tiistai 15. huhtikuuta 2014

Metsän outo vieras, monipuolinen lasten kuvakirja

Sain jo useampi viikko sitten pyynnöstäni Lasten Keskukselta todella kauniin kuvakirjan nimeltä Metsän outo vieras (2014). Kirja kertoo metsän eläimistä, jotka huomaavat metsään saapuneen jonkun vieraan, jota eläimet eivät tunnista. Ulla Lehtonen on kirjoittanut kirjan tarinan runomuotoon ja kirjan on kuvittanut Sari Airola.


Kirjan tarinassa eläimet huomaavat, että tunkeilija, vieras, onkin siili, eikä mikään hirviö, kuten he pelkäävät. Tarina kuvaa hyvin sitä, miten mielikuvitus tekee usein asioista isompia ja pelottavampia kuin ne oikeasti ovatkaan. Totuus on usein hyvin paljon yksinkertaisempi kuin valtavan mielikuvituksemme luomat kuvat. Metsän outo vieras voidaan nähdä siis metaforallisesti uuden asian kohtaamisesta tai erilaisuuden kohtaamisesta. Sen voi lukea myös maahanmuutosta kertovana kirjana, tai sitten tarinana siilistä. Tarinan päätteeksi on erittäin hyvä infopaketti siilistä, realistisen valokuvan lisäksi. Pidän oikeastaan aika paljon näistä kuvakirjan ja tietoiskun yhdistelmistä.




Runomuodossa oleva pitkähkö tarina on itselleni aina hieman haaste. Minun pitää keskittyä enemmän, että pysyn mukana, ja näin uskon olevan myös lasten kohdalla. Ääneen lukiessa pitää myös löytää oikea rytmi. Ja mitä pidempi on kirja sitä haastavampaa on myös lapselle luetun/kuullun ymmärtäminen. Metsän outo vieras on runoteltu loppuriimillisesti ja ajan kanssa minulle syntyikin idea, että tämä kirjahan olisi aivan oivallisin esikoulu- tai alkuopetuksen ryhmässä (/lapsella), sillä kirjaa voisi lukea perinteisen lukemistavan lisäksi myös niin, että lapset voisivat arvailla/muistella riimiparin. Kirja kävisi hyvin myös riimittelyharjoituksena. Myös runotarinan pituus ja tiedollinen puoli istuisi minusta ehkä parhaiten hieman isommalle kuulijalle sinne esikoululaisen maailmaan.


Sari Airolan kuvitus on minusta ihanan hempeää ja kaunista. Olisin jopa mielelläni nähnyt kuvitusta vieläkin "voimallisemmin" kirjan sivuilla. Mutta toisaalta näin se antoi kirjalle ihanan rauhallisen olon. Pidän myös kuvituksen rauhallisista, lempeistä ja kauniista väreistä. Kuvitustekniikkaa en osaa kotiäitinä edes kuvata, lieneekö jotain kollaasitekniikkaa? Joku asiaa ymmärtävä voi meitä tästä mielellään valaista. Kuvat ovat kyllä niin kauniita ja rauhallisia, että näitä katselisin mielelläni vaikka lastenhuoneessa tauluina, postikorteissa jne. Ihana, toivottavasti törmään jatkossakin Sari Airolan töihin.

Erittäin kaunis, mielenkiintoinen, opettavainen ja monipuolisesti toteutettu kirja! (3-4/5).


"- Se onkin söpö! näätä suhahti.
- Ei mikään mörkö! peura puhahti."

- Ulla Lehtonen ja Sari Airola: Metsän outo vieras

8 kommenttia:

  1. Täähän vaikuttaa kiinnostavalta. Itse diggaan kovasti runomuotoisista pidemmistä kirjoista (enemmän kuin lyhyistä loruista), ja lapsikin jaksaa hienosti kuunnella esimerkiksi Janssonin runomuotoiset kuvakirjat läpi (saattaa lausua joitakin loppusointuja mun kanssa yhtä aikaakin, niisk, liikutus.) Ja kuvituskin on hieno! Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes hyvä juttu, toivottavasti tykkäätte kovasti! Mietin just sinua kirjastossa kun näin Pija L:n ilm uuden kirjan ruotsiksi...

      Poista
    2. Suomennosta odotellessa :)!

      Poista
  2. Tämän tahdon opetuskirjoihini töihin! Koskaan ei ole liikaa kirjoja luonnosta ja metsästä.. vieläpä riimiteltynä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Tämä on mielikuvissani sellaiseen täydellinen, olisipa kiva kuulla onko näin käytännössäkin :)! Kivaa pikkuhassutteluakin on loruissamikä voisi aiheuttaa joukkokikatuksia ;).

      Poista
  3. Täälläkin tykättiin kovasti, etenkin kun lukemisen kanssa pääsi vauhtiin toisella lukukerralla. Teema oli minusta nerokas, rakastan näitä tarinoita erilaisuudesta/vieraudesta (todellakin ihan mainio opetukseen!), ja Sari Airola on suosikkikuvittajiani. <3

    VastaaPoista
  4. Kiva kuulla :))! Pitääkin joskus etsiä kuvittajan muita töitä jos näitä on :)!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!