tiistai 3. joulukuuta 2013

Halihirviö huiiii!

Yksi kummankin lapseni suosikkipahvikirjoista on Kenneth Anderssonin Pieni kummajaiskirja (Nemo, 2010). Lainasimme tätä kirjaa kirjastosta esikoisen ollessa 1-2 -vuotias ja nyt kun kirja löytyi alehyllyltä, pääsi appsikin kokeilemaan kummajaisten maailmaa.




Olen sen sortin mutsi, etten yleensä halua lapsilleni turhaa altistusta kummituksille tai sen semmoisille, varsinkaan jos kielenkäyttö ei vielä yllä tarvittavalle keskustelun tasolle. Kuitenkin Pieni kummajaiskirja on ollut meidän perheen suosikki kummallakin lapsella ja myös me aikuiset pidämme siitä. Kirjassa esitellään kymmenen mielestämme hauskaa ja hymyilevää hirviötä, jonka perään hihkaistaan (meillä iloisesti ja loppua kohti ääntä nostaen) huiiii! Varovaisena esikoismutsina olin hieman varuillaan onkohan pusumonsterit jollakin tapaa lapsestani kuitenkin pelottavia (huoh minua), mutta ei. Kumpikin lapsistani nauraa vieläkin tälle kirjalle ja juuri äsken, kun olin lukenut kirjan kolmesti päikkäriluvussa, pian nelivuotias lapseni halusi ottaa kirjan mukaansa katsomaan dinojunaa (siis tämäkin postaus on sponsored by dinojuna- kiinni jäin), sillä "Tää kilja on tosi hauska ja ihan höpelö!". 4/5.




Niinpä tuli mieleeni, että hirviökirja ansaitsee päästä kirja-aarteitteni joukkoon. Onko kirja teille tuttu ja oletteko pitäneet siitä? Kirjan lopussa viimeisenä kuvana on peili, ja se tuntuu olevan aina aikamoinen hittiteko näille pikkuisille. Appsihan tosin vielä tänään sinnikkäästi nimesi, että äiti, kun katsoi omaa peilikuvaansa. Tosin tuon ottamani valokuvan mukaan (yllä), hän saattoi ollakin oikeassa! Huiiii! Nimikin osuisi oikeaan jos olisitte nähneet tänään vaatekaappini, jonka siivosin! Huiiii!



Kuten olen aiemminkin kertonut, meillä on käytössä joulukalenteri, jossa joulumaskotti tuo jotain pientä lapsille joka päivä (tai piilottaa yllätyksen jonnekin kämppään, jonka lapset saavat etsiä). Kalenterista on tullut nyt jo useampi minikirja: Myyrää, yksi Muumi ja yksi Richard Scarry. Minusta nämä minikirjat ovat jotenkin hirvittävän hyviä. Ne mahtuvat pieneen tilaan, ovat todella käteviä esim. reissuilla (eikä paina mitään) ja kestävät yllättävän hyvin. Onko teillä minikirjoja käytössä? Lisäksi minua ihastuttaa se ajatus minikirjoissa, että hintansa puolesta myös vähävaraisemmat voivat näin ostaa laadukkaita kuvakirjoja lapsilleen. Pikkukirjahan maksaa vain 2 euroa ja minikirjoista löytyy muun muassa Kristiina Louhen Tompat! Esikoinen pyysi jo loput pikkumyyräkirjat joululahjaksi mutta taitaapa käydä niin, että materialisti mutsi on jo jemmannut ne kalenterilahjoiksi...


"Mukkelismakkelis, hui!"

- Kenneth Andersson: Pieni kummajaiskirja

2 kommenttia:

  1. Meilläkin hirviökirja on ollut kovassa luvussa (vai miten se taipuu?)
    Mun suosikki on sätkylonkero :)
    Andersson on kirjoittanut muitakin vastaavia kirjoja, ainakin sellaisen suukkojutun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että joku muukin tykkää :). Meillä taisi olla joku vilkutuskirja joskus lainassa myös mutta se ei ollut tuolloin niin kova hitti. Pidänpä silmät auki jos sattuisi muitakin kirjoja vastaan.
      Ujohirviö, huiii!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!