keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kaksi japanilaisvaikutteista lasten kuvakirjaa

Olen kevään aikana tutustunut kirjastolainoina Käpymetsän satuihin, jotka ovat japanilaisia Kazuo Iwamuran kuvakirjoja. Kevään ihme Käpymetsässä (Kustannus-Mäkelä, 1985, suomentanut Sinikka Sajama) taitaa olla jo kolmas Käpymetsä kirja meille, jonka luimme. Käpymetsässä asustelee oravaperhe, joka kohtaa varsin arkisia asioita pienessä kolossaan ja metsäpiirissään. Kevään ihmeessä oravalapset Niko, Tiko ja Tuitsu miettivät minne kaikki kevään vedet menevätkään. Isäoravan vastaus: "Lumi nousee keväällä takaisin taivaalle" , saa oravanpojat hieman epäilevälle kannalle ja ne ryhtyvät selvittelemään itse asiaa rohkealla tutkimusretkellään, jossa meinaakin tietenkin käydä vähän höperösti. Kirja on erinomainen vuodenaikakirja ja Käpymetsän vanhat, rauhalliset ja varsin viisaat lastenkirjat ovat suositeltavia leikki-ikäisille lukijoille. Kirjat ovat sopivan mittaisia ja kuvat varsin taidokkaita (4/5).



Sain Jennijeeltä haasteen kirjoittaa Jon J. Muthin Pandan zentarinoista (Basam Books, 2012, suomentanut Lauri Porceddu). Tämä japanilaisiin, zeniläisiin ajatuksiin ja taiteisiin perustuva yhdysvaltalainen lastenkirja kertoo kolmesta lapsesta, jotka tapaavat pandan nimeltä Tyyni Vesi. Tyyni Vesi kertoo lapsille kolme erilaista tarinaa. Tarinat kirjailija on ottanut vanhoista zenbuddhalaisisita tarinoista ja yhden taolaisperäisestä tarinasta. Kirja on kuvitettu hauskasti niin, että itse pääsatu (lapset ja panda) on kuvitettu tosi kauniisti ja tarkasti mutta lyhkäiset kansantarinat ovat taas yksinkertaisemmalla ja yksivärisellä tyylillä tehtyjä. Tämä toimiikin hyvin, sillä opettavaisia kansantarinoita on aina mukava kuunnella tarkemmin, jotta tarinan ajatus ja piilevämpi opetus käy paremmin selville. Tällä kuvitustyylillä kuvat eivät vie voimakkaalta tarinalta liikaa tilaa.

Tällainen metaforallisempi lastenkirjallisuus aukeaa useasti paremmin vähän vanhemmalle lapselle, koska pienen lapsen ajatusmaailma on vielä koululaisenakin varsin konkreettisella tasolla (aikuisellehan ko. kirja voi käydä ihan itsehoito-oppaasta). Tässä kirjassa tarinan kuvitus ja koko kirjan lyhyyden kautta tarinat ovat mielestäni kuitenkin avattavissa paremmin myös nuoremmalle kuulijalle ja ainakin meillä isompi leikki-ikäinen tykkäsi kirjasta. Ja toisaalta lieneekö niin, että taidokkaasta mysteerisemmästäkin kirjasta lapsi saa sen minä "tarvitsee", vaikkei ihan kaikkea tajuaisikaan, kunhan se jollakin tavalla pysyy lapsen kiinnostuksen tasolla? Mukava kirja, josta tuli mieleeni, että olisipa Kunnaksen kirjojen lisäksi mukava nähdä esimerkiksi Hölmöläisen tarinoita lyhyissä kuvakansiformaateissa, heh, millaisiahan ne olisivat! Kansantarinoita taitaa usein olla (omalla huomiollani) lähinnä pitempinä satukirjoina? (3-4/5).


Tästä kuvasta tuli mieleeni Totoro -animaatioleffa



Harmi, että lukemamme lastenkirjallisuus on pitkälti länsimaista. Minusta olisi tosi kiva lukea erilaisia kirjoja ja opettaa lapsia maailmamme moninaisuuteen. Myös Pandan zentarinoissa lapset olivat länsimaalaisen näköisiä ja nimisiä ja tämä vähän harmitti minua (vaikka toki kirjoittajakin oli ilmeisesti yhdysvaltalainen) tai ainakin se sai minut miettimää millainen kirja olisi ollut japanilaisen tekemänä. Tulikin mieleeni, että oi kun pääsisi ulkomaille kahlailemaan lasten kuvakirjoja (muitakin intressejä voisi matkusteluu jo löytyä!) ja katselemaan mitä kaikkea sieltä löytyykään. Siis euroopan ulkopuolle. Ajatelkaa vaikka mitä kaikkea kiinalaisista kuvakirjoista löytyisi? Millaisia olisivat venäläiset kuvakirjat? Tai botswanalaiset? Vaikka luulisi tässä maailmamme pienetessä myös muiden kulttuurien kuvakirjojen yleistyvän. Löytyisiköhän kirjastojen vieraskielisillä lastenkirjaosastoilla paremmin ei-länsimaisia lastenkirjoja? Taidanpa lähteä tsekkaamaan!


