sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Hauska lorukirja Meidän kuopus

Kesälomamatka on ohitse ja olemme turvallisesti kotona. Matka sujui hyvin ja voin suositella kesälomamatkailua lapsiperheille Lapin suuntaan. Maisevat ovat vertaansa vailla! Viileä ja vaihteleva ilmakaan ei tuottanut hankaluutta, sillä kävellessä viileämpi ilma on jopa kivempi ja hyvin pukautumalla keli kuin keli on voitettavissa. Kävimme muun muassa Ranuan eläinpuistossa ja pienillä patikkamatkoilla Hepokönkäällä ja Aavasaksalla, jotka olin valinnut Lapsiperheen retkioppaasta, joka oli meillä matkalla mukana. Lisäksi tutuksi tuli myös Levin kylpylä sekä kaiken näköiset lastenleikkipaikat, joiden lastenkirjattomuutta ihmettelin. Tokikaan ei menevä lomailu ole kaikkien juttu mutta onneksi kukin voi tehdä lomansa mieleisekseen, olipa se rantaköllimistä Turkissa tai luonnon ihailua Lapissa. Kuvia en muistanut blogikameralla kuvatakaan, sillä otin valtavat määrät maisemakuvia instagramin puolelle, mutta tässä postauksessa on pari kuvaa juhannukselta, jolloin olimme alkumatkalla mökillä.



Matkalukemisia esittelinkin viime postauksessa. Olen matkan aikana miettinyt jotain innostavaa postausideaa Siniseen keskitiehen ja tuumaillut taas josko pitäisin jonkun omakohtaisen päättömän lastenkirjatempauksen, esimerkiksi lastenloruviikon, jollaisen taisin pitää viime syksynä. Sen ainakin päätin, että kun lukijamäärä täyttää 100, juhlimme asiaa lastenkirja-arvonnalla ja lupaan hankkia palkinnoiksi kivoja lastenkirjoja. Toinen itseäni mietityttävä aihe olisi vauvakirjat, jonkinlainen postaussarja olisi niistäkin paikallaan mutta ongelmaksi koitunee se, että olen esitellyt oman hyllyni ehkä liiankin hyvin, eikä kirjastostakaan ole löytynyt mitään. Jatketaan mietiskelyä...



Mutta esitelläänpäs yksi hyvä lasten lorukirja! Meidän kuopus -kirjan olen löytänyt aiemmin kirpparilta (Otava, 1985). Minusta on mukava keräillä näitä(kin) vanhoja kotimaisia lorukirjoja ja Maikki Harjanteen kuvittama ja Kaarina Helakisan kirjoittama ja kokoama lorukirja nyt kuulostaa jo valmiiksi laadukkaalta tapaukselta. Ja sitäpä se onkin, en ymmärrä miksemme ole lukeneet kirjaa aiemmin yhdessä? Olinko jotenkin luullut, että aika voi jättää loruista? Höpöhöpö. Meidän kuopus -kirjassa on monipuolisesti koottuja loruja lapsen arkielämästä otsikoilla: minä itse (miten tärkeä aihe!, tähän sisältyy myös meidän perhe ja vartaloon liittyvää loruttelua), vauva pukee, pesulla, vauva syö, leikitään, kieputa kieltä, vauva sairastaa, hieman erillinen eläinystäviä ja viimeiseksi (tietysti viimeiseksi!) unten maille. Siis otsikkojenkin perusteella kokoelmahan on aivan täydellinen. Kirja kattaa lapsen perusasioita elämässään, johon lähes kaikki päivä askareet ja aatokset perustuvat.



Kirjassa on hurjasti loruja. Pääasiallisesti kaikki lorut ovat lyhyitä, polkevia ja loppusoinnullisia. Paljon toistoja ja kielellä leikittelyä: "Napakka ja topakka, rupikonna hupakka..." tai "Ässäsen Essi sipisi ja supisi: - Sipi sipi sipuli...". Koska kirja on nimensä ja kuvituksen vuoksi selvästi tarkoitettu lorukirjaksi vauvaikäisestä lähtien, lyhyet kielellä leikittelevät lorut ovat minun mielestäni paras ratkaisu. Saatan vain ihailla Helakisan sanoilla leikittelyä ja tunnen valtavaa yhdenmielisyyttä näitä loruja lukiessani!

Maikki Harjanteen värikäs kuvitus on ihana. Kuvitus on lorujen mukaista ja kuvailee siis lapsen arjen tavaroita ja puuhia. Kuvissa on myös hassuttelua. Joitakin loruja pilkotaan sarjakuviksi, sivulla löytyy pieniä kuvatarinoita ja kuvien avulla loruihin vinkataan loruleikkejä lapsen kanssa. Siis täydellistä.



