riimitellyt aakkoskirjan limerikeillä, eli viisisäkeisillä riimiruonoilla. Kirjan alussa kerrotaan, että limerikki -ruomuoto tunnetaan jo 1300-luvulta ja se on usein pilaileva ja ensimmäisellä rivillä on mainittava jokin paikkakunnan nimi. Siitäpä siis limerikkejä tekemään!


Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä (Karisto, 2014, pyydetty kustantajalta) esittelee aakkoset tutussa järjestyksessä. Kirjan on kuvittanut Kaisa Rekinen ja kuvat näyttävät minusta digitaaliselta grafiikalta. Kuvissa on mukavat värit ja paljon öttiäisiä ja eläimiä, kirjan nimen mukaisesti. Lapseni kiinnostuivat kuvista kovin.



Anneli Kannon kielellä leikkivät riimittelyt ovat välillä jopa suorroo savvoo. Loruja lukiessa minun piti ihan kovasti miettiä mitä niissä tapahtui, luinhan niitä työpäivän jälkeen iltasatuna. Ehkäpä lorut olivat myös vaikeita leikki-ikäisille lapsillenikin, sillä he halusivat kuulla vain pari kerrallaan ja jatkaa seuraavana iltana. Siitä mietinkin, että aukeaisivat riimit paremmin vanhemmalle kuulijalle? Myöskin limerikin idea voi olla leikki-ikäiselle lapselle asia, jota hän ei osaa sinänsä arvostaa, kuten aikuinen. Mutta tulipahan lueteltua suomalaisia kunnannimiäkin, joita suurinta osaa lapseni eivät varmaan olleet koskaan kuullutkaan.


En voi olla sanomatta, että tätä lukiessani mieleeni tuli koko ajan Johanna Kettunen-Huangin Aivan ihanat aakkoset -kirja, joka on ehkä minun suuhuni ja huumorintajuuni osuvampi aakkoskirja. On hyvä asia, että aakkoskirjoja tehdään ja päivitetään uusiin kuosiin, sillä aakkosten opettelu kuuluu lasten arkeen vielä tänä digiaikanakin. Meillä esikoisella on nyt alkanut aakkosten intokausi ja hän hakee kirjaimia niin magneettien, palikoiden kuin sellaisen pehmopalapelinkin kautta. Ja tokipa kirjaintoilija äiti suo hänelle mielellään monenlaisia aakkoskirjojakin! Toinen aakkoskirja, joka tätä kirjaa katsellessani mieleeni nousee on Heli Laaksosen Aapine, joka on mielestäni myös Kannon kirjan mukaan hieman varttuneempaan makuun. Olipa tuo kirja kirjamessuillakin sopivasti aikuisten puolella esiteltävänä!


Millaisia aapisia teiltä löytyy?


"Banaanikärpäsen valtio on Panaman banaani.
'Makoisa, keltainen, kukkea maani!
Meni oikeaan tai väärään,
minä täällä määrään.
Kansalaiset, totelkaa sanaani!'"

- Anneli Kanto ja Kaisa Rekinen: Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä

4 kommenttia:

  1. Apuva, pakko saada! t. Limerikki- ja aapisfani

    No ei mutta, tapaan riimitellä lapsille juurikin limerikein, kun on tarpeen harhauttaa joko lasta kiukuttelusta tai äitiä lapsen kiukuttelusta. Kovin laadukkaita tuotokseni eivät tapaa olla, mutta saanpa niistä itse iloa. Helpompia ne kuitenkin ovat kuin esikoisen vauva-aikaina päässäni pyöritellyt sonetit. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vou, sulla on riimivaatimukset kohdillaan :))!

      Poista
  2. Mä tykkäsin puolestani tästä ihan kauheasti. En ole varma, tajusiko muksu siitä mitään, mutta esimerkiksi gepardirunolle hihittelin itsekseni melkein ääneen. Niin käy aika harvoin lastenrunojen kohdalla, mutta toisaalta lastenrunot on mun makuun liian usein vähän turhan dadaa* - ja koska olen runouden suhteen täysi moukka, nautin nokkelista loppusoinnuista :D

    * Esimerkiksi se Ruohosen Allakka Pullakka on käytännössä jäänyt meillä lukematta, koska se on mulle liian dadaa, enkä ole siten tullut tyrkyttäneeksi sitä lapsellekaan. Ehkä pitäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas taidan olla juuri daadaa- ihminen :)! Hyvä että tykkäsitte ja kirja löytää kohderyhmänsä :)! Tykkäsikö teilläkin lapsi kuvituksesta?

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!