maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kesälomablogimietteitä ja Tatu ja Patu -kirjavinkki

Lomakausi on kuumimmillaan ja surffailut ovat siirtyneet meillä useammilla terveimmille luontopoluille. Hieno juttu. Mekin kävimme mökkeillessä vielä, kun on lomaa jäljellä, sillä voin kertoa, että paluu työelämään usean kotiäitivuoden jälkeen alkoi jo hieman ahdistaa, joten maiseman vaihto teki terää. Ensi viikolla olenkin sitten perheen elättäjä ja urani uurtaja. Mutta onneksi sitäkin ennen ehtii vielä lomailla oikein kunnolla (jopa reissata).



Tuntuu, että olen sattunut lukemaan äitiblogeista lähes ainostaan positiivista hehkutusta siitä, kuinka äiti palaa töihin, siis uransa äärelle. Usein tähän tuntuu kuuluvan jotain uravaihdosta mukaan. Töihin mennään helpottuneena "kuin lomalle menisi". Minusta tuntuu, että kotona oleminen on muuttanut elämänarvojani, jonka koen luonnolliseksi. Oikea elämäni on kotona lasteni luona, vaikka se hyvin usein on myös rankkaa ja stressaavaa (lupasiko joku jotain muuta?). Työni tuntuu "pakolliselta" ja toissijaiselta. Lähes yhdeksän tunnin ero lapsista arkipäivisin tuntuu tällä hetkellä hyvin surulliselta ajatukselta. Ehkäpä tämä arvojärjestys kuitenkin muuttuu tasapainoisemmaksi lasteni kasvettua ja työni imaistua minut jälleen pauloihinsa (joka olisi tietyin tavoin suotavaa tai sitten siirryn joukkoon "uravaihtajat").

Tämä kirja oli jälleen käytössä,
kun kävimme esikoiseni kanssa kaksin pienellä patikkaretkellä.


Te, jotka olette seuranneet blogiani pitempään tiedätte, että olen vitsaillenkin julistautunut lapsiperheiden ulkoilua suosivaksi kurahousukukkahatuksi. Tämä ulkoiluilosanoman levittäminen lähti blogiini yhtenä aihepiirinä ehkä siksi, että huomasin joidenkin lähistölläni olevien kotihoitolaisten ulkoilevan epäsäännöllisesti tai jopa hyvin harvoin vauva- ja taaperoiässä. Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä, sillä oletin sinisilmäisesti ulkoilun olevan yksi perusjuttu lapsiperheiden arkipäivissä. Yritin tehdä asialle jotain myös konkreettisesti perustamalla pihavertaistapaamisia, joka olikin tosi kiva projekti ja ilmeisesti sellainen, joka on alkanut elämään lähistöllämme itsestään. Näitähän on pitkin Suomea, ystäväpiireissä mutta myös alueellisesti järjestettyinä, ja järjestäjinä voit olla ihan vain sinä. Siihen ei tarvitse mitään meriittiä, mutta hieman sovittuja aikoja, ilmoituksia lähikaupan ja neuvolan ilmoitustauluille ja rohkeaa juttelua puistoissa. Ja yhtäkkiä koossa on säännöllisesti kokoontuva ryhmä ulkona: leluja kaikille, leikkiseuraa kaikille ja rupattelu- ja jopa suurta vertaistukiseuraa kotihoitajille (äideille, isille, mummoille...!). Suosittelen rohkeasti kokeilemaan!





Olin hyvin ilahtunut löytäessäni kirjaston (tietokirja-!) hyllyltä Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu pihalla -kirjan (Otava, 2012), joka selvästikin on: "Outo käsikirja siitä, mitä kaikkea kivaa pihalla voi tehdä.". Vinkit ovat pääosin oikeasti hyviä ja toimivia, mutta tatupatumaisen tapaan hassuja ja innostavia. Luimme kirjan mökillä esikoiseni kanssa ja pidämme kirjasta paljon. Kirjassa vinkataan leikkejä hiekkakakuista, tikuista, lätäköistä, kauppaleikistä, kukkaseppeleestä (ja muista söpöistä jutuista) lumileikkeihin saakka. Kirja on helppolukuinen ja vallan mainiosti toteutettu opus, joka säilyttää käyttöopas nimikkeestään huolimatta Tatu ja Patu -kuvakirjojen perustarinallisen formaatin. Suosittelen lämpimästi etsimään tämän kirjan. Meille kirja poiki mm. kauppaleikin ulos!


