lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kun olimme yksin maailmassa

Luin tällä viikolla kirjastolainamme kirjailija Ulf Nilssonin ja kuvittaja Eva Erikssonin rohkean lasten kuvakirjan Kun olimme yksin maailmassa (Kustannus-Mäkelä, suomennos Raija Rintamäki, 2009). Esittelin teille ruotsalaisen kirjantekijäkaksikon toisen rohkean kirjan Leikitään hautajaisia pari kuukautta sitten.



Kun olimme yksin maailmassa kertoo esikoululaisesta pojasta, joka oppii eräänä päivänä omasta mielestään kellonajat. Isän pitäisi tulla hakemaan aina kello kolme mutta kun häntä ei kuulu, poika lähtee yksin kotiin. Koti on hiljainen ja poika päättelee, että nyt on tapahtunut kamalia. Vanhemmat ovat kuolleet, jääneet ehkä kuorma-auton alle. Poika itkee. Talokin on lukittu. Mutta samalla poika muistaa, että pikkuveli on vielä hoidossa ja hakee hänet kotiin. Koska tilanne on niin kamalan surullinen, poika päättää, että kaiken pitää jatkua aivan ennallaan, ettei pikkuvelikin tulisi surulliseksi. Niinpä he rakentavat majan, lipputangon ja kaikki! Ja he tekevät television ("Telkkaria on aika vaikea tehdä." tämä lapsekas toteamus räjäytti vihdoin meidät jännittyneet lukijat, minut ja esikoiseni, vapautuneeseen nauruun). Ja ruokaakin he saivat naapurilta. Kakkuainekset, jotka maistuivat pikkuveljelle ihan sellaisenaan, koska uuni puuttui.



Mutta tarinalla on onnellinen loppu. Äiti ja isä palaavat huolestuneena kotiin. Lapset ovat "karanneet" hoidosta liian aikaisin, koska esikoululainen ei ole oikeasti osannut katsoa kelloa oikein. Illalla lapset saavat ruokaa ja katsoa oikeaa televisiota. Kaikki on taas hyvin.


Tämä on niitä kirjoja, joita rohkaisen teitä lukemaan. Tämä ei varmastikaan ole ihan rauhoittavien iltasatujen top, sillä Nilsson kertoo lasten pahimmasta pelosta, eli vanhempien häviämisestä ja kuolemisesta. Kirja on rohkea, koska siinä leikitään ajatuksella, joka valitettavasti voi myös joskus olla totta. Kirja kertoo myös kasvamisesta, suremisesta ja yleisesti peloista. Se kertoo myös mielestäni pohjoismaisesta kulttuuristamme. Mutta kirja pysyy alkujärkytyksen jälkeen koko ajan turvallisena ja lämpimänä, tunteita kaihtamatta, huumorin säilyttäen. Kirja sai esikoiseltani 110 %:sen huomion ja saatoin nähdä miten voimakas kokemus kirja oli tunneailahteluineen. Lopussa hän totesi vain, että: hyvä oli mutta ei lueta heti uudestaan! Aivan uskomattoman upea lasten kuvakirja. Todellinen älyn taidonnäyte, upealla pehmeällä, lämpimällä ja ilmeikkäällä kuvituksella, joka tasapainottaa voimakasta tarinaa. Näitä kirja-aarteita varten minä jaksan lukea jos jonkinlaisia lastenkirjoja. Sillä tämmöiset aarteet räjäyttävät tajunnan.


"Pingu, Pingu, minä lauloin ja hyppelin ympäri ruudussa.
Pikkuveli oli riemuissaan. Hän nauroi niin että kellahti selälleen
lattialle. Hänellä oli taikinaa käsissä ja hiuksissa."

- Ulf Nilsson ja Eva Eriksson: Kun olimme yksin maailmassa

11 kommenttia:

  1. Nyt on juuri mieleiseni kertoja-kuvittaja - pari! Tarinakin kuulostaa hyvältä, perusasia, jota lapsi pohtii monta vuotta. Hän ei ymmärrä, että voisi joskus lähteä kotoa ja olla "yksin maailmassa", muuttaa kauas ja mennä naimisiin ihan oudon ihmisen kanssa. Tästä on muistoissani hyviä keskusteluja niin omien lasten kuin lastenlastenkin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei tässä kirjassa mitän naimisiin menoja ollut - rupesin vain muistelemaan joitain hellyttäviä keskusteluja lasten kanssa.

