maanantai 3. helmikuuta 2014

Kaikki hyvin kasvimaalla!

Tulin juuri ulkoa, jäältä tarpomasta, vedin lapsia stigassa ja nyt on ruuanlaiton aika. Siellä jäällä, lumen ympäröimänä, ilmassa oli raikas hempeys ja lupaus keväästä. Se oli vielä harmaa, mutta kyllä se vielä kirkkaan keltaiseksi muuttuu. Ymmärtääkseni tällä hetkellä innokkaat puutarhan laittajat tilailevat siemeniä ja suunnittelevat kevätpuuhia aivot surraten. Minun kasvimaallani on kaikki hyvin vain Itkosen uudessa runokirjassa (Lasten Keskus, 2014, pyydetty kustantajalta).



Jukka Itkonen on varmasti blogissani eniten mainittu lastenrunoilija. Välillä harmittaa, etten ehkä tule esitelleeksi muita yhtä suosittuja ja tuottelijaita nykyajan lastenrunoilijoita, mutta koska bloggaan ihan vaan sen vuoksi, että se on kivaa ja pidän sen myös kivana sillä, että bloggaan niistä kirjoista ja mietteistä, mitkä pitääkin bloggaamisen kivana, eikä pakkopullana. Pakkopullia kun elämässä riittää ihan tarpeeksi ja tämä on pelkkä harrastus.


Kaikki hyvin kasvimaalla runokirjassa on 44 runoa puutarhan elämästä. Siinä tarkastellaan elämää ruohonjuuritasolta. Maailman ihmettelyä riittää esimerkiksi runossa Sunnuntai:

"Tulppaanin kukka
on kukkamaan kirkko.
Pappina kirkossa on
seitsenpistepirkko."

Itkosen runoissa on minun mielestäni aina hyvä poljenta, riimittely yltää ilotulituksiin ja niissä on silti yllättävyyttä ja välillä myös haastetta. Jukka Itkosen runoissa on hauska ja rento ote elämästä. Silti runoissa on myös vakavampaa tuumailua. Kuten runossa Porkkana, jossa lähdetään siitä, että porkkana on ihan eri juttu kuin raparperi, siitä runo soljuu pian siihen, että myös me ihmiset olemme erilaisia ja lopulta olemmekin jo avaruuden näkökulmassa:

"Mutta Maa-planeetalla,
maan päällä taikka alla,
kaikilla on yhteiset
ikivanhat juuret."

Nämä kasvamista, luontoa ja elämää kuvaavat runot kruunaa Camilla Pentin kuvitus. Huomaan, että kunnioitan todella paljon kun näen, että kuvitukseen on tehty vaivaa. Näissä kuvituksissa voit oikeasti nähdä piirtojäljen ja se tuntuu minusta hyvältä. Käsityössä saa minusta olla persoonallisuutta, jopa virheitä, se tekee sen uniikimmaksi ja inhimillisemmäksi. Vaikka pidän myös selkeistä kuvituksista, on kädenjäljen näkyminen työssä nykyaikana minua ilahduttavaa. Olemme lukeneet tätä runokirjaa reilun vuosikkaan ikäisen kuopukseni kanssa ja hän selvästi pitää Itkosen runojen poljennasta (runot olivat pääosin myös riittävä lyhyitä) ja nauttii kirjan laadukkaasta ja värikkäästä kuvituksesta. Kuopus kuuntelee runoja hymy huulillaan ja pyytää vaan "Lisää, lisää!".



Tosi, tosi kiva kirja. Oikea hyvän mielen kirja, ei voi muuta sanoa. Uskonpa, että kasvimaan mönkijät, isommatkin pitävät tästä kirjasta taas aivan eri tasolla kuin me jotka lähinnä keskitymme nauttimaan sen herkuista ja kauneudesta. Tätä kirjaa kannattaa maistaa huolella ja kevät haaveissa pitäen. (4/5).

Me jatkamme täällä kummallisen flunssan parantelua ja alamme riisipuurolle. Mukavaa, haaveilevaa viikon alkua kaikille!


"Siili aamutoimissaan, 
pikkulintu voimissaan
laulaa, laulaa, laulaa"

- Jukka Itkonen: Leppäkerttu (kuopukseni lempiruno tällä hetkellä)

3 kommenttia:

  1. Ihanan näköinen ja kuuloinen kirja :)! Pikaista paranemista sinne!

    VastaaPoista
  2. Ihanan näköinen ja kuuloinen kirja :)! Pikaista paranemista sinne!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!