tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kirjastosta kahmittuja, kirjojen pesua ja kevätsiivousahdinkoa

Alkuun sellainen pikainen puhina. Onko kellään muulla havaittavissa keväistä siivousahdinkoa, että joka paikassa tuntuisi olevan hiekkaa ja pölyä, joka on kantautunut pitkin talvea kuin salakavalasti nurkkiin? Eipä sitä kynttilänvalossa nähnyt, niin. Hiirenpesiä, eli tavarakasoja, on siellä täällä ja mikään ei ole paikallaan. Vaatteita löytyy välikausipukujen välikausipuvuista lähtien naulakoissa roikkumassa ja nekin on tehty 150 haalaria tunnissa tai piiskaa -mentaliteetilla. Tämäkö on sitä kevättä rinnoissa, niin. Ja kuka siivoaa, niin.


Mutta kirjastoon piti kurvata, vaikka kuntosali olisi ollut parempi osoite, tai siivous, mutta väsymys oli jo aamusta sitä luokkaa, että kirjaston pölyisyys oli turvallisempi, ja ilmeisesti kotoisampi, vaihtoehto. Ja kyllähän tuolta taas löytyikin. Löytyi vanhoja hyviä Jussi-kirjoja, vanha kunnon Babar, Janoschia ja ihanaa Ellen Kruusvallia. Löytyi kaksi kulkuneuvokirjaa niitä tarvitsevalle, hautajaiskirja siihen koitokseen valmistautuvalle perheellemme, yksi ainoa kevätkirja (vaikka niitä lähdin teille etsimään, etsinen siis omasta kirjastostani, kun ei löytynyt kuin yksi) mutta sepä saattaakin olla kultaa arvokkaampi löytö Lits, läts lätäkkö, jota olen etsinyt ihan itsellenikin ostettavaksi. Ja varauksessa oli yksi uusi Pikku auto kirja, jonka ensimmäisen osan olen jo teille esitellytkin.


Meillä kuunnellaan nykyään myös äänisatuja. Lähinnä kuuntelua harjoittaa esikoisemme, joka ikinen ilta, mutta myös me muut kuuntelemme välillä yhdessä ja uusi aluevalloituksemme on äänisatujen kuuntelu pidemmillä automatkoilla. Supermukavaa viihdettä! Kannattaa kokeilla! Mutta tällä kertaa kuunneltaviksi lähti Eemeliä, Peppiä, Siiri-kokoelma ja Kasper, Jesper ja Joonatan. Meidän äänikirjalemppareita on tällä hetkellä Hölmöläiset, Eduard Uspenskin Krokotiili Gena ja joitakin kansansatuja/eläintarinoita. Myös Siirit ovat olleet esikoisesta hauskoja. Minä näen sieluni silmin Mervi Lindmanin piirrustukset niitä kuunnellessani.



Ja koska kirjasto on nykyään monipuolinen paikka, mukaan lähti myös kaksi dvd:tä. Minua on tällä viikolla dumpattu mokomien dvd:iden ja pikkulegojen vuoksi päiväkirjalukijana, ja tänään minun piti ihan itsekseen sitten lukea kuvakirjoja, kun esikoinen ei halunnut ja jaksanut kuunnella (?!). Yllä oleva kuva on mitä minä, ihan ite, yksin tänään luin. Näistä kirjoista lupaan ja vannon kirjoittavani alimmaisesta kirjasta. Joskus. Ja ehkäpä näihin vanhempiin, arvokkaisiin ja ihaniin minulla taas löytyisi paremmin innostusta ja aikaa, kun kevään uutuudet ovat nyt ilmeisesti teille esiteltyinä. Syksyn kirjakatalogeja on jo tupsahdellut kustantamojen sivuille ja minä raavin päätäni: pitäisikö uhkarohkeasti pyytää syksylle joitakin kirjoja ja kokeilla kirjojen esittelyä, vaikka palaan syksyllä töihini? Olisiko lukijoillani tähän jotain toivetta? Ja hyvänen aika, missä välissä teitä on tullut tänne noin monta? (paineita. ja kiitollisuutta!)


Nyt tämä kirjoitus taas karkaa taas niin pitkäksi, että on parempi lopetella. Kirjojen pesusta kun piti vielä kirjoittamani. Yllä olevassa kuvassa on kolme kirjaa, jotka löysin kirjaston poistohyllystä. Joskus poistokirjoissa ja jopa aivan uusissa kirjoissa on inhottavia tahmaisia tarroja tai muuta epäilyttävää. Olen itse suvereenisti pessyt kirjoja hieman kostealla rätillä, johon olen laittanut veden lisäksi yleensä vähän pesuainetta. Pahimpia töhniä olen yrittänyt irroitella jopa kynsilakan poistoaineella. Joskus tarra lähtee parhaiten myös itse tarralla tai teipillä taputtelemalla. Näissä "pesemissäni" kirjoissa on tietenkin ollut muovitettu pinta. Onko teillä hyviä kikkoja kirjojen pesuun tai putsaamiseen? Kirjoista tulee kyllä näin silmin nähden paljon puhtaampia ja mukavampia pitää käsissä...