Meidän kuopus on mielestäni aika uskomaton kirja, jossa kaikki palaset loksahtavat paikalleen. Siinä on todella mietitty idea mutta toteutus on lapsen mukainen. Kirjaa pitää mielestäni lukea "jaksamisen ja mielenkiinnon" mukaan, eikä ajatella niin, että kirja on liian pitkä luettavaksi pienelle lapselle. Me luimme meidän kuopuksemme kanssa tätä kirjaa niin, että hän sai valita kiinnostavia kuvia ja minä luin siihen liittyviä loruja. Lopetimme, kun kiinnostus lakkasi, mutta yllätys yllätys, se säilyikin tämän kirjan äärellä varsin pitkään. Luimmekin tätä kirjaa joka ilta reissumme aikana. Siitä tuli reissuajan tuki ja turva.


Lorukirjassa on osa loruista sävelletty ja sovitettu lastenlauluiksi. Näihin en ehtinyt perehtyä mutta eräs lauluksikin muutettu loru kirjassa oli mielestäni niin mahtava, että se saisi kokea uuden tulemisen. Runo on nimeltään Matiaksen autolaulu. Se on ehkä lastenlorujen top ja ihan varma pop. Myös nykylapsille. Loru nousi suosikiksi heti kummallekin lapselleni, itseni lisäksi! Toivottavasti löydätte tämän lorukirjan kirjastonhyllyiltä tutkittavaksi tai vaikka divareista. Uskomattoman suuri ja hieno työ legendaarisilta lastenkirjatekijöiltä ei tulisi jäädä unholaan.


"Minä olen Matias, minä olen Matias,
ja olen äidin ikioma iso automies.
Kun autoni tööttää: tööt-töt-tö-rää,
niin kaikki sanoo: Matias on äidin hurjapää!"

- Kaarina Helakisa: Matiaksen autolaulu

8 kommenttia:

  1. Täytyypä etsiä tämä kirja kun menen seuraavan kerran kirjastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti jussi löydät tämän! En tiedä onko kirjaa painettu miten paljon mutta jospa se löytyisi kirjastostanne. Varauspalvelulla ainakin :). Kiitos kommentistasi!

      Poista
  2. Oi, kirja kuulosti ihanalta. Aina pisteet Kaarinan kirjoituksista, rakastan hänen runojaan.

    Sinulla oli Instagramissa ihania kuvia Lapista. Olen viettänyt siellä (tai siis akselilla Kuusamo-Salla eli ei ihan sitä lappisinta Lappia :)) lapsuuteni kesät, mutta nyt tämän raskaus+vauva-aika ruljanssin aikana ei olla sinne päästy. Kuopuskin on vähän huono autossa matkustaja vaikka sinnikkäästi häntä siihen totuttelemme (ensimmäinen raivokohtaus tulee puolen tunnin sisään). Jospa ensi kesänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) ja kiva että pidit kuvistani! Itä-Lappi-akseli on ehdottomasti seuraava tavoite ja ylös ylös "oikeaan" laphiin saakka, mielellään jäämerellä piipahtaen. Lappi on paikka jonne halajan aika ajoin, sitä ei voi sanoin kuvailla. Ehkä johtuu siitä, että olen lapsena saanut käydä siellä useasti. Toivottavasti tartutan saman innon lapsiini, tällä hetkellä näyttää hyvältä (mm leikkivät eläintarhaa ja koskimaisemia tänään).

      Kirja on ihana ja voisi sopia teidän muksuille jopa yhteislukuun :)!

      Poista
  3. Matkalla kun lukee lorua
    säästää paljon porua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkei poruttomana meitä päästetty, loruja ei silti säästelty!

      Poista
  4. Tämä Helakisan & Harjanteen kirja on kulkeutunut minulle siten, että vielä lapseton sisarukseni on saanut sen synttärilahjaksi vuonna 89. Kivan kirjan on sukulainen silloin ostanut!

    Minun onnistuu lukea tuota kirjaa silloin kun olen "rohkealla päällä". Eli silloin kun uskaltaa valita itse rytmin, jopa vähän "räpätä".

    Hoksasin tämän kun luin taannoin Vanttu-kirjoja. Siellä oli tämä loru "tuu tuu tumppu, et oo mikään lumppu...". Jos on kova arkiväsy, se ei luista, ei sitten millään. Mutta hyvällä tuulella tosi hyvä. Jotkut kirjat ja runot ovat sellaisia että oma energiataso vaikuttaa paljon, ja minulla Harjanne ja Helakisa ovat sellaisia. Kun taas Kirkkonpellon Mollia voin lukea vaikka kuiskaamalla. Jännä juttu.

    -Nupsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämä kirja oli sinulle tuttu :)!
      Ja olen samaa mieltä, että lorujen luku vaatii tietyn olon. Monotonisesti väsyneenä luettu runo ei ole ihan sama kuin rytmikkäästi lausuttu!

      Ja kiva, että olette löytäneet Mollin. Kiitos kommentistasi, sori hidas vastaus, blogger tökkii muun muassa...

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!