tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kiitos! sanoi leijona

Kiinnitin syksyn lastenkirjatarjonnasta huomioni heti Pia Perkiön kirjoittamaan ja Sanna Pelliccionin kuvittamaan kauniiseen ja raikkaaseen lasten runokirjaan (Lasten keskus, 2014, esittelykappale pyydetty kustantajalta). Kiitos! sanoi leijona olikin laajempi lorukirja kuin arvasin (63 sivua). Kirja lupaa etukannessa loruja lasten arkeen ja näin todella on. Loruja on kirjassa viidessä eri kategoriassa (jotka on esitelty ihanan selkeässä sisältöluettelossa kirjan alussa) ja ne kertovat arkipuuhista, leikeistä, ystävyydestä, tunteista ja juhlista.



Luimme kirjaa kaksivuotiaan tyttäreni kanssa, sillä hän kiinnostui kauniisti ja hempeästi kuvitetusta kirjasta hyvin nopeasti. Pelliccionin kuvitustyyli on mielestäni aina ollut hieman "valtavirrasta" poikkeava, sillä se on jännän yksinkertaista ja lähes pelkistettyä, selvästi tarkoituksella. Tämä on mielestäni oikein terve suuntaus nykyajan runsauden äärellä. Kiitos! sanoi leijona -kirjassakin pastellimainen, suloinen, karkkimainen kuvitus on jätetty välillä lähes huomiota herättävän avaraksi. Tämä antaa kauniisti tilaa sekä Perkiön runoille mutta mielestäni myös lapsen mielikuvitukselle, eikä "tykitä" lasta liialla informaatiollaan ähkyyn. Olin varsin yllättynyt, että tyttäreni jaksoi kuunnella pitkän lorukirjan kokonaan yhdellä istumalla ja tarkemmin miettiessäni, ehkä kuvituksen maltillisuus oli yksi tämän mahdollistava asia.



Kiitos! sanoi leijona -lorut ovat pääasiallisesti lyhkäisiä loruja, jotka liittyvät lapsen arkeen. Osassa näissä vilahtelee kannen leijona mukana joko loruissa tai kuvituksessa tai kummassakin. Kirjan runoissa on vinkkejä ja "käytössääntöjä" lapselle mutta samalla mukana on myös tunteita käsitteleviä loruja. Loruja on kirjassa paljon ja me luimme niitä yhdessä tyttäreni mielenkiinnon mukaan sieltä täältä. Luulen, että koska runot ovat arkisen oloisia ja selkeäsanaisia, lyhyitä ja napakasti rimmaavia, myös kuopukseni ymmärtää niitä paremmin ja nauttii kirjan annista. Monipuoliset ja lyhkäiset lorut soveltuisivatkin mielestäni oikein hyvin päiväkotiin (osa loruista on selkeästi lapsiryhmille suunnattuja, esim. runot kattausapulaisesta, vessarauhasta). Kirjasta löytyy myös esimerkiksi leikin alkuja, kuten loru: "Maailman kaunein prinsessa, saa nyt määrätä kaikesta. Mitä hän määrää, niin kansa häärää." tai jumppaloru: "Jumppa alkaa! Nosta jalkaa, heiluta kättä, kääntymättä..." Nämä "toiminnallisen lorut" ovat alkaneet kiehtoa minua viime aikoina, joten olen näistä varsin iloinen. Kirjassa on myös yksi uskonnollinen runo pääsiäisestä, joka viittasi kristillisiin elämänoppeihin.

Perkiön tunnelorut ovat ehkä kirjan lemppareitani. Runoissa käsitellään vihan, surun ja jännityksen tunteita sekä yleisemmin lapsen kokemusta olla itsessään hyvä ja taitava. Mukana on myös meille hyvin tuttu runo "Pois alta, olen kiukkuinen kuin myrskytuuli hirmuinen..." , joka löytyy Satu Sopasen Reissutunti cd:ltä lauluna. Tämä runo (ja laulu) on tosi hyvä. Yksittäisiä lemppareitamme tällä hetkellä on myös kirjan kelloloru "Tiktak tiktak tiktak tiktak Aika on kumma sekuntien summa...", jossa on todella hauska kielellinen rytmi ja sävel sekä hauskan leikkisä sävy!



Kirjassa on myös joitakin loruja, joihin oli jätetty tyhjäksi  lapsen nimen paikka ja yhdessä on äiti / isä -vaihtoehto. Olen joskus ihan yleisesti miettinyt miten tällainen merkintä istuu lastenrunossa ulkonäöllisesti ja mietin, että ehkä se vähän rikkoo ikään kuin sen kokonaisulkonäköä mutta toisaalta vaihtoehtoisuus runossa kannustaa lukijaansa loruttelemaan myös omalla tavallaan ja käyttämään runoa tarpeen mukaan. Ehkä tällöin vuorovaikutuksellisuuden tavoite lyö estetiikan ylitse?


Kiitos! sanoi leijona on monipuolinen lorukirja monenikäisille lapsille ja ansiossaan varmasti myös lapsirymien kanssa. Kirjassa on monta peruslorua mitä voisi ottaa päivittäiseen käyttöön ja muistelisin, että tällaista loruttelua olen aiemminkin meidän hektiseen elämäntyyliimme toivonut, niin hoitopaikkoihin kuin koteihinkin. Ennen vanhaan loruttelu oli arjessa kulkeva leikki ja ajanviete mutta nykyään huomaan, ettei itselläni aina tule loruteltua lainkaan siinä määrin missä omat isovanhempani ovat sitä luontaisesti tehneet- ja se on surullista. Toivottavasti Perkiön ja Pellicionin kirja auttaa tässä arkiloruiluperinteen uudelleen nousussa!


"Leikitään! sanoi leijona.
Se on minusta hauskinta!
Osaan juosta kovaa ja olen hyvä
maalivahtina."

- Pia Perkiö: Kiitos! sanoi leijona)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!