torstai 3. huhtikuuta 2014

Barbapapan sokkeloista ja vähän muutakin

Annette Tysonin ja Talus Taylorin (Otava, 2010) Barbapapan sokkelot on yksi näistä kymmenistä kirjoista, joita olemme lukeneet useita kertoja. Kaikkihan tuntevat Barbapapat, nuo hieman anarkistiset, hippimäiset muotoaan muuttavat möllykät, joista on kymmeniä lasten kuvakirjoja. Me tykkäämme Barbapapa-kirjoista paljon ja omistammekin niitä monta. Barbapapat ovat myös yksi varmoista lahjaideoistani taapero/leikki-ikäiselle lapselle. Kerran olen ostanut kummipojalleni saman tuplapainoksen kaksi kertaa. Ilmeisesti ideani oli tuplakertaa huippu.


Barbapapan sokkelot onkin siitä kummallinen, että kirja sisältää tarinan barbapapoista, jotka lähtevät palauttamaan orkidean mukana tullutta toukkaa Sokkelosaarille. Matkalla barbapapojen pitää kulkea erilaisia sokkeloita päästäkseen perille. Siispä tarina on tässä kirjassa aivan toissijainen ja kyseessä on lähinnä sokkelokirja, tehtäväkirja, jonka uusiokäytön olemme taanneet niin, että sokkeloa saa mennä sormella, ei kynällä. Kirja on esikoiselle hyvin rakas mutta lukijalle tämä kirja on pitkässä juoksussa hyvin tylsä (silti pisteitä 3-4/5).


Sokkeloiden on kuitenkin jo pitkään ajateltu olevan hyviä tehtäviä lapsille. Niiden tekeminen vaatii monenlaista hahmottamista, visaalista päättelyä ja toiminnanohjausta. Siispä sokkelotehtävät, barbapapoineen tai ilman, ovat lapselle hyvin kehittäviä.

En ole oikeastaan esitellyt Barbapapoja täällä blogissani, koska olen ajatellut, että ne ovat niin tuttuja kaikille mutta ehkä joitakin kirjoja olisi hyvä välillä vilauttaakin, vaikkapa päiväkirjapostauksessa. Tänään muuten luimme kirjastokirjoistamme mm. Hannu Hirvosen ja Pia Sakkin ihan uuden Krokotiili hiihtää kevääseen (Tammi, 2014) ja huomasin ajattelevani tätä ihan kivaa lastenkirjaa lukiessani (esikoiseni piti siitä enemmän kuin minä ja kysyi jo onko näitä lisää, ja huomasin yllätyksekseni, että on ja paljon), että kirjassa oli samanlainen vire kuin kirjassa Hipinäaasi apinahiisi: että aika mollivoittoinen alkusoitto kestää ja kestää ja kun ilo alkaa, kirja loppuu (näin liioitellusti kirjoitettuna!). Ja minä huomasin, että minä, yksi kirjanlukija minä, taidan pitää enemmän sellaisista lastenkirjoista joissa keskitytään enemmän siihen positiiviseen. Ja pohditaan asioita positiivisen kautta, kuten samasta aiheesta kirjoitettu Katri Tapolan ja Karoliina Pertamon useita kertoja hehkuttamani Toivon talvi, joka taas keskittyy minun mielestäni enemmän siihen miten talvellakin saa hyvän leikin, kun vain sen oikein oivaltaa, vaikka kylmyys ja valkoinen vähän aiheuttaisikin aluksi oppositiota. Luimme tänään muuten myös Toivon talvea, kuten myös muita Tapolan kirjoja- ja tästäpä vielä joskus lisää...!

Mutta Barbapapoista! Luetteko? Tykkäättekö? Mites sokkelot? Ärsyttääkö sinua kuvakirjojen "bonuskirjat", esimerkiksi tehtävä/kuvakirjayhdistelmät, vai ilahduttaako?


"Hui! Karmea toukka! Barbapoju, litistä se äkkiä!"

- Annette Tison ja Talus Taylor: Barbapapan sokkelot

2 kommenttia:

  1. Ai tällainenkin Barbapapa on olemassa! Kirppistavaroita lajitellessa löysin lasten Barba-kylpyviitan eli oheistuotteissa löytyy!
    Minusta kaikki sokkelot ja tehtävät ovat mukavaa ajankulua ja osa varmaan kehittäviäkin. Jotkut lapset pitävät tehtävistä, osa ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Barbapapoista on valtavasti oheistuotteita esim nettikaupoissa.
      Tehtävät on sellaisia, että niitä vaan joutuu joskus tekemään vaikkei niin tykkäisikään. Minulla on suuri tavoite, tehdä tehtävien teosta kivaa lapsen mukaiseksi :), nykyään kun sekin on pienellä vaivalla mahdollista. Motivaatio kun on aika tärkeä juttu sitten siinä tehtävien teossa, jota työksikin aikuisena kutsutaan :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!