maanantai 10. helmikuuta 2014

Kirjastoiloja: Rohkea pikku auto ja Minttuja!

Haamuilin tänään nettipolkuja ja kävin katselemassa paria blogia kivojen vastausten kautta. Löysin itseni lastenvaateblogeista, joissa keskusteltiin innostuneena haalareista. Ajattelin heti, että hitsi, nämähän on niin kuin minä lastenkirjoista!
Niinpä niin. Huvinsa meillä kullakin, tuumasi bleue, kun päivitti taas kirjastolöytöjään (niinpä, who cares?). Mutta kun... pikareissun löydöt olivat tänään aika huikeat.




Ensimmäisen kuvan (esikoisella on uusi harrastus tunkea aina jotain itsestään kuvaan jos näkee, että otan kirjoista kuvia) kirjat luimmekin jo ja Tapani Baggen ja Jusa Hämäläisen Rohkea pikku auto (Tammi, 2013) oli itse asiassa aika kiva kirja. Se kertoo pikku autosta nimeltä Mertsi ja Mertsillä oli r-vika. Mertsiä kiusataan mutta Mertsi löytää jotain tärkeämpää, joka vie surun pois. Pikku auto saa muistaakseni tänä vuonna myös Tammelta jatkoa, joten odotamme ilolla (3,5/5). Esikoinen tykkäsi tästä paljon, vaikka aihe ei sinänsä ole mitenkään helpoin. Joten tässäpä ehdottoman hyvä vinkkivitonen kaikille autoista pitäville lapsille.

Missä on tyrannosaurus? (Laval, Couvin, Nemo, 2013) kirja oli melkoinen pseudosanaharjoite äidille, sillä kirjassa on esitelty ennen dinoja, dinojen aikana, ja jälkeen olleita eläimiä kuvin ja nimin. Kuva-aukeama avautuu isommaksi aukeamaksi, jossa samat eläimet ovat yhdessä piirroksessa puuhailemassa jotain. En oikein tiedä miksi tätä kirjaa kuvaisi. Tietokirja, viihdekirja, puuhakirja? Esikoiseni tykkäsi tietysti ja halusi myös muut vastaavat lainaan pikimmiten. Itse olin vähän kyllästynyt, jos totta puhutaan. (3/5). Yhden dinon suomennosta mietimme esikoisen kanssa olikohan siinä painovirhe (ha! ihan oikeasti tajuttiin! ehkä.).

Mutta huomatkaa alin kuva! Pikkuiset Minttu -kirjat on julkaistu uudestaan näköispainoksina ntamon johdosta! KIITOS! Mahtavaa, lainasin heti kaikki mitä ei hyllyssämme jo ole, sillä nämä ovat aivan ihania. Voi että! Ja kirjailijahan on Maikki Harjanne ja ne ovat alunperin ilmestyneet vuosina 1978-1984. Näissä on sellaista ihan tavallista perhearkea, kuten pikkuretkiä ja sen semmoista, juuri minun makuun. En malta odottaa, että pääsen lukemaan. Se oli kummallista, että kirjoissa ei lukenut sivulaidassa mitään, vaan olivat ihan blancoja. Eikö olekin, maailman suurin ihme perhaps? (ihan kuulen kuinka vahingossa tänne asti lukeneet klikkautuvat takaisin haalariblogeihin, silmiään pyöritellen)

Mutta kysäisenpä tässä samalla jäljelle jääneiltä, että oletteko huomanneet blogini etusivun laidassa olevia "previkoita" tulevista postauksista? Ja onko ne ok vai turhia, vai jopa kiinnostavia?


"Jos kaikki ihmiset kuolisi niin tulisikohan sitten uusia eläimiä? 
Uusia kaloja, matelijoita, käälmeitä ja ihmisten jälkeläisiä?"

- esikoisen pohdintoja (itse asiassa aika lohdullisiakin?)

14 kommenttia:

  1. Pikahuikkaus että previkoille peukut! :) On kiva tietää mitä on tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukava kuulla, että olet huomannut :)! Kiitos kun kommentoit!

      Poista
  2. Kas, Minttuja. Noita voisi jopa harkita nostalgia-arvon takia (niistä uusista Mintuista saan hirveät aggret päälle, en osaa selittää, siitä mummostakin on tullut taidekaapuihin pukeutuva tyyppi, kauheaa) ja koska lapsi näyttää pitävän joistakin lapsuuteni Minttu-kirjoista. Vaan mikä oli kustantamo? Jäi hieman epäselväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kans tykkää niistä uudemmista niin paljon, pitkiä ja silleen.
      Kustantamo on ntamo.

      Poista
    2. SIIS JOO! Me käytiin kirjakaupassa (keskellä päivää kun lapsi on toipilas) ja siellä niitä oli pinossa. Piti heti laukata tänne. Voin jo kuvitella, miten kustantamo on nimetty: "Kustantamo mutta ilman kusta, heehee hiihaa hoohoo". o_0

      No olisin varmaan silti ostanut, mutta hinta oli suolaisehko: 31,90 € per kirja, ja sivujen paperi vessapaperia, paitsi ei yhtä pehmeää.

