sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kaikissa meissä asuu pieni Mörkki?!

Olen ollut iloinen tämän kevään Kustannus-Mäkelän kirja-annista. Olen esitellyt teille muun muassa vauhdikkaan Dinojen pelastuspartion, mahtavan Pikkukarhu kirjan Osaan jo itse!, satumaisen lumoavan Kapteeni Kissan ja perusyksinkertaisuudessaan niin positiivisen ja ihanan Arkajalka Artturin. Nämä kaikki kirjat ovat meillä iloisessa arkiluvussa. Mutta nämä ovat vain osa Kustannus-Mäkelän tämän kevään annista ja onnekseni satuin löytämään kirjastosta taas yhden upean: Mörkin.



Kaikki meistä on pahalla tuulella, joskus, no ainakin vähän...? Toiset vähän useamminkin...? No ainakin meillä koko perhe kiukuttelee säännöllisin väliajoin ja huonoa tuulta niitetään arkipäiväisesti. Steve Smallmanin ja Richard Watson (kuvitus) Mörkki kirjassa esitellään Pöllö, joka ei paljon muuta teekään kuin mököttää. Sillä olipa kerran Kuppikakkumetsä, jossa kaikki muut eläimet olivat iloisia mutta kukas istuu mökötysoksalla? No Mörkki tietenkin, musta pilvi yläpuolellaan ja sanoo vain että "Huu!".



Luin tämän kirjan ensimmäistä kertaa esikoiselleni iltasaduksi. Hän rakastui tähän välittömästi ja nauroi niin kovasti (ja kirja piti lukea neljä kertaa)! Olin alussa vähän epäileväni (se on mun luonto) mutta kun luimme kirjan loppuun saakka, se oli kyllä kaikessa huvittavuudessaan, näennäisessä yksinkertaisuudessaan ja tarkoituksellisessa ylitseampuvuudessaan todella hyvä kirja. Ja kun kirja toimi lapselleni, toki ilo tarttui myös minuunkin. Kirja kertoo siis pahasta tuulesta ja yllätys yllätys, kirja ei kuitenkaan teilaa sitä tekemällä ikionnellista loppua, vaan lopussa pöllö jatkaa mökötystään, vaikkakin vähän jo enemmän hymy suupielissään.


Mietin, että kirja on kyllä oikeasti aika hyvä lastenkirja, koska se käsittelee niin hauskalla ja monipuolisellakin tavalla kiukkuilua. Kirjassa Mörkkiä yritetään lohduttaa ja auttaa, mutta Mörkki vain rikkoo linnun Hupihatun ja huutaa vain "Hus pois!" ja "Painukaa ku-kuu-kuuseen!" (mahtavat suomennokset on tehnyt Raija Rintamäki, Kustannus-Mäkelä, 2014). Mörkin rikottua Hupihatun meneekin pikkulintu vuorostaan mökötysoksalle, mikä tietysti aiheuttaa välien selvittelyä Mörkin ja linnun välillä ja myös anteeksipyyntöä.

Eli kirjassa käsitellään pahaa mieltä monesta näkökulmasta, siinä asetetaan myös rajoja: mököttää saa mutta ei toista saa kiusata, loukata, satuttaa tai edes hänen tavaroitaan rikkoa. Jos näin käy, silloin mörkeimmänkin pitää pyytää anteeksi, kokea noloutta teoistaan! Mutta samalla kirjassa ymmärretään Mörkkiä, joka vaan tykkää olla paljon yksin, omissa oloissaan, ja sattuu olemaan keskimääräistä kiukkuisempi tapaus. Kun ei me vaan kaikki olla positiivisuusklubin kultajäseniä! Kuvituskin on minusta tässä kirjassa erinomainen: värikäs, hyväntuulinen, selkeä, monipuolinen, ilmeikäs, kaunis... Tarina ja kuva kohtaavat tasapuolisesti.


Ihan mahtava kirja ja hankin varmasti itsellemmekin, koska meillä tälle kirjalle on arkikäyttöä nyt ja ikipäiviin saakka. 5/5 ja esikoinen haluaa lukea tätä noin kolme kertaa illassa! Kannattaa tutustua!

Mörkkiä on luettu myös Kirjojen keskellä -blogissa.
Vinkkaan myös, että Sinisen linnan kirjastossa on blogattu neljästä uudesta lastenkirjasta tällä viikolla, kantsii tsekata!


"Hus pois!"

- Steve Smallman ja Richard Watson: Mörkki

6 kommenttia:

  1. Lainasin tämän kans eilen kirjastosta, tosi hauska kirja. Itse olin myyty heti ekalla aukeamalla, kun tajusin, että karhu on puskassa kakalla. Ilmeisesti vähän alikehittynyt huumorintaju mulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla se oli vähän taas epäilystä herättävä mutta koska se jäikin siihen ja kirja kehittyi ja eteni niin oikeastaan kohta oli täydellinen. Se ikään kuin imaisee heti huomion etusivulla. Oikeasti aika nerokas tekijäpari, en osaa muuta sanoa. Pitäis katsoa ovatko tehneet muitakin.
      Kiitos kun kommentoit ja kiva kun löysitte saman :)!

      Poista
  2. Kiitos linkityksestä, hauska että huomasit! :) Mietin, kiinnittävätköhän vakilukijat huomiota tähän poikkeukselliseen lastenkirjatulvaan. Siihen on oikeastaan kaksi syytä – vaikka lastenkirjojen esittely ei sinänsä selittelyjä kaipaa, mutta yleensä minulla on aikuistenkirjoja "välipalana" ;) – ensinnäkin olen kärsinyt jonkinsortin lukujumista tai pikemminkin lukuväsymyksestä, enkä ole saanut pitkään aikaan luettua romaania tai asiaproosateosta loppuun. Toinen ja iloisempi syy on se, että kirjoitin Lukulamppuun katsauksen kevään lastenkirjoista (joka julkaistiin eilen) ja sitä varten tuli luettua ja pähkäiltyä noita kirjoja ja sain niistä sitten blogiarviotkin tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa heti juttusi! Hienoa työtä :).
      Minulla on ollut tämä viikko myös heikolla kirjaluvulla, ajatus ei ole pysynyt koossa monesta syystä, enkä ole pystynyt rauhoittumaan. Eiköhän nämä jumit tästä aukene. Laitoin kaksi lukupaikkaa jo kesää odottelemaan, että...
      Mutta minusta on ollut ihana lukea uusista kirjoista blogissasi, kuten kommentointi-innokkuudestani olet ehkä huomannut :)! Mukavaa uutta viikkoa teille!

      Poista
  3. Oi, taitaa saada meidän mörkkimme - ei kun poikamme kuukauden päästä tämän synttärilahjaksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä käy kyllä kaikille meille mörkeille - ei kun meille vaan :D!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!