tiistai 28. tammikuuta 2014

Lasten tietokirja käärmeistä ja liskoista

Kotiäidin piilo-opetussuunnitelmaan kuuluu tietenkin rytmisoittimien kera tehdyn voimistelun ja kuvataiteisiin kuuluvan väriopin lisäksi annos luonnontieteitä. Olinpas vitsikäs. Mutta lasten tietokirjallisuus on hieno juttu. Vaikka interneetistä löytyy nykyään kaikki, niin sieltä löytyy myös liikaa, ja laadukkaan ja koosteisen sisällön etsiminen on välillä vaivalloista. Niinpä tietokirjat pitävät onneksi pintansa, myös lasten tietokirjat. Tällä viikolla ajattelin esitellä teille kaksi hyvää lasten tietokirjaa, joista tässä on ensimmäinen Käärmeistä ja liskoista.




Susan Barracloughin toimittama Käärmeet ja liskot kirja tuli meille Minerva kustannukselta lahjaksi (2013, suomentanut Kirsi Peitsara). Olen aiemmin esitellyt täällä samalla idealla tehdyt eläintietokirjat dinoista ja haikaloista. Ja kumpikin näistä on esikoiseni lempikirjoja. Ja niinhän siinä kävi, että myös Käärmeet ja liskot on noussut niin sanottuun ikuisuuslukuun, eli esikoinen lukisi näitä kolmea sekä erästä Salamahahmojen "tietokirjaa" lähes joka päivä, jos vain lukija löytyisi. Mutta ei löydy, sillä minen jaksa lukea samoja kirjoja kuukausia putkeen. Tauko on pidettävä, parhaimmallekin viiden pisteen kirjalle. Mutta joka kerta, kun otamme taas tämänkin Käärmekirjan lukuun, huomaan itsekin intoutuvani tutkimaan kirjassa esiteltäviä noin neljääkymmentä eri käärmettä ja paria kymmentä liskoa. Kirjan kuvitus on realistinen, siten mielestäni tietokirjaan mahdollisemman hyvä (jos ei valokuvia ole saatavilla) ja todella taitavasti ja tarkasti tehty.


Että saattais sattua.
Kirja toimii samalla periaatteella kuin aiemmatkin, eli aukeamalla esitellään aina yksi eläin ja informaatiota on valtavasti. Sitä on niin yhden sivun täyttävässä "pääkuvassa" (mutta selkeästi) ja toisella sivulla hieman kuvailevampaan tyyliin, sekä pikkukuvin lisäesiteltynä ja vielä Tiesitkö tämän? -laatikossa. Eli informaatiota on varmasti niin paljon, että tätä kirjaa voi lukea koko lapsuus- ja nuoruusiän muistamatta ihan kaikkea vieläkään. Ja koska kirja on tehty tyylikkään ajattomasti (ilman kaikenlaisia "pop-up" -tyyliä hakevia infopläjäyksiä tms. väriloistetta, joista en voi sanoa pitäväni), uskon todella, että lapseni voivat aivan hyvin palata näihin kirjoihin vielä monia vuosia, jos ei vuosikymmeniä. Saas nähdä pitääkö esikoisenikin ensimmäisen esitelmänsä dinosauruksista, kuten äitinsä aikoinaan. Nyt vaan taitaa olla tätä tietoa paremmin saatavilla kuin silloin vuonna...




Yksi asia mikä minua näissä kirjoissa harmittaa (vieläkin) on nämä pikkukuvat ja hieman tekstitkin, jotka ovat mielestäni tehty turhan provokatiivisen pelottaviksi. Kirjan nimi on englanniksi Snakes and Reptiles - The Scariest Cold-blooded Creatures on Earth, joka kuvaa kirjan sävyä tarkemmin kuin kirjan suomennos. Kuvissa on siis hyvin usein tilanne, jossa käärme hyökkää ihmistä kohti (syy on tietenkin luonnollinen eli yleensä puolustaa) ja kuvassa näkyy selvästi ihmisen ahdinko, joka tuntuu ihan minustakin vähän ahdistavalta ja ikävältä. Käärmeet ovat tietenkin muualla lämpimämmässä maailmassa arkisempi pelko kuin meillä -20 asteen kasvateilla. Olemme kuitenkin ratkaisseet tämän "haasteen" niin, että kirjaa luetaan tällä hetkellä lähinnä päivällä, eikä iltasaduksi, ja lisäksi tekstejä luetaan vähän säädellysti muutenkin sieltä täältä mikä milloinkin kuulijaa sattuu kiinnostamaan. Usein jo kuvien katselu ja nimien lukeminen voi olla ihan riittävää ja kiinnostavaa. Tämä kirjasarja on oikein hyvä lasten ja nuorten tietokirjasarja, ja jos aihepiirit täsmäävät lukijalleen, se on oikeastaan täydellinen kirjasarja tiedonhankintaan.

Luetaanko teillä lasten tietokirjoja? Mitä tietokirjaa olette lukeneet viimeksi? Kuljin tänään kirjakaupassa ja tsekkasin huvikseni useamman lasten tietokirjan pläräten läpi. Niitä on kyllä niin erilaisia! Nyt esimerkiksi oli tullut ihan uusi ihmisen anatomiankirja, jossa on koottava (palapeli)luuranko! Voihan veljet, se näytti aika kiinnostavalta! Näyttämötyylisiä kirjoja oli useita, joissa itse infon määrä jäi mielestäni aika vähäiseksi. Lisäksi joukossa oli minusta varsin sekavia kirjoja, joissa sivut pursuavat liikaa yksittäisiä tietoja ja kimaltevia kuvia, eikä kokonaisuudella ole mitään toivoa. Kaikkea sitä! Käykääpä joskus katsomassa!


"Tiesitkö tämän? (...)
Erään 5,7 metriä pitkän tiikeripytonin vatsasta löytyi täyskasvuinen leopardi."

- Susan Barraclough (toim.): Käärmeet ja liskot

3 kommenttia:

  1. Itsekkin tykkään lukea pojalleni ja tutkiskella kaikkea. Meillä Mauri Kunnaksen kirjat, joissa on sanoja ja värejä yms. on ollut tosi suosittuja.Helppoa opiskelua lukemisen ohessa. Itse kyllä näkisin tuosta käärme kirjasta painajaisia, joten ainakin toistaiseksi tämä äiti taitaa pysyä vielä Mauri Kunnaksessa:D Eläin ja autokirjoja missä on eri auton osia yms. on ollut meillä myös käytössä. Nyt ritarit ovat alkaneet kiinnostaa ja sellainen onkin seuraavana hankintalistallani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vastauksestasi ja kiva kun kävit :))! Oi ritarit! Siinäpä alue, mitä emme vielä ole vallanneet. Minä myös pelkään käärmeitä, joten on ollut vähän haastavaa tarttua tähän kirjaan mutta olen huomannut, että ehkä käärmeiden "kummallisuus ja sen pelottavuus" on kirjallisen pakkosiedätyksen kautta hieman helpottanut :).

      Poista
  2. Henkilökohtaisesti käärmeitä pitkään harrastaneena, pidän niin kirjan kuvitusta kuin tietosisältöäkin melkoisen hyperventiloitavana. Realismia saisi olla himpun verran enemmän. Käärme ei ole psykoottinen sekopää kuten toisinaan saa lukea(;

    Tällaiset kirja lisäävät suotta pelkoa, sen sijaan että tilalla kehittyisi terve kunnioitus näitä eläimiä kohtaan.
    Se antaisi kasvavalle ihmiselle paremmat eväät pelkoja kohdatessaan myös henkilökohtaisia tilanne arvioita tehdessään.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!