keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Astrid Lindgren: Melukylän lapset ja Se Eemeli, se Eemeli

Löysin kirjastosta ja omasta hyllystäni kaksi sopivan mittaista kuvitettua Lindgrenin kirjaa. Blogien lastenkirjaviikolla luimme useamman oodin Lindgrenin lastenkirjoille ja tämä ilmeisesti laukaisi minullekin Astrid nimisen kuumeen.


Melukylän lapset (Wsoy 2007, suomentanut Kerttu Piskonen) on kolmen kirjan yhteisnidos, jonka lainasin kirjastosta. Kirjat on kuvittanut Ilon Wikland. Melukylän lapset ovat ilmestyneet 1965-1966 ja tarinat sijoittuvat "aikaan ennen telkkua ja intternettiä". Melukylässä on kolme taloa, joiden lasten silmin tarinoita kuljetellaan. Kertojaäänenä on Välitalon Liisa. Ensimmäinen tarina Lasten Päivä Melukylässä kertoo siitä kuinka lapset järjestävät lapsijoukon pienimmäiselle Kirstille Lasten juhlat. Tarina on ihastuttava. Toinen Melukylän kevät tutustuttaa lukijansa Melukylän eläimiin ja keväisiin, hieman hurjiinkin!, leikkeihin. Ihan mahtava. Viimeinen Melukylän joulu kertoo taas joulun odotuksesta, sen puuhaamisesta ja itse jouluaatosta. Tarina on tosi hieno.





Koko kirja oli sekä minusta että 4-vuotiaasta pojastani tosi kiva (siis jättekul) ja kuvat ovat aivan ihania. Kirjat kertovat kivasti sadun keinoin vanhoista ajoista ja pohjoismaisista perinteistä. Kirja on tehty niin loistavasti, että "satukirjoihin tutustuva" saa hyvää muisti- ja keskittymisapua kirjan kuvista, eikä tekstiäkään ole vielä ihan hurjasti, mutta kuitenkin enemmän kuin kuvakirjoissa yleisesti. Ainoa asia mikä minua harmitti oli suomennoksen epätarkkuus (?). Esimerkiksi loistava, ihana, hellyyttävä pikkutyttö oli nimetty jatkuvasti sekä Kirstiksi että Kerstiksi saman kappaleenkin sisällä. En tiedä oliko kyseessä sitten joku lempinimijuttu, mitä en vain tajunnut. Melukylän lapset kirjan kyllä taidan ostaa ihan omakseni (5/5).





Se Eemeli, se Eemeli löytyi omasta hyllystäni (Wsoy, 2010, suomentanut Aila Meriluoto). Eemelinhän tuntevat kaikki. Tässä kirjassa kerrotaan tarinoista tunnetuimpia, kuten se miten Eemeli vetää siskonsa lipputankoon tai saa päänsä soppakulhoon, kahdesti. Esikoiseni oli hieman jännittynyt tätä kirjaa lukiessamme, ehkäpä jekut kuulostivat vielä hänelle vähän hurjiltakin, kuten myös vajaan sulkeminenkin. Kirjaa lukiessani mietin, miten uskomatonta aikaa lapsemme elävät, sillä he saattavat järkyttyä siitä, että kirjassa annetaan vaikkapa luunappi otsaan, sillä nykyajan lapset eivät enää onneksemme joudu moisen vallankäytön kohteeksi. Se on minusta aika hienoa. Vaikka tokipa nykyaikanakin valitettavan monessa suomalaisessa perheessä käytetään vieläkin luunappeja ja tukkapöllyjä, vaikka laki on sen jo kymmeniä vuosia kieltänyt. No mutta kuitenkin.

Minusta kirja on aika hauska. Eemelissä ikään kuin normiutetaan se, että toiset lapsistamme ovat villimpiä kuin toiset, pis-te. Ja lopussa todetaan, että juuripa Eemelistä se kaikkein rehdein mies sitten isona kasvoikin. Rakkaudella ja rajoilla, mitä ilmeisemmin. Samalla kirjassa kuvataan siis myös sitä, ettei nyt ihan mitä tahansa vaarallista voi mennä tekemään ja on sinänsä kovin opettavainen kirja. Vaikka esikoiseni ei oikein vielä lämminnyt kirjalle, kyllä hän aika tarkkaan kuunteli... (4-5/5). Kuvituksen on tehnyt Björn Berg. Näissä vanhemmissa ruotsalaiskuvituksissa on jotain niin toisilleen samaa, ja minulle tuttua ja turvallista.

Tykkääkö teidän perheenne Astrid Lindgrenin kirjoista ja minkä olette lukeneet viimeksi? Mitä suosittelisitte meidän seuraavaksi kokeilevan?


