lauantai 29. maaliskuuta 2014

Lastenkirja lapsuudestani (Blogien lastenkirjaviikko)

Tästä on jo pitempi aika, kun näin mainoksen, jossa vilahti piirretty musta kissa, jähmettyi hetkeksi paikoilleen ja jatkoi taas matkaansa. Mainos pysäytti myös minut! Aivan yhtäkkiä minulle tuli valtava, hyvä muisto lapsuudestani, ja siihen liittyi salmiakkinen maku! Mainoksen kuva muistutti minua jostain ja mietin, missä olin tuon kissan ennen nähnyt? Mainos oli yhtä aikaa raivostuttava ja ihana, kun en yhtään saanut mieleeni mistä kuva on niin voimakkaasti jäänyt mieleeni. Veikkasin lastenkirjaa mutten osannut sanoa tarkemmin.



Meni pari vuotta eteenpäin ja näin kaupan kirjahyllyllä hyvin tutun oloisen sormilorukirjan Peukaloputti ja luumupuu (Kirjalito, 10. painos, 2001, ensimmäinen painos vuodelta 1980, suomentanut Kaarina Helakisa), tunnistinkin sen heti runokirjaksi lapsuudestani ja katselin sivuja kiinnostuneena. Ja siinä se oli! Teki mieli hihkua kaikille kaupan asiakkaille, että katsokaa se Kissa! Tässä se nyt on!


Tämä kokemus on saanut minut ajattelemaan miten voimakkaita muistikuvia lastenkirjojen äärellä saatetaan luoda. On tosi jännä miten liitän tuohon kissan kuvaan todella paljon positiivisia muistoja ja jopa siis makuja (olen salmiakki-ihminen). Ja kun luen tuon kuvan runon uudestaan:

"Nipsun napsun nakki,
tapsun topsun tossu.
Kuka kumma viiruviiksi
uunin taakse kakki?
Olikos se Putte-possu,
olikos se kumisaapas?
Arvatkaapas! Arvatkaapas!
Olikos se Kille-kissa
vai Villen aamutossu?
Vai oliko se kanan laps -
läps, läps, taps taps!" 

Niin, kun luen tuon runon uudestaan, huomaan, että siinä yhdistyy monta asiaa mitä nykyäänkin lastenkirjoissa arvostan. Hyvä kieli (kiitos Kaarina Helakisan taidokkaan loruttelun), kauniit, värikkäät ja selkeät kuvat, huumori ja hulluttelu (muistan täysin miten jännältä ja hurjan hyvältä tuntui, kun vanhempani lukivat tämä lorun 1980-luvulla!), hyväntuulisuus ja satumainen lumo, ripauksella opetusta. 



Tämä kirja löytyy nyt omasta kirjahyllystäni. Ja taidanpa kokeilla ottaa sen lapsilleni lukuun. Mitä luulette, tykkäävätköhän? Muistaako joku toinen Blogien lastenkirjaviikon viettäjistä tätä kirjaa? Mielessäni kävi, että onkohan näitä ollut jopa äitiyspakkausten mukana? Ja mikähän lorukirja tänä vuonna on äitiyspakkauksessa?

Ja suosittu lastenrunokirjojen arvonta jatkuu vielä. Kuittailen arpalippuja vielä illemmalla ja julkistan illalla myös voittajat! Huomenna onkin sitten viimeinen lastenkirjaviikkopäivä, lepopäivä, koontipäivä.


"Tämä on se peukaloputti,
jonka pihalla kasvaa luumupuu.
(...)"

- Peukaloputti ja luumupuu (suomeksi riimitellyt Kaarina Helakisa, tekijä tuntematon)

6 kommenttia:

  1. En muista kirjaa omasta lapsuudestani, mutta meidän neuvolantädillä on tuo :) Tämän vuoden äitiyspakkauksessa taitaa olla Loruttele sylitellen (sinäkin taisit siitä joskus kirjoittaa?).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai on :).
      En muistanut vielä kokeilla tätä lapsilleni tänään. Veikkaan, että kuopus voi tykätä kun tykkää sormiloruista...
      Aah Syli sarjaa on päässyt äitiyspakkaukseen. Syli sarjasta olen kirjoitellut (kai), mutta en ehkä tästä kirjasta. Kuitenkin :).
      Kiitos kun jaksoit kommentoida haastajan omaan jaarittelupostaukseen :D!

      Poista
  2. Löysin netistä tiedon tuon herkullisen kuvituksen tekijästä, hän on Gerti Mauser-Lichte. Olin kirjan suomalaisen version ilmestymisen aikaan 4-vuotias, ja nuo makeat värit ja herttaiset hahmot tuovat kyllä etäisiä muistoja mieleen. Kiitos loistavasta lastenkirjaviikosta! Olen hidas hämäläinen syntyperältäni, joten otan lastenkirjat erityiskäsittelyyn tuoreessa blogissani hiukan jälkijunassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämäläisyys on hyvä piirre sekin, mikä kiire valmiissa maailmassa :)!
      Kiitos kuvittajatiedoista, tuo kuvitus on kyllä voimakas, varsinkin kun siihen liittyy omakohtaisia muistoja!

      Poista
  3. Miten värikkään ja hauskan näköinen kirja! Ihanaa, että löysit tämän hyllyysikin. Lapsuuden kirjamuistot kantavat pitkään ja hyvä mieli kirjasta tavoittaa vielä vuosien takaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissä on jotain pientä taikaa... :)

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!