      Poista
    3. Ja niissä uusissa (mietin tätä ihan) jotenkin se luettavuus on kärsinyt. Siis ääneenluettavuus. Ja on ihan äärimmäisen tärkeää, että kuvakirja on ääneenluettava.

      Poista
    4. (Anteeksi kun floodaan, innostuin.)

      Poista
    5. Toipilaalle pikaista paranemista! Ja äidille vastustuskykyä!

      Just sain luettua kaksi ntamon Minttua. Ai kamala mitä nimestä keksitkään :D. Minä ajattelin vaan Untamoa, en tiedä miksi :D!
      Mutta tiedätkö, minäkin petyin kirjan sivujen ohuuteen, aika halvalta vaikutti (varsinkin kun katsoin kirjan hinnan, joka kustantamon sivulla oli reilu 20e). Myös painojälki oli vähän hmm. Mutta itse tarinat Minä olen Minttu ja Mintun aarre oli kivoja. Esikoiselle ne on jo hieman lapsekkaita, mutta veikkaisin, että appsi voisi pian tykätä. Mutta taidanpa pysyä divarihankintalinjalla, ellei hyvä ale tule vastaan. Näin kyllä hankin muutkin kirjani pitkälti :/.

      Ja luettavuus on minusta äärimmäisen tärkeää! Mutta epäilemättä toiset lukee erilailla kuin itse joten luettavuuskin lienee lukijasta kiinni... Mutta juuri luin kaksi muutakin kirjaa joissa luettavuus oli juuri vaikeampaa. Toisessa se näkyi niin että ajatukseni harhaili ja toisessa että takertelin enkä saanut itsekään selvää.

      Ihana innostuminen! Pompin vähän sohvalla mukanasi!

      Poista
  3. Tuota dinokirjaa emme ole lukeneet (dinoinnostus ei ole jostain syystä koskaan vallannut lapsiamme) mutta sarjan kalakirja on ollut lapsille suorastaan supermieluinen. Pitääkin lainata se taas kirjastosta.

    Minulla oli pienenä viha-rakkaussuhde Minttu-kirjoihin. Kuvitus ei pienenä vedonnut mutta luin ne silti (ja Minttukin vaikutti väliin aika ärsyttävältä). Nyt niitä katsoo ja lukee nostalgisin silmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalakirja olisi varmasti esikoisellemme kiinnostava. Pitää näitä lainata vastaan tullessaan, ovat varmasti kivoja itse katseltaviksikin :).

      Ai sinulle kävi nostalgiat :D. Selkeästi sinun pitää kokeilla nyt uudestaan miten käy.

      Poista
  4. Puhelimella ei näy previkat ja harvoin ehdin lukea koneelta blogeja, joten ohi on mennyt.

    Kiitos Minttu-vinkistä! Saattaa olla, että niitä löytyy tänä keväänä synttäripaketista. Olivat nimittäin mun suosikkeja pienenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :)! Aika moni varmasti lukee mobiiliasetuksilla blogit tai jollain lukijalla. Minä taidan katsoa aika monestikin blogin kokonaisuutta, kun menen jotakin mielenkiintoista otsikkoa lukemaan :).

      Ollos hyvä Minttu-vinkistä :)!

      Poista
  5. Meillä on ollut Minttu-kausi tässä jo pitempään päällä, tykkään kyllä. Pidän sekä vanhemmista että näistä uusista. Lapsena en kyllä mitenkään erityisemmin fanittanut tai samaistunut Minttuun, mielestäni hän kait kiukutteli liikaa. Konsensusta tavoittelevana lapsena se varmaan oli liikaa. ;)

    Noista kirjan sivuista. Olen todennut saman useamman kirjan kohdalla. Vanhempani säästivät paljon meidän kirjojamme 80- ja 90-luvuilta, ja kirjojen sivut ovat järjestäen paksuja, jopa aavistuksen pahvimaisia. Ovat pysyneet ankarasta lukemisesta huolimatta edelleen ehjinä. Samaa ei voi sanoa uusimmista painoksista. :/

    J.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että Mintut luetuttaa sielläkin :)! Meille tuli tänään tuo Mintun lääkärikirja ja luimme sen, postailen "lähiviikkoina".
      Kyllä, kirjansivuissa on kyllä eroja. Minusta yleensä sivut ovat vieläkin ihan ok, mutta kyllä sitten välillä siihen oikein pysähtyy, kun sivu on jollakin tapaa erityisen tolkku ja miellyttävä. Olen tästä joskus kirjoittanutkin, ehkä Molli kirjan kohdalla. Lasten Keskuksen kirjoissa on muuten tainnut aina olla hyvät lehdet, veikkaanpa näin. Ja uskoisin että isojen kustantamojen myös, mutta L K: n sivuissa on ollut erilaisia variaatioita. Tämä heitto oli kyllä täysin epätieteellinen arvaus :)! Mutta luulen tietäväni sen aavistuksen pahvimaisen tunnun, vähän sama kuin itse tehdyssä paperissa, hieman karhea?

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!