perjantai 24. tammikuuta 2014

Urpo ja Turpo kuvakirjana

Hannele Huovi on kirjoittanut Urpo ja Turpo lastenkirjoja jo- miten kauan? Tuleeko niitä vielä lisää? Minä tunnistan nuo hahmot pikkukakkosanimaatioina, musiikista ja satunnaisista lastenkirjatörmäyksistä. Mutten ole tainnut lukea yhtään kirjaa kokonaan, vai olenkohan joskus kymmenen vuotta sitten lapsiryhmälle? Voi voi, tällaista tämä mukakirjablogistin elämä on. Mistään tiedä mitään.


Paitsi sen, että kirjamessuilta ostamani Urpo, Turpo ja hirveä irvisaurus (Tammi, 2013) on ihan huippu kirja! Siis kokonaisuus on todella kokonaisuus. Kirjan on kuvittanut Jukka Lemmetty, ja se on tosi tosi hyvä! Kirja on taas hieman pitempi kuvakirja mutta oli silti ihan luettavissa jo kolmevuotiaalleni. Tarinan päähenkilöinä ovat siis kaksi karhua, jotka Huovi itse kertoi syntyneen ollessaan usean pienen lapsen (oliko niitä viisi? ja kaikki poikia?) äitinä. Huovi kertoi kirjamessuilla, että vaikka hän joka aamu siivosi lastenhuoneen, oli se silti illalla yhtä sotkussa, ja hän vain päätteli, että täytyy olla joku Urpo ja Turpo, jotka sotkevat sen huoneen. Voi että minä niin tykkään Hannele Huovin tavasta ajatella! (toim. huom. todennäköisesti muistan tämänkin tarinan väärin, mutta tykkään silti!)



Urpo, Turpo ja hirveä hirvisaurus kertoo siis kahdesta, hieman "Pilli ja Pullamaisesta" (Pekka Töpöhäntä) karhusta, jotka löytävät munan, jonka sisältä kuoriutuu irvisaurus (tämä "outouden kuoriutuminen" on muuten aika ajoin toistuva teema lastenkirjoissa, onko joku muu havainnut samaa?). Tämä ihmetyttää höperöitä ja suloisia pikkukarhuja kovin ja he pistävät saurukselle kaulapannan kuin koiralle ja vievät sen muun muassa Molla-Maijalle näytille. Molla-Maija keittää karhuille ja saurukselle kurapuuroa ja niin edelleen. Tarina kulkee seikkailun tapaan ja onpa mukana e-kirjaa lukeva robottikin!


Hannele Huovi on todella taitava sanataituri. Kirja on täynnä kielellistä leikittelyä hauskalla ja lämpimällä tavalla. Lisäksi siinä on mielestäni täydellinen, napakka rytmi. Tarinassa on juuri sopivasti hyvyyttä, jännitystä ja hauskuutta. Ja se loppuu koosteisesti. Juuri niin kuin pienten lasten satujen, ja vähän isompienkin, toivoisikin välillä loppuvan. Tämä kirja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja pieni timantti ennen kuin me pikkulasten vanhemmat pääsemme lukemaan pitempia Urpo ja Turpo kertomuksia, joita löytyy muuten myös tavutettuina versioina lukuharjoittelijoille. Esikoiseni rakasti tätä kirjaa heti ensi luvusta lähtien ja se on ehdottomasti yksi lastenkirjahyllymme aarteista. (5/5). Näitä kuvakirjoja toivoisi lisää!


Joko sinä olet lukenut Hannele Huovin kirjoja tai runoja? Onko Urpo ja Turpo sinulle tuttu? Tykkäätkö?


"Nyt meillä on oma hirmulisko, Turpo sanoi.
Niin taitaa olla, sanoi Urpo."

- Hannele Huovi: Urpo, Turpo ja hirveä irvisaurus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!