perjantai 2. toukokuuta 2014

Unilintu ja Uljas Sankari

Tällä kertaa esittelen teille mielestäni todella mahtavan lastenkirja-aarteen. Alkuun täytyy todeta, että olen saanut tämän kirjan itselleni kirjan kirjoittajalta Katri Tapolalta, joka halusi lähettää pari kirjaansa lapsilleni, luettuaan esittelyni Mauno-kirjoista. Otin kirjat kiitollisuudella vastaan ja tinkasinpa vielä omistuskirjoitukset mukaan! Voitte kuvitella, että tämä kaikki vaikuttaisi Unilintu ja Uljas Sankari (Teos, 2010) kirjan esittelyyn, mutta näin se ei kyllä ole. Lähinnä se tuotti minulle ennakkopaineita, enkä luvannutkaan suorilta, että bloggaisin yhdestäkään. Mutta sovimme, että jos bloggaan, kerron mistä kirjat ovat.



Luin Unilinnun ja Uljaan Sankarin ensin yksin. Ja pidin kirjasta heti. Kirja kertoo pojasta, Uljas Sankari, joka nukahtaa iltalevolleen kuvitellen eteensä valkean alueen: "Se on ensilumi, jolla yksikään ihminen ei ole astunut. Tahraton paperi, johon minä itse piirrän nimeni ja ikäni.", ja siitä alkaa pojan uni, unilinnun siipien avulla. Uljas lentää unilinnun selässä yön maahan, kellotornille, joka on Uljaan ja hänen ystävänsä Aatoksen kohtaamispaikka. Mutta tänä yönä kaikki onkin toisin. Valtakunnansalin avain on kadonnut kuninkaalta kävellessään unissaan hattarakojulla hummaillen!

Uljas ja Aatos saavat näin tehtävän löytää avain ja pelastaa yörauha, sillä ilman avainta oikea kääntyy pahaksi ja hyvä pahaksi. Uljas ja Aatos löytävät Pahanunenlinnun, joka on ottanut avaimen ja seikkailu jatkuu. Välillä Uljas meinaa herätä kesken unien, kun uni meinaa karata käsistä. Mutta ystävä Aatos sanoo: "Rohkein on se joka menee pelkoa päin!". Näin sankarit pelastavat avaimen takaisin kuninkaalle ja pääsevät hieman jännittävän, unenomaisesti mystisen ja hieman metaforallisenkin seikkailun jälkeen löhöilemään linnaan ja herkuttelemaan! Siinäpä mahtava palkinto unen rohkeille pojille!

Tarina päättyy vielä hyvässä olossa ja turvallisuudessa viipyillen (asia mitä olen useisiin kuvakirjoihin täälläkin kaipaillut!). Uljas huomaa aamun saapuvan ja lentää takaisin omaan sänkyynsä. Ja mikä aamu häntä odottaakaan: 8-vuotissyntymäpäivät, ensilumi pihalla ja uusi kaveri, jonka kanssa heti löytyy sama sävel! Aivan ihana, onnellinen loppu.



Hyvin harvoin löydän lasten kuvakirjoja, jotka ovat näin monitasoisia ja äärimmäisellä lapsen arvostuksella tehtyjä. Katri Tapolan tarina on kuin leikki-ikäisen oma, pieni Taru sormusten herrasta. Kirjassa on upea satu, jossa jokainen lause on tärkeä. Satu on kaunis, seikkaileva, rohkaiseva ja jopa hieman opettavainen. Se opettaa unen saloja, pehmentää painajaisiin sisältyviä ahdinkoja ja tekee ne mahdollisiksi voittaa! Tässä kirjassa on myös monta pientä juttua, erityistä asiaa. Esimerkiksi kirjan alussa Uljas näkee unessaan professorin, joka miettii: "Nollan gammafunktio on ääretön... vai onko se kahdeksan, (...)". Uljas itse täyttää kirjassa kahdeksan vuotta. Näiden ovelien ja hauskojen yksityiskohtien lisäksi tarinan henki on koko ajan miellyttävä. Minulle tarinassa on samanlainen tempo ääneen lukiessa kuin Mauno -kirjoissa.



Kirjan on kuvittanut Virpi Talvitie. Kuvitukset käyvät voimakkaine väreineen ja aaltomaisine kuvineen kirjaan täydellisesti. Ne ovat juuri oivallisia herättämään lapsen mielikuvitusta Tapolan tarinan rinnalla. Kuvat ovat juuri riittävän yksityiskohtaisia, kauniita, hauskoja ja oikeassa kohdassa vähän jännittäviäkin. Kirja on rohkea ja arvostaa lapsen ymmärrystä ja oppimiskykyä mutta varmistaa turvan vielä rauhallisella lopullaan. Pidän myös kovasti siitä, että kirja alkaa ja loppuu samaan kuvaan.

Minä ihan aidosti voin sanoa pitäväni tästä kirjasta valtavasti. Olen jopa itse miettinyt tämän kirjan seikkailuja nukkumaan mennessäni ja kokenut siitä lohdutusta. Esikoiseni antaa kirjalle kaksituhatta pistettä ja minä 5/5 ja kaikki tähdet taivaalta. Todella laadukas ja upea lasten kuvakirja! Lukekaa ja kokeilkaa! Onkohan kirja jo jollekin lukijalleni tuttu ja pidättekö? Mielestäni Unilintu ja Uljas Sankari on leikki-ikäisten lasten (uni)kirjojen aatelia.


"Paluumatkan uni on makea ja se täyttää kuin taskunpohjalta löytyvä vanhanajan makeinen. Kun minä leijun yön halki ja laskeudun aamuun, minulla on pehmeä ja pullea olo. Olen unesta täysi ja tyytyväinen."

- Katri Tapola ja Virpi Talvitie: Unilintu ja Uljas Sankari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!