Majaluoman Isä, rakennetaan maja! -kirjasta tuli mieleeni, että näin kirjastossa isän kahmimassa (mutta selvästi ajatuksella) lastenkirjoja, siis kassikaupalla. Jäin ihan toiseksi siinä pelissä. Olipa hieno näky! Siitäpä aasinsiltana, että google analytics väittää lukijoistani hitusen yli puolen olevan miespuoleisia (lienevätkö niitä, jotka viipyvät 10 sekuntia). Jos lukijani koostuisi sekä miehistä että naisista, kokisin sen kyllä kunniana, mutta lukijalistaa katsoessani voisin epäillä toisin... Että semmosia nämä tilastoinnit. Mutta siis summa summarum, olipa konteksti mikä tahansa: isät + lastenkirjat = parasta! Äidit + lastenkirjat = parasta! Lapsetkin saavat puolestani liittyä yhtälöihin.

Omat kirjalöytöni taidan päivittää Kirjapolulleni, jos sattuu kiinnostamaan!


" I
Isä ottaa iisisti
ison kiven päällä.
Isovarpaat iloisina
heiluu poutasäällä."

- Johanna Kettunen-Huang: Aivan ihanat aakkoset

8 kommenttia:

  1. On, on, on siivousahdistus ja yksi iso karva nimeltään koira. Vuodenaika jolloin aina mietin että miksi piti ottaa kultainennoutaja, tai koira ylipäätään!

    Ja voi nuo äänikirjat, unohdan ne joka kerta kun pyörähdämme kirjastossa, mutta ehdottomasti pitäisi kokeilla! Jos yt ylihuomenna muistaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ja kevät. Karvoja, kyllä. Oksennuspalleroita, kyllä. Harjaustahtoa, ei.

      Kokeilepas äänikirjoja. Minäkin haluaisin kokeilla aikuiskirjoja. Lapsille nuo äänikirjat ovat vielä aika pitkiä mutta esim Siirit ovat lyhempiä ja jotkut sadut. Mutta yllättäin kuopuskin viihtyi Genan seurassa autossa aika kivasti, varmaan omissa ajatuksissaan...

      Poista
  2. Itse onnistuin kaikkein kiireisimmässä elämänvaiheessani pari-kolme vuotta sitten osallistumaan naapuruston naisten lukupiiriin, kun valitsimme kirjoja, jotka olivat ilmestyneet myös äänikirjoina. Maalaaminen ja kirjan kuuntelu onnistui, ja voi, miten ihania ääniä niillä lukijoilla onkaan! Suosittelen lämpimästi. Lasten äänikirjoja ollaan kokeiltu joskus automatkoilla, mutta toistaiseksi tavalliset lukuhetket maistuvat heille paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjat on kyllä kivoja erilaisiin tilanteisiin. Tulee vielä hyvin vähän hyödynnettyä itseni noita mutta esikoisen innostus on tarttuvaa :)!

      Poista
  3. Hei kiitos tuosta kirjojen pesuvinkistä, en ollut ennen tajunnutkaan, että sellaista voisi edes kokeilla :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä on juuri niitä asioita, ettei käy mielessäkään. Itselläkin unohtuu jatkuvasti :). Kiitos kun kerroit että vinkkaamisestani oli hyötyä :))!

      Poista
  4. Eilen mekin eksyttiin kirjastoon, vaikka ihan muuta piti tehdä. Siellä nuokkui isoja koululaisia koneilla ja sohvilla. Kirjasto on kyllä monipuolinen paikka!
    Siivous. Niin.. odotan katuhiekkojen lakaisua ensin, sitten alkaa ikkunarätti heilua! Käyn pienen kuvakirjoja useinkin läpi fairyvesirätillä.. sormet käy ees taas suussa ja kuvissa. Näin myös kirjaston kirjojen suhteen, olenkohan ainoa joka siistii lainakirjat ennen palautusta! Etten vain saisi noottia tädeiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monipuolinen kyllä ja toivottavasti myös suvaitseva :)! Joissakin kirjastoissa lainataan jopa liikuntavälineitä..!

      Oih, sinä olet tosi ahkera kirjojen putsaaja. Minun täytyy kyllä myöntää etten putsaa kirjastonkirjoja, enkä omia hyllykirjojakaan, mutta niitä säilytetään (erään ikävän sivurepeämän jälkeen) ylähyllyllä ja niitä luetaan vain puhtain käsin. Mutta aika jankissa varsinkin vauvakirjat usein ovat, joten niitä olisi kyllä kiva jos joku putsailisikin...!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!