"Me leikimme, että nuket joivat mehua ja söivät pullaa. Kirstistä se oli hauskaa. Hän läikytti mekolleen mehua, mutta silloinkin sanoi vain "hopotihoi" ja oli yhtä iloinen."

- Astrid Lindgren: Lasten Päivä Melukylässä

6 kommenttia:

  1. Meillä on juuri tuo Melukylän lapset odottamassa lukuvuoroa. Lindgrenin Lotta, Janne ja Minnamanna -kirja luettiin tuossa jokin aika sitten. Itseä kiehtoo nostalgia ja lapsille tarinoissa on sopivasti jännitystä ja turvallisuutta ja huumoria. Ja hyvää on myös se, että luvut ovat noin iltasadun mittaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma! Pitääpä katsoa kirjastosta tuota teidän lukemaanne. Lukujen sopiva pituus, siinäpä asia mitä saa etsiä aina oman lapsen kohdalle sopivaksi, kun variaatioita löytyy. Lukuja voi aina lukea tuplasti mutta pitkästä luvusta mielenkiinto, jaksaminen ja ymmärrys taas voivat olla koetuksella.
      Minua kyllä vähän Pepittäisi, eli haikaan vanhan Pitkätossu kirjani pariin. Taitaa vaan olla vielä liian pitkät luvut.
      Kiitos kovasti kommentistasi :)!

      Poista
  2. Olen Astrid Lindgreniä lukenut aika paljon lapsena ja jonkin verran aikuisenakin, mutta jostain syystä Melukylän lapset on jäänyt tuntemattomaksi. Haluaisin vielä joskus tutustua! Tuo kansikuva esittää ainakin niin ihastuttavaa ruotsalaista idylliä!

    Eemelin metkut ovat tietysti minulle hyvin tuttuja lapsuudesta. Muutama vuosi sitten opetusharjoittelussa me ruotsinopettajaopiskelijat teimme pienen pantomiiminäytelmän siitä Eemelin soppakulhokohatuksesta, ja esitimme sen Norssissa sellaiseen satuteemaiseen kielten viikkoon liittyen. Muistan, että meillä oli todella hauskaa sen projektin parissa! :) Voi Eemeli! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olipa hauska että vinkkini sattui sinulle uutena. Tuo Melukylän joulu on kyllä vallan mainio "perinnekirja jouluisin luettavaksi".
      Ja voi Eemeli, voi Eemeli. Kyllä näitä Eemeleitä todellisuudessa on yhtä enemmän!
      Kiitos kun kommentoit :)!

      Poista
  3. Nyt on pakko vastata tähän, vaikkakin myöhässä.

    Meillä on Astrid Lindgrenin kirjat paraatipaikalla piirongin päällä, muista kirjoista erotettuna. :) Joukossa on sekä omia vanhoja kirjoja (nostalgia, nostalgia!) että minun lapsille hankkimiani kirjoja. Molemmat postauksesi kirjat löytyvät myös. Esikoispoika täyttää parin kuukauden sisällä 4 ja Eemeli on hänen yksi lemppareistaan. Luulen että osaa hyvin samaistua metkuilijaan, ja verstaan varmaan sisäistää jäähypenkiksi. ;) Eemeli-kirjat on saanut minutkin miettimään paljon kasvatusilmaston muutosta. Fyysistä kuritusta en tietenkään kaipaa takaisin, mutta mielenkiintoista on esimerkiksi tämän ajan keskustelu jäähypenkin "traumatisoitavuudesta". Sitten kun vertaa sitä pariminuuttista penkillä vaikkapa Eemeliin, joka parhaimmillaan sai istua verstashuoneessa puolipäivää. Ja josta silti kasvoi pitäjän paras mies. ;)

    Eemeli-kirjojen lisäksi meillä on luettu paljon Tunnetko Peppi Pitkätossua, Minäkin tahdon pikkusiskon (kertoo ilmeisesti Lotan naapureista, aiheena mustasukkaisuus uudesta sisaruksesta, tähänkin esikko samaistuu täysillä), Punasilmäistä lohikäärmettä. Kohta varmaan korkkaamme esikoisen kanssa Melukylän lapset ja Lotta-kirjat. Marikkia, Ronjaa ja Veljeni Leijonamieli-aikoja odotellessa! Meillä on myös yksi kokoelmateos iltasatukäytössä jo nyt.

    Ps. Ollaan käyty Junibackenissa nyt kahdesti puolen vuoden sisällä. Suosittelen!

    J. Lapset (lähes) 4v ja 1v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :))! Mekin olemme jo kerran käyneet Junibackenissa ja sinne palataan vielä!
      Onhan nämä Lindgrenin kirjat todella, todella hyviä. Minuakin jo vähän kiinnostaisi toimisiko esim Katto Kassinen jo. Peppiä lainasin jo äänikirjana :))!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!