perjantai 11. heinäkuuta 2014

Ötökkämaan tarinat

Sain yllätyksenä kesäpostitse Ville Hytösen kirjoittaman ja Virpi Pennan kuvittaman Ötökkämaan tarinat (Tammi, 2014). Olin kiinnittänyt Pennan kuvituksen vuoksi kirjaan jo keväällä huomiota, mutta koska kyseessä on pitempi tarinakirja, en uskaltanut sitä kysyä esiteltäväksi, koska epäilen vieläkin syksyni tiivistä aikataulua ja sitä kuinka paljon ehdin ja maltan antaa aikaa lastenkirjablogini kirjoittamiseen. Syksyäni helpottaen yritän saada kirjoitettua nämä kesällä ilmestyneet kirjat mahdollisemman pian, joten toivottavasti esittelyt löytävät lukijani helteistä ja lomista huolimatta! Sillä tässäkin olisi aika huippu kirja vaikkapa mökille lököttelyluettavaksi!



Ötökkämaan tarinat kertovat pienen alueen ötököiden pieniä tarinoita. Ötököitä ovat muun muassa Vanha Tuikka, Ippu Pötökkä, Punkeri ja Kippu Käpänen. Nimet kertovat mielestäni tarinoiden mielikuvituksen lennosta ja iloisuudesta oleellisen! Kirjassa on upea, selkeä alku, jopa alkusanat, ja hyvä loppu. Kirjaan kuuluu seitsemän satua sekä satujen välissä kolme laulurunoa. Ville Hytösen teksti on uskomattoman rikasta ja upeaa. Sadut ovat tarinoiltaan pieniä mutta kielelliseltä tasoltaan, leikkisyydellään ja höpöttävyydellään ne löytävät jonkun runollisen tarinan kerronnan taidon, joista tulevat väistämättä mieleeni vaikkapa Kaarina Helakisa ja Kirsi Kunnas. Luin tätä kirjaa ääneen kummallekin lapselleni, ihan vain moista kokeillakseni, ja yllätys yllätys tekstin sointi, hauskuus ja mielenkiintoinen tarina imaisi meidät kaikki Ötökkämaahan ja luimme koko kirjan samana iltana (72 sivua)! Ötökkämaan kieli sai minut elehtimään ja kujeilemaan ääneen lukiessa.



Virpi Pennan kuvitustyyli hempeällä ja monipuolisella värinkäytöllään on ollut lempparini siitä lähtien, kun löysin Pennan Perhosten polku -kirjan, joka on yksi tärkeimpiä kuvakirjoja itselleni. Ötököiden maailmassa ötökät toivat mieleen Pennan toisen hauskan kirjan Kärpänen ja tie -kirjan kuvitukset. Sillä Ötökäiden maailmassa saamme ihailla taas uskomattoman ilmeikkäitä, välin kovin kärttyisen oloisia pikkuöttiäisiä. Kuvitus on mielestäni runsas, värikäs, maanläheinen, joskus hieman pastellimainen ja niiin hauska! Se sopii Ville Hytösen upeaan satuun täydellisesti. Olen joskus miettinyt, että olisi ihana ostaa joitakin kotimaisia lastenkuvituksia originelleina ja Virpi Pennan työt olisivat kyllä hankintalistallani, niin paljon näistä tykkään. Mutta toisaalta listasta tulisi kyllä äkkiä varsin pitkä, sillä niin paljon laadukkaita kuvittajia maastamme löytyy.



Muistatte ehkä kirjailija Ville Hytösen Hipinäaasi apinahiisi -kirjasta? Mielestäni Ötökkämaan tarinat tuovat laajuudessaan Hytösen monipuoliset taidot paremmin esille. Muistelen kaivanneeni Hipinäaasiin pitempää loppua. Tässä se on ja pidin siitä kovasti. Loppu tekee tekstistä eheän mutta samalla monitasoisemman. Sillä ainoastaan kirjan lorulaulut tuntuivat mielestäni muuhun tarinaan irrallisilta mutta lopussa niiden erilaisuus käy selville, kun runojen kirjoittaja esittäytyy.

Kirjoitin instagramin puolelle, että lieneekö tässä vuoden kotimainen kuvakirja. En osaa sanoa, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että kirja vaatisi paljon parempaa, jäsennellympää esittelyä ja tarkkaavaisempaa lukija-analysointia kuin itse osaan taas tässä helteen ja lasten hulinan keskellä kirjoittaa. Mutta jospa pointtini tuli selville- kannattaa tutustua! (5/5). Kysyin pitkästä aikaa esikoiseltanikin, että monta pistettä kirja saa ja vastaus oli yllättävä: "Ensimmäisille saduille SATA pistettä! Mutta viimeiselle nolla pistettä.". Syy tähän on kuulemma viimeisen tarinan päähenkilön poikkeavuus muihin. Enpä kerro enempää.


"Vanhassa homeisessa purjossa, pienen purjoniityn laidalla, eleli eräs kovin erikoinen pariskunta, likaisia kumpikin. Toista kutsuttiin Läntiksi ja toista Likakasaksi. He pitivät purjosta erityisesti siksi, että sen tuoksu oli niin voimakas."

- Ville Hytönen: Ötökkämaan tarinat

4 kommenttia:

  1. Ihanaa että teillä tykättiin! Minusta loppu oli myös hurmaava ja jotenkin mukavan kokoonvievä. Harmi, ettei esikoinen sitten sille lämmennyt. :) Kuvituskuvat kelpaisivat seinälle meilläkin vaikka lapsien osaa esittävätkin tällä hetkellä koirat, Pennan piirrosjälki oli raikasta ja luovaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan innolla tämän lukemista toistamiseen ja uskonpa, että loppukin on sitten kivempi kaikille :).
      Vuoden parhaita kirjoja. Kannattaa tutustua myös Pennan kirjaan Perhosten polku, se on todella kaunis ja ihana.

      Poista
    2. Etsin sen kirjastosta, kuulostaa hyvältä!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!