lauantai 3. toukokuuta 2014

Kaksi hauskaa mutta opettavaista lasten kuvakirjaa (Janosch ja Lindenbaum)

Päikkärihetkeni kruunaa se, kun saan lukea uusia kirjoja esikoisellemme. Tänään luimme kolme ja löysimme kaksi huippua.


Janoschin kirjoissa on napakkaa huumoria,
joka ei varmaan istu kaikille.

Kuvitus on vailla vertaa!


Lopussa on kaikki hyvin.
Janoschin Pikku karhu ja pikku tiikeri kaupungin kohinassa (Wsoy, 1990, suomentaja Riitta Mäyrälä, 47 sivua eli pitkähkö) on tarina suosikkieläinkumppaneistamme, jotka lähtevät kaupunkiin. Kirja kuitenkin keskittyy lähinnä kokonaan siihen, miten autoteiden lähettyvillä tulee jalankulkijoiden käyttäytyä. Muistisääntöjä jankataan jopa kolme neljä kertaa mutta silti erittäin tärkeä opetusasia kerrotaan koko ajan Janoschmaisella taitavalla hauskalla ja satumaisella tavalla. Nauroimme kumpikin kamalasti, kun koko ajan piti "huutaa" tietyt säännöt, että pikkukaverit muistaisivat kans! "ENSIN PITÄÄ PYSÄHTYÄ JALKAKÄYTÄVÄN REUNALLE." sillä jos et: "Luunmurtuma, seitsemän viikkoa sairaalassa.". Siis huippu kirja liikennesääntöjä opettelevalle lapselle, ja kaikkihan sen taidon tarvitsee. Viimeistään koululaisena. Rakastan Janoschin huumoria ja kuvitusta. (5/5).


Kuvissa näkyy hyvin miten yksinäiseltä voi itsensä yökylässä tuntea.

Myös kaveri voi käyttäytyä eri tavalla
omassa kodissaan kuin sen ulkopuolella.

Värikylläinen kirja!
Huumoria on myös Pija Lindenbaumin kuvakirjoissa. Ja usein varsin villiä menoa. Luimme Essin uni hukassa (Wsoy, 2011, suomentaja Anna Kervinen), jossa Essi menee kaverin luo ensimmäistä kertaa yökylään. Kirja kuvaa hauskasti ja varsin tarkkanäköisesti miten kummalliselta toisen perheen koti ja käyttäytyminen voi toisesta tuntua. Hajut, maut ja äänetkin ovat täysin erilaisia kuin kotona, eli toisen luona oleminen on aika monitasoinen jännä juttu. Ja niinhän tässäkin käy, ettei Essi oikein saa unta vaan vaeltelee ilmeisesti unensekaisesti pitkin kummallista taloa, joskin nukahtaa lopulta ystävänsä Serisian kanssa tiskipöydän alle kaappiin. Tosi hauska ja välillä lähes outo kirja. Kirja kulkee mielestäni välillä sillä rajalla, että onko sarkastisesti kirjoitettu kirja enemmän aikuiselle kuin lapselle mutta toisaalta absurdius samalla kuin se hämmentää myös naurattaa joitakin lapsia. Näin ainakin meillä, nauroimme kumpikin kovasti! Tykkään myös tosi paljon kuvituksesta: Lindenbaumin ilmekkäistä henkilöhahmoista ja hassuista elukoista. (4-5/5).


"Nyt minä olen ollut yökylässä.
Ei se niin kovin kivaa ollut."

- Pija Lindenbaum: Essin uni hukassa

5 kommenttia:

  1. Pitänee kokeilla tuota Janoschin kirjaa! Liikennesäännöt hauskalla tavalla kuulostaa hyvältä.

    Lindebaumin kirja onkin luettu meillä vähän aikaa sitten. Mietin sitä lukiessani, että mitäköhän keskustelua kirja herättäisi lapsissa jotka ovat juuri menossa yökyläilemään ensimmäisiä kertoja... Meidän lapsilla se ei ollut ajankohtaista, joten mitään ihmetyksiä ei tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos kommentistasi. Vanhat kirjat taitavat saada vähemmän kiinnostusta ja kommentointia blogissani. Se on vähän surku.
      Janoschin pikku tiikeri ja karhu kirjat ovat ihania. Löysin juuri kirpparilta Panamakirjan ja se on aarre. Huumori on kuitenkin omanlaistaan ja voin kuvitella ettei kaikki sulata.

      Lindebaumin yökyläkirja oli kyllä tosiaan sarkastinen, mikä ei ehkä avaudu lapselle. Lähinnä näyttäytyisi negatiivisena, jopa pelottavana? Mutta meilläkään ei yökylä ollut ajankohtainen joten toimi humoristisesti. Yökylä-kirjoja, lapsen tasoisempia olisi Tomppa ja mummolan yö ja Emppu yökylässä, jossa kyllä kummassakin käydään läpi myös sitä jännittävyyttä läpi samalla lailla. Miksipä sitä kaunistelemaan, tosi jännä juttujan se pienelle eka kertaa on. Löytyisiköhän muita kirjoja, näistä saisi jo koonnin :).

      Poista
  2. PikkuKarhuja on meilläkin luettu jo omille lapsille 1980-luvulla ja taas pääsiäisenä 2014 tyttärenpojalle. Oi ihana Panamahan ilmestyi alkukielellään jo 1960 ja suomennoskin 1980. Kivoja lukuhetkiä teillekin!

    VastaaPoista
  3. Vielä Bleue, huomasin että olin poistanut vahingossa blogisi blogiluettelosta. Nyt se on taas lisätty. Luen mielelläni arvioitasi lastenkirjoista, koska olen lastenkirja-fani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inna, on kiva kuulla, että meitä lastenkirjafaneja löytyy paljon :)! Janosch on minullekin tuttu jo lapsuudestani ja näköjään hauskuuttaa vielä lastanikin ihan yhtä lailla! Voimme kai puhua iättömästä lastenkirjasta jo...

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!