Mukavia heinäkuun päiviä kaikille: nautitaan kesästä, lämmöstä ja (sen ken voi) lomasta!


"1. Hiekan siirtäminen muottiin
Oikea tekniikka: hiekka siirretään lapiolla muottiin rauhallisesti mutta määrätietoisesti."

- Aino Havukainen ja Sami Toivanen: Tatu ja Patu pihalla

13 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kivalta nuo pihavertaistapaamiset! Voi kun tuollaisia olisin tajunnut itsekin järkätä, kun olin kotiäitinä vuosia. Minulle kotiäitivuodet olivat ihan parasta aikaa elämässä. Työssä käynti sen jälkeen on tuntunut rankalta, varsinkin alkuvaiheessa. Nyt lapset ovat jo isompia. Tosin itsekin tein juuri keväällä ison päätöksen ja irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta ja olen siirtymässä kohti yrittäjyyttä - kohti väljempiä työaikoja. Toiveena itsellä on se, että olen kotona lasten lähtiessä aamulla kouluun ja taas sitten iltapäivällä lasten palatessa kotiin.

    Tatu ja Patu pihalla on tuttu kirja meillekin, pojat ovat saaneet useat hyvät naurut sen ääressä.
    Mukavia heinäkuun päiviä sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, kiitos sanoistasi. Kuulosti, että saatat ymmärtää aatoksiani :). Yrittäjyys olisi yksi ratkaisu vapauksineen ja vastuineen. Olen vähän tällaista "freelanceriduunia" kokeillut vuoden ja se on nostanut ajatuksia.
      Noista tapaamisista oli joskus -09 tai -10 jossakin vauvalehdessä juttuakin, varmaan ollut useamminkin, mutta noista se idea meillä lähti. En itse ole ehkä kovin ryhmäihminen mutta olen ilolla seuraillut mammojen verkostautumista ja ystävystymistä tällaisten juttujen kautta :)!

      Hei kiva, että olette löytäneet Tatu ja Patu kirjankin, se on kyllä tosi hauska ja hyvä! Onneksi löysin, vaikka se olikin tietokirjojen osastolla "piilossa". Tämän voisi ostaa omaksikin.

      Poista
  2. Pihavertaistapaamiset, jee! Meillä on täällä asukaspuisto ja omat leikkipuistot, jotka on palvelleet hyvin ja luoneet alueelle tutun turvaverkon, jonka ansiosta äiditkin (ja muutamat isät) viihtyvät ulkona mainiosti.

    Mä ymmärrän hyvin töihinpaluuahdistuksen (mähän oon ratkaissut tän vaan lisääntymällä jatkuvasti, eh eh). Koen että kun itse olen kotona pääasiallisesti on elämä parhaiten tasapainossa ja oma oleminen on merkityksellistä - toki aina väkisin tehdään niitä ruuhkavuosia kun kuvioon lisätään opiskelu ja osa-aikatyö. Ehkä tosin voin syyttää tästä tylsää työtäkin, kun lapsissa on sitä haastetta ja vaihtelua ihan riittävästi…

    Aurinkoista viimeistä lomaviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asukaspuisto on minusta aika vastaava juttu mielestäni :).
      Mutta joo, sinulla on kyllä ollut monta rautaa tulessa ja töissäkin niine isoine silminesi olet "aina" raatamassa (sori vaan, eräs kuva on ikuisesti mielessäni). Minulla työ taas on haastavaa, joten pelkään vähän miten jaksan sitten kotona. Otan varmaan sitten isosilmäkuvan, siis anteeksi, pyydän kuvitetun kuvan itsestäni!

      Poista
  3. Oi että, onpa hyvä idea tuo pihavertaistapaamiset! Jotain tuollaista olisikin varmaan ollut fiksua kehitellä kotiäitivuosina. Meilläkin on täällä asukaspuisto ja puistoja muutenkin aika lailla ja siellä on maleksinut koko tämän kolmivuotisen "urani" aikana se sama tuttu ja turvallinen porukka ;) Nyt on näkynyt paljon uusia naamojakin, kun me vanhat parrat lähdemme työelämään.

    Mutta joo. Työelämä. Huh, miten lähellä. Siihen vielä päiväkoti"stressi" päälle ja omat sekavat mietteet. Luulen silti että tulen kuulumaan ainakin osaksi siihen hehkuttajaporukkaan. Niinkin haikeaa ja vaikeaa kun se onkin tajuta että tämä oli nyt tässä, olen joltain osin aivan valtavan helpottunut. Nyt on se aika siirtyä eteenpäin. Tosin tiedän kyllä melko varmuudella että monet monituiset kerrat tulen palaamaan näihiin ihaniin päiviin ja kaipaan jo etukäteen yhdessäoloa ja retkiämme. Että ymmärrän täysin kun jotkut puhuvat kuinka ne kotiäitivuodet ovat olleet sitä parasta aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on blogisi kautta kuulostanut olevan myös luonnollisesti vastaava meininki :)!

      Tosi jännä juttu miten toisaalta on huojentavaa ja toisaalta taas surullista. Toisaalta olen todella onnellinen toisten puolesta, toisaalta itsestäni huolestunut. Tunteilen ehkä liikaa ja pian huomaan, että arkea se on sekin siinä missä muukin :). Luonto hoitanee homman ja pitää keksiä vähän muuta puuhaa tässä ettei turhia märehdi :).

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Pihatapaamiset, loistojuttu. Tuo kaipaa vielä lisää julkisuutta!

    Täällä yksi (ainakin jaksottaisesti) töihin palavaa äiti myös. Hyvä kuulla lajitovereiden mietteitä täällä. Yritän pitää ensi syksynä mielessä, että hyvät hetket syntyvät spontaanisti, ei turhia suorituspaineita! (Anteeksi sähläys näiden kommenttien kanssa, menee nappulat sekaisin...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että toinenkin töihin palaaja siellä :)! Vertaistukea vaikka virtuaalisesti!
      (Ei haittaa sähläys, minulle sattuu sitä koko ajan kun joku pikkukäsi onnistuu tulemaan väliin ym. Nyt väistelen pikkujalkoja!)

      Poista
  6. Jopas sattui, minäkin olen palaamassa (tai oikeammin aloittamassa uudessa paikassa) parin viikon sisällä. Mietteet ovat hyvin saman kaltaiset, ilmassa on luopumisen tunnelmaa ja haikeutta, mutta samalla kyllä myös odottavaa intoa uudesta elämänvaiheesta. Sitä nyt viime päivinä rannalla istuessani lasten kanssa olen miettinyt, että mahtaako ensi kesänä osua yksiäkään lämpimiä kesiä sopivaan viikonloppuun tai mahdolliseen lyhyeen lomapätkääni. Tai miten käy kirjastoreissujemme, lähikirjasto kun on suljettu viikonloppuisin. Entä kaikki ne ex tempore -matkat ja reissut lasten kanssa keskellä viikkoa? Se että päivässä on ehtinyt lukea vaikka kymmenen lastenkirjaa. Ja nyt niihin arkipäiviin tulee jäämään parisen tuntia yhteistä aikaa entisten 12+ tunnin sijaan. Kontrasti tuntuu valtavalta.

    Toisaalta tämä on ainoa oikea vaihtoehto, se mahdollistaa myös lasten elämässä uusia asioita. Ja hetken työnhakuhärdellissä mukana olleena, sitä uutta mielenkiintoista työpaikkaa osaa nyt todella arvostaa.

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan se kontrasti on hurja. Tuo varmasti on totta, että kun työtä etsii, niin taas osaa arvostaa työpaikkaa erilailla! Kaikki on suhteellista. Ja näkökulmia on hyvä saada, tämäkin on luonnollinen siirtymä :).
      Minä ajattelin ratkaista lukuongelman lukemalla iltasadut. Josko vkoloppuisin ehtisi lukea jotain päivälläkin. Ja kirjastoon pitää urheilla joku arki-ilta, vaikka pari kertaa kuussa, vaikka veikkaampa että marras-joulukuussa tämä ei tule tapahtumaan :D.
      Tsemppiä uuteen työhön J ja uuteen elämänvaiheeseen :)! Lapsillesi mukavia uusia arkipäiviä :)!

      Poista
    2. Kiitos ja tsempit myös sinne! Ehkä se kontrastikin lievenee sitä mukaa kun asiaan tottuu ja ehdollistuu.

      Iltasadut on pop, niistä ei kyllä luovuta työ- ja hoitoarjessakaan. Lähikirjaston aukioloajat on vaan sellaiset, ettei arkenakaan sitten kerkeä. Pitänee vaan ajaa kauemmas, ja tämähän on loistava (teko)syy shopata lisää hyviä lastenkirjoja omaan kirjahyllyyn. ;)

      J.

      Poista
    3. Kiitos :))! Kyllä me selvitään :)!

      Ja tämähän on siis oiva tilanne palkita kaikki uusilla kirjoilla :D!!!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!