torstai 3. huhtikuuta 2014

Olga Orava ja metsän salaisuus

Mila Teräksen kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama Olga Orava ja metsän salaisuus (Lasten Keskus, 2014) saapui meille kustantajalta pyydettynä hieman ennen lastenkirjaviikkoa. Teräs ja Pertamo on aiemmin tehnyt yhdessä ainakin Elli -kirjoja, joita olen esitellyt täällä ja täällä.



Satumaisessa tarinassa Olga Orava kysyy äidiltään, mikä saa metsän soimaan niin kauniisti. Äiti sanoo, että "Kaikki laulavat metsän salaisuudesta (...)" ja näin Olga Orava lähtee etsimään metsän salaisuutta. Matkallaan Olga tapaa Sini Tiaisen, Erkko Kuoriaisen, Toukka Perhosen, Arvo Käävän, muurahaissiskokset Mirellan ja Sorellan, pojan, Hekla Hämähäkin ja hyttyskuoron, joilla kullakin itsellään on oma metsän salaisuutensa. Satu on minusta hyvin perinteinen tarina, jossa etsitään onnea. Näitä on tehty paljon. Karoliina Pertamon kuvitus on jo meille lastenkirjojen lukijoille hyvin tuttua ja turvallista, hieman retromaisen värikästä ja hyväntuulista. Olga Oravassa mennään pienten asioiden äärelle, joten kuvatkin ovat hyvin ison oloisia muun muassa pienistä muurahaisista, ja tulee olo, että olemme ikään kuin "ruohonjuuritasolla". Myös kirjan isohko koko vaikuttanee kokemukseeni. Pidin myös aukeamasta, jossa kirja piti nostaa sivuttain, että näki kuvan oikein päin. Pikku kikkailut tuovat kivaa vaihtelua ja yllättävyyttä lukemiseen.




Mila Teräksen tarinat Elli kirjoissa ovat olleet minusta merkille pantavan mielikuvituksellisia, kuvailevia, jopa metaforallisia. Elli kirjoissa tyyli kuitenkin vähän hämäsi minua, koska tutti-kirjassa kohderyhmä olisi varmaan alle 2-vuotiaat, tutista luopujat, ja kieli tuntui näissä ehkä hieman vaikealtakin lapsen näkökulmasta katsottuna. Mutta Olga Oravassa olisin oikeastaan toivonut taas enemmänkin tätä metaforallista, hassuttelevaa kieltä, mihin olin jo tottunut! Tarina on selkeä: alku ja loppu on hyvin toisensa kurova ja tarinassa on toistoa. Paras kohta tarinassa mielestäni oli ehdottomasti muurahaiskuningattaren häälentokohtaus, jossa oli upean satumainen ja lumoava kohta ja se hymyilytti heti sekä minua että esikoista, sellaiseen lämpimän yllättävään, hykertelevään hymyyn. Toinen lempikohtauksistani oli Olgan pojan tapaaminen puussa. Kohtauksessa poika on jotenkin niin ihanan rauhallinen ja suvaitseva, kirjansa kanssa. Kirjassa on mielestäni hieman alleviivattuakin kirjojen tärkeyden puolustuspuhetta, sekä Kuoriaisen toukkien, Toukka Perhosen että pojan kautta. Ja sepä kyllä sopii minulle, kuten tiedätte. Ja tähän aikaan tietysti...

Kirja on siis hyvin kaunis ja satumainen, mutta samalla aikaan kovin tutulta tuntuva. Kirja sopinee sisällöltään ja kuvitukseltaan hyvin pienellekin mutta on sen verran pitkä (joskin lauseita/sivu on juuri sopivasti), että aukenee parhaiten yli kolmivuotiaille. Mutta nämähän ovat aina yksilöllisiä juttuja. Kirja on oikein lämmin ja mukava kirja rauhoittamaan päivän tohellusta ja iltasaduksi varmasti mitä oivallisin (3,5-4/5). Joko sinä olet löytänyt tämän hyvin luokseen kutsuvan kirjan?


"Me mahdumme tälle oksalle molemmat,
poika sanoi oravalle ystävällisesti."

- Mila Teräs ja Karoliina Pertamo: Olga Orava ja metsän salaisuus

6 kommenttia:

  1. Tämä kirja tuli yllättäen minullekin ja Pertamon kuvituksen, josta niin pidän, vuoksi mietin että toisin kirjan blogiini. Meillä vaan kuvakirjaikä alkaa olla menossa ohi. Se on yllättävän haikeaa ja vaikeaa! Mutta vielä kuvakirjat kuitenkin - joskus - menevät. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pitää hankkia kummitettavia, joille lukea kuvakirjoja :)!

      Lastenkirjoja on minusta ollut nyt enemmän kirjablogeissa esillä ja luulen, että kustantajien oma lähetys-mainonta-ottautuminen on suurin tekijä tähän. Hyvä asia se on, että lastenkirjatkin saavat jotenkin palstatilaa.
      Mutta tietysti blogistina sitä sitten tekee itse päätökset mistä ei-itse-pyydetyistä kirjoista haluaa kirjoittaa, näin minä olen asian ajatellut. Vai mitä? Tuleekohan sinulle muuten aikuiskirjat pyydettynä vai "yllätyksenä"?

      Poista
    2. Joo, mulla on useampikin kummitettava. :) Mutta asuvat mokomat (ihanat) kaikki muutaman sadan kilometrin päässä.

      Poista
    3. Välimatkat ovat ikäviä :(.

      Poista
  2. Meille tämä kirja tupsahti postissa keskiviikkona, kiitos sinun. :) Kovasti ollaan jo tutustuttu, kirjoitan kirjasta blogiini varmaan viikonlopun aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että kiva :)! Lasten Keskus on toiminut ihanan nopeasti. Ja kiitos kiitoksista, tuntui hyvälle- ja ole hyvä!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!