Tarkempi huomaa, että tämän postauksen kuvissa bloggaaja on keskittynyt lähinnä kukkiensa näkyvyyteen, sillä zenasin itse muksujeni kanssa eilisillan ihania kukkia laittaen "kukkaroon", kuten lapseni hauskasti totesi. Kukkarot ovat nyt oikein kauniina ja lämmittävät mieltäni kovasti. Mitä zen-kokemuksia sinä olet itsellesi näin alkuviikosta luonut? Entä olivatko kirjat tuttuja ja osaisitko vinkata jonkun ei-länsimaalaisen kuvakirjan?


"Mutta entä jos putoaisimme?", sanoi Michael.
"Jos putoaisimme jokin voisi mennä rikki", sanoi Tyyni Vesi.
"Se olisi paha juttu", sanoi Michael.
"Ehkä", sanoi Tyyni Vesi.
"Miten niin ehkä", kysyi Michael."

- Jon J. Muth: Pandan zentarinoita

8 kommenttia:

  1. Minusta tuo pandakirja oli ihan huikean kaunis ja kiehtova, mutta lapseni oli eri mieltä. Vips vain ja hän oli leikkimässä. Vissiin liian nuori vielä. Vaan miksen lukenut kirjaa itselleni, en taas tajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan ihmettele. Teksti on lapselle aika haastava ymmärtää jne. ja jos kuvat eivät Yksilöä satu silloin kiinnostamaan, vips vaan :D. No kokeilette joskus uudestaan :). Minä olen joskus lukenut kuvakirjan itsekseen loppuun jos noin on käynyt mutta olemmepa pari kertaa lopettaneet kesken ihan yhteisestä kyllästymisestä, että vips vain!

      Poista
  2. Käpymetsä ja zentarinat ovat aivan uusia tuttavuuksia! Kiitos näistä mukavista ja innostuneista vinkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :)! Toivottavasti Käpymetsiä löytyy vielä muistakin kirjastoista, kun ovat jo vähän vanhempia :)! Kiva kun kommentoit!

      Poista
  3. Lähikauppamme lehtihyllyyn oli ilmestynyt venäläisiä puuha- eli väritys- ja tehtäväkirjoja. Katselin niitä, ja niissä oli ihan hymyilyttävä kulttuuriero. Kuvat, värit ja fontit suorastaan vyöryivät silmille, värimaailma oli kuin violetiksi värjätty seniori-Svetlanan hopeahaituva, ja kuvakieli sellaista itämaista. Kovin lähellä on jo vierautta, ja tosiaan, olisi kiva tehdä löytöjä ulkomailla, kuten kirjoitit.

    -Nupsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih! Kuulostaa kiehtovalta löydöltä! Ja kyllä olisi ihana päästä jonnekin kirjakauppoihin katselemaan erilaisia lastenkirjoja...

      Poista
  4. Jaan kiinnostuksen ei-länsimaisiin lastenkirjoihin! Pari afrikkalaista täällä:
    http://varikaspaiva.blogspot.fi/2012/11/for-you-are-kenyan-child.html
    http://varikaspaiva.blogspot.fi/2011/11/jamelan-leninki.html

    japanilaisista tulee mieleen se yksi karhu, jonka nimeä yritin etsiä tuloksetta, on suomennettukin… Iso karhu ja pieniä lapsia…

    Rakastan Pandan zentarinoiden kuvitusta ja tarinoita! Meillä silloin 3v. innostui myös kuuntelemaan, ilokseni. Kuvitus on lumoava ja tarinat sellaisia, että haluaisin muistaa ne arjessa/kasvatuksessa, ikiviisaita.
    http://varikaspaiva.blogspot.fi/2013/01/jon-j-muth-pandan-zentarinoita.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika upea kuvitus tuossa For you are kenyan child -kirjassa. Voi näitä olisi ihana saada suomeksi :).
      Kiitos vinkeistäsi!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!