      Olen muutes jättänyt ehdotukseni ensi syksyn Helsingin kirjamessujen Rakkaudesta kirjaan -palkinnon saajasta. Kirjoitin lastengenren huomioimisen puolesta ja ehdotin erästä lasten kirjallisuuden tunnettavuuden puolesta paljon työtä tehnyttä ja mahtavan Blogien Lastenkirjaviikon järjestänyttä bloggaria. ;)

      Poista
    2. Hyvä pointti tuo, että kirja edustaa myös tuota ajatteluleikkiä millaista on olla aikuinen ja vanhemmista erossa. Mitä vapautta ja vaatimuksia se tuo!

      Marjatta, sait minun leuan loksahtamaan tällä rakkaudesta kirjaan jutullasi! Olen todella otettu, että arvostat blogiani noin paljon. Menen sanattomaksi!
      Kiiiiiitos :,)!

      Poista
    3. Ja pitää lisäämäni, että myös jaettu rakkaus lastenkirjoja kohtaan on hienoa. Ja arvostus. Siitä kiitos sinulle :).

      Poista
  2. Tämä kirja on todellakin mieleenpainuva! Se luettiin meillä joskus keväällä. Uskon vahvasti, että kun ääneen lukeva aikuinen eläytyy ja pitää lukemastaan, se heijastuu lapsenkin elämykseen. On kirjoja, joita voisin vain lukea ja lukea uudestaan ja uudestaan (eivätkä lapsetkaan pistäisi pahakseen).

    Tämän kirjan kohdalla meillä ei itketty, mutta tavallisesti 4-vuotiaalle tulee itku, jos joku kirjassa joko kuolee tai joutuu eroon vanhemmistaan. Siksi ainakin iltakirja on valittava tarkkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että tekin olette löytäneet tämän kirjan. Se kyllä varmasti vaikuttaa, että aikuinen innostuu ja eläytyy lukemaansa. Itseasiassa se oli lastenkirjoista kirjoittamisen yksi toiveeni, että aikuiset innostuisivat valitsemaan yhteistä, motivoivaa luettavaa. Onhan tuolloin lukukokemus miljardi kertaa kivempi kuin napottaa kirjan äärellä joka ei kiinnosta erkkiäkään.

      Tuo iltasadun valinta on hyvä pointti. Olen joskus hyvän ja rauhoittavan iltasaduksi juuri sopivan kirjan kohdalla yrittänyt mainita asian myös täällä blogissani. Me itse asiassa luimme tämänkin iltasatuna mutta luimme lisäksi myös kaksi muita, usein niistä vähintään toinen on esikoisen valitsema luottokirja :). Luemme siis joka ilta kolme(a) kirjaa.

      Poista
  3. Pitääkin pistää korvan taakse. En tiedä onko tuo juuri neljä vuotta täyttänyt tälle vielä kuitenkin hieman liian pieni, toisaalta parempi aloittaa tästä kuin Veljeni Leijonamielestä. ;)

    J.
    Lapset 4v ja 1v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on hyllyssäni joku muukin tekijäkaksikon teos. Katsotaas löytyykö sieltä mitään. Mutta totuushan varmasti on se, että usea leikki-ikäinen näkee ihan itsekseen painajaisia ja kokee pelkoja, kun maailman ymmärrys avautuu, jossa tämä kirja on minusta enemmänkin lohduttava. Samoin kuin se hautajaiskirja, jonka lukua kans itsekin vähän "jännitin". Entä, voisiko tehdä niin, et luet itse ja sitten vasta lapselle jos kirja tuntuu oikealle..?

      Poista
  4. Minulla olisi kysymys lastenkirjagurulle (ts. tänne blogiin aina suuntaan etsimään vinkkejä lastenkirjoista :)). Olisiko sinulla bleue tiedossa mitään lastenkirjoja, jotka kertovat lentokonematkustamisesta. Tiedossa on 2v- taaperon ensimmäinen lentokonematka ja se sisältää niin paljon uusia elementtejä, että olisi hyvä käydä niitä lapsen kanssa läpi ennen matkaa jo.

    t. vakilukija anonyymi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja ensiksi pahoitteluni, kommenttisi löytyi vasta nyt 3.8. Blogger on tökkinyt ja minulla oli käytössä juhannuksena hetken aikaa kommenttien valvonta ja se ei toiminut...

      Olettekohan jo käyneet matkalla? Muistelisin hämärästi vinkanneeni joskus lentokonekirjasta, joka nimenomaan kertoi ulkomaille lentämisestä ja oli kotimainen, olisiko voinut olla Pellicionin Onni-poika sarjaa? No löysin vain tämän: http://sininenkeskitie.blogspot.fi/2013/07/kaksi-lasten-tietokirjaa-ja-kuvakirjaa.html

      Pahoittelen vieläkin tätä kommenttisotkua ja toivottavasti saat tämän kommenttini edes nyt :(.

      Poista
    2. Joo nytpä löysin. Se on Pellicioni: Onni-pojan mahtava matka (Minerva, 2008).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!