torstai 9. tammikuuta 2014

Janoschia ja uusia lainoja

Minulla oli tänä aamuna mielessä, että teen teille arkipäiväpostauksen kuvin mutta. Sitten päivästä tuli vähän nurinkurinarkipäivä ja kuvatkin unohtui ja silleen. No ehkä ensi viikolla, kun elämme ensimmäistä kokonaista arkiviikkoa tälle vuodelle!

Mutta mennäänpä pääasiaan eli lasten kuvakirjoihin!
Palautin kirjastoon tällä viikolla vastahakoisesti Janoschin Panama-kirjan (1988, suom. Riitta Mäyrälä, WSOY), jossa on pikku karhun ja pikku tiikerin seikkailuja, eli useampi satu samassa kirjassa. Pidimme esikoisen kanssa niistä kaikista paljon ja minulla on kyllä jokin veto Janoschin kirjoihin, vaikka ihan kaikki eivät kultaa olekaan. Tämä kyllä ansaitsee täydet pisteet ja pari muikeaa hymiötä.


Mutta löytyihän sieltä kirjastosta taas kaksi kassia kotiinkin päin kannettavaksi. Ja pari kiinnostavaa kirjaa myös äipälle itselleen iltalukemistoon, yksi liian pitkä koulutuskirja sekä vanhoja leffoja jälleen nousseeseen vanhojen leffojen nälkääni.


Löysimme myös uusia lastenkirjoja. Paria näistä (alla oleva kuva) on esitelty/arvosteltu muissa (aikuis)kirjablogeissa yllättävän runsaasti. Vain pahaa unta (Aino ja Ville Tietäväinen, WSOY, 2013) -sarjakuvakirja oli myös Finladia Junior ehdokas ja sitä on blogattu paljon. Minä luulen, että tämä sarjakuvakirja saattaa päätyä vain minun silmilleni sillä, vaikka olen lukenut, että kirjaa voisi lukea koko perheellä, katselin kuvia sillä silmällä, ettei 1-vuotiaani siitä vielä mitään tajua ja 4-vuotiaani ehkä vähän vielä liikaakin (ottaa herkästi jännistä jutuista itselleen lisää painajaisia!). Mutta katsotaan. Jospa pyörränkin vielä sanani. Olisikin kiinnostava kuulla, onko joku lukenut tätä kirjaa alle viisivuotiaan kanssa ja millaisin kokemuksin? Kirjahan on tehty lapsen kanssa yhdessä ja sarjiksissa kuvatut painajaiset ovat mm. 4-vuotiaana koettuja, joten sinänsä kirja voisi olla ihan mainio myös leikki-ikäisen kanssa luettuna?


Yhden uutuuspinon kirjoista olemmekin jo lukeneet: kirjailija Peter Bentleyn ja kuvittaja Steve Coxin Kissa, hiiri ja karkurijuna (Kustannus-Mäkelä, 2013, suom. Minna Ihatsu). Kirja on lorutellen kerrottu tarina juna-asemasta, jossa hiiri käy syömässä asemamiehen juustoa. Kissa huomaa tämän ja yhteistuumin mies ja kissa pistää kissan pakettiin ajatuksenaan laittaa hiiri seuraavan junan kyydissä pois. Mutta hiiri karkaa ja kissa juoksee perään mutta jumittuu takaajossa junaraiteeseen hännästään. Ja juna on tulossa juuri silloin asemalle. Saako kissa häntänsä irti? Kuka auttaa kissaa? Ja mikä on lopputulos? Senpä voitte ehkä arvatakin. Minusta kirja on tosi kivasti kuvitettu, loruilu on aina hauska vaihtelu kuvakirjoissa, mutta ehkä juoni ja siihen ympätty kello-opetus-status oli hieman hassu. Mutta oikein kiva kirjastolaina, mikäpä siinä!

Millon sinä kävit viimeksi kirjastossa? Olisiko sinun arkipäivästäsi tullut tänään arkisia kuvia? Entä näkyykö kuvissa sinua kiinnostavia lastenkirjoja?


"Turpa kiinni tai ammutaan sinut!
huusi nainen ja osoitti pyssyllä. Ajoin kolmipyörällä karkuun..."

- Aino ja Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta

2 kommenttia:

  1. Arkipostaukset kuvina ovat kivoja mutta aikaavieviä. En koskaan muista ottaa niitä kuvia tai muista enää illalla mitä milloinkin tapahtui :D

    Me kävimme yhdessä vaiheessa joka viikko kirjastossa, viimeksi kävimme viime viikolla. Nyt käynnit ovat harventuneet, mutta tykkäämme yhä kovasti :) Esikoinen viihtyy pitkäänkin, vieläpä erittäin mielellään jos on muitakin lapsia (heitä voi tuijotella ;)). Olen itse alkanut vasta pääsemään sisälle lastenkirjamaailmaan. En valitse kirjoja enää ihan umpimähkään (ja mene ihan metsään), vaan alan tunnistamaan kirjailijoita ja siitä, mistä esikoinen saattaisi tykätä. On tässä tosin vielä opeteltavaa, mutta mukavaahan tämä on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa kiva kuulla :)! Kirjastot on kivoja. Me taidetaan käydä n. 2krt/kk mutta välillä käyn ihan yksikseenkin. Sekin on parasta :D.

      Kyl pitää joskus taas arkeilla täälläkin...

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!