tiistai 12. elokuuta 2014

Ilvekset kuin veljekset

Minun on jo pitkään ollut mielessä esitellä lisää Petra Heikkilän lastenkirjoja, koska tykkään niistä kovasti. Nyt pikavinkkinä haluan jakaa työmaalla törmäämääni tuttuun kirjaan Ilvekset kuin veljekset (Lasten Keskus, 2004). Kirja kertoo Otto -ilveksestä, joka on adoptoitu isä Leo Bardin ja äiti G. Bardin perheeseen.



Eräänä päivänä Otolle tulee karvaan punaisia pilkkuja ja se joutuu pakenemaan luolaan sen mahdollista aiheuttajaa aurinkoa. Luolassa Otto näkee tanssivia eläimiä ja se näyttää niin hauskalta, että Ottokin alkaa harjoitella tanssimista. Ja mitä kummaa, luolassa Otto tapaa tismalleen samanlaisen ilveksen kuin hän itse. Onkohan se Oton kaipaama samanlainen veli? Tanssitoveri toistaa kaiken samoin kuin Otto, mutta onko samanlaisuus pitkän päälle niin ihanaa kuin Otto ajatteli vai alkaako matkiminen ärsyttää?



Lopulta Otto saa tietää, että kaksoisveli onkin peilikuva ja huomaa mukavat (oikeat) tanssitoverit ympärillään. Tarina on tosi mukava, osin loruteltu (!), kertomus itsensä ja muiden löytämisestä ja arvostamisesta sellaisena kuin on. Kirja sivuaa myös monia muita aihepiirejä, kuten ystävystymistä, adoptiota ja niin edelleen.


Kuvitus on ihanan iloista, persoonallista ja kuvituksessa on yhdistelty kollaasimaisesti esimerkiksi kirjaimia ja taisipa sivuilla näkyä kakkupohjapaperikin! Minulle tämä kirja on aina ollut hyvän mielen kirja ja sopivasti monimuotoinen. Siinä on katseltavaa ja monenlaista tuumailtavaa usealle lukukerralle.

Oletko sinä lukenut tämän kirjan?
Kommenteissa minulta kyseltiin kirjaa, joissa käsiteltäisiin teemaa "minä itse". Olisikohan tässä hyvä kirja sellaiseenkin teemaan?


"On hyvä, että olet alkanut suosia
muutakin kuin omaa kuosia."

- Petra Heikkilä: Ilvekset kuin